Kulttuurituottaja tarvitsee työssään rohkeutta, tuoreita ideoita ja paineensietokykyä. Hänen on hallittava laajat kokonaisuudet ja pienet nippeliasiat. JHL:läinen Kristiina Isaksson on kulttuurin ja taiteen parissa kuin kotonaan.
Huojuvia paperikasoja työpöydän kulmalla, aanelosia pursuavia kansioita siellä täällä ja seinään kiinnitettyjä, arvoituksellisia post it -lappuja. Työhuoneen sohva on peittynyt julisteiden alle, ja sekamelskan kruunaa oven pieleen parkkeerattu keinutuoli.
– Siinä en ole koskaan istunut. En ole ehtinyt, sanoo Kontiolahden kunnan kulttuurituottaja Kristiina Isaksson, 52.
Tänä vuonna on pitänyt erityisen kiirettä. Kontiolahti täyttää 150 vuotta, ja sen takia kunnan kulttuurikalenteri on täyttynyt kymmenistä tapahtumista ja tilaisuuksista.
– Juhlavuoden suunnittelu alkoi kolme vuotta sitten. Siitä lähtien on pitänyt kiirettä.
– Juhlavuoden suunnittelu alkoi kolme vuotta sitten, eikä oikein muuta ole ehditty tekemäänkään.
Juhlavuosi on työllistänyt paitsi Isakssonin myös vapaa-aika-toimen muut kahdeksan työntekijää sekä vapaa-aikapäällikön Sari Jormanaisen. Ihmeidentekijöiksi Jormanainen on tiiminsä nimennyt, ja pieniä ihmeitä tiivis porukka onkin saanut aikaan.
Kauhua ja kummitustarinoita
Normaalisti Kontiolahti käyttää yleiseen kulttuuritoimeen rapiat 20 000 euroa, jolla rahoitetaan muun muassa konsertteja, näyttelyitä ja muita kulttuuritapahtumia. Juhlavuonna panostus on ollut moninkertainen.
Isaksson on kunnan ainoa päätoiminen kulttuurityöntekijä. Työkaverina on JHL:läinen yhteisöohjaaja Sini-Tuuli Muttonen, joka jakaa työaikansa nuorison ja kulttuurin kesken.
– Haasteena on saada aika riittämään kaikkeen välttämättömään ja mielellään vähän ylimääräiseenkin, Isaksson sanoo.
Hänelle kulttuuri tarkoittaa yhtä lailla taidenautinnon kokemista kuin yhteisöllistä tekemistä. Siksi Kontiolahdella osallistetaan päiväkotilapsia, koululaisia, nuorisoa ja aikuisia yhteisöllisiin hankkeisiin ja yhdessä tekemiseen – todennäköisesti enemmän kuin monessa muussa kunnassa.
Yhtenä vuonna jokainen alakoululainen maalasi vanerisen kukan mieleisillään väreillä. Niistä rakennettiin 1 300 kukan yhteisötaideteos Kajaanintien äänivalleille.
– Tänä syksynä alamme koota kummitustarinoita Kontiolahden eri kyliltä. Niiden pohjalta rakennetaan metsään joko Kauhujen kylät -ympäristötaideteos tai tapahtuma, jossa karvat nousevat pystyyn, Isaksson visioi.
Kontiolahden kunta täyttää tänä vuonna 150 vuotta. Juhlavuosi lukuisine tapahtumineen on työllistänyt kulttuurituottajan Kristiina Isakssonin. Katso videolta, mitä kaikkea kulttuurituottajan tehtäviin kuuluu.
Tuntosarvet ojossa kohti uutta
Isakssonin yksi tehtävä on kulkea tuntosarvet ojossa. Aistia hiljaisia signaaleja ja mennä oman mukavuusalueensa ulkopuolelle, jotta voi tarjota kuntalaisille kulttuurielämyksiä. Sellaisiakin, joita nämä eivät osaa odottaa ja toivoa.
Hän uskoo kulttuurin hyvinvointia lisäävään vaikutukseen.
– Se on myös tutkimuksin osoitettu. Panostamalla kulttuuriin voidaan ehkäistä esimerkiksi nuorten syrjäytymistä. Mutta tarjonnan on oltava jatkuvaa, ei vain yksittäinen konsertti tai tapahtuma kerran vuodessa.
Myöskään laitoksissa asuvat vanhukset eivät pääse osallistumaan kulttuurin tekemiseen ja kokemiseen kuten muut, vaikka heillä on siihen samanlainen oikeus. Heitä varten Isaksson haluaisi rakentaa pitkäkestoisen ohjelman, jolla on todellista vaikutusta hyvinvointiin.
Kulttuurin ja taiteen osuus bruttokansantuotteesta on runsas kolme prosenttia. Se tarjoaa työtä ja leipää liki 140 000 kokoaikaiselle ammattilaiselle sekä isolle joukolle osa-aikaisia.
– Silti kulttuurin osuus valtion budjetissa on hävettävän vähän, alle prosentin, huomauttaa Isaksson.
Lue lisää: Taiteilija piristi perhetukikeskuksen kalsean arjen: Kun elämä kolhii lasta, taide auttaa
Työkalupakki aina mukana
Kulttuurituottajan on hallittava yhtä lailla isot kokonaisuudet kuin nippeliasiat.
– Kulttuuritarjontaa suunnitellaan vuosiksi eteenpäin. Samaan aikaan eletään nykyhetkeä, mikä voi vaatia, että otan työkalupakin ja lähden pystyttämään esiintymislavaa illan esitystä varten.
Useimmiten tapahtumajärjestelyt käynnistyvät siitä, että Isaksson ottaa yhteyttä paikallisen palopäällikköön.
– Tapahtumatuotannossa on tärkeä huolehtia yleisön ja muiden osallistujien turvallisuudesta. Siksi pelastussuunnitelmien on oltava ajan tasalla.
Kulttuurituottajan on tiedettävä jotain kaikista kulttuurin aloista, kuorolaulusta graffiteihin, mutta joka alan ekspertti ei tarvitse olla. Myös numeroiden ja liiketalouden päälle on ymmärrettävä, sillä tehtäviin kuuluu sopimusten tekeminen vierailevien artistien tai näiden agenttien kanssa.
– Agenttien kanssa neuvottelen hinnoista mutta artistien kanssa en ryhdy tinkaamaan. Arvostan taiteilijoita. Tiedän, kuinka epävarmaa toimeentulo on ja kuinka huonoja he ovat markkinoimaan itseään.
Kontiolahden kokoisessa, reilun 15 000 asukkaan kunnassa, kulttuurituottajan on Isakssonin mielestä mutkatonta toimia.
– Organisaatio on matala ja byrokratia minimissä. Tunnen ihmiset henkilökohtaisesti, joten on helppo soittaa ja esittää ideoita.
Paineensietokykyä tarvitaan
Tuoreiden ideoiden lisäksi kulttuurituottaja tarvitsee paineensietokykyä, sillä tapahtumatuotannossa moni asia voi mennä pieleen. Tulee vaikka rankkasade, kun vuoden verran suunnitellun ulkoilmakonsertin on määrä alkaa.
Kulttuurituottajan vastuulla ei ole, jos kaikki eivät pidä tapahtuman solistista tai teatteriesityksestä, jota ovat tulleet seuraamaan.
– Makuja on monia, eikä sama esitys voi mitenkään miellyttää kaikkia.
– Makuja on monia, eikä sama esitys voi mitenkään miellyttää kaikkia. Mutta jos yleisö ei löydä tapahtumaan, on mietittävä, mikä meni vikaan ja pitäisi tehdä toisin.
Aina suunnittelukaan ei auta. Isaksson muistelee kauhulla iltaa, jolloin paikkakunnalla oli yhteensattumien takia kolme konserttia päällekkäin. Yleisöä ei riittänyt yhteenkään kunnolla.
– Yhden järjesti kunta, toisen seurakunta ja kolmannen kotiseutuyhdistys. Näin ei saisi päästä käymään.
Uusia unelmia, villejä visioita
Kristiina Isaksson sai ensi kosketuksen kulttuuriin lapsuusmaisemissaan Lapissa Kolarin työväentalolla, jossa hänellä oli tapana pienenä esiintyä. Kulttuurisihteeriksi hän valmistui Työväen Akatemiasta Kauniaisista vuonna 1993.
– Olen matkalla takaisin pohjoiseen mutta jämähdin yli kahdeksikymmeneksi vuodeksi Pohjois-Karjalaan.
– Kunpa uteliaisuus ja kyky kuvitella säilyisivät!
Parhaillaan Isaksson suorittaa työn ohessa kulttuurituottajan AMK-tutkintoa Humakissa ja kulttuurihyvinvoinnin muotoilijan YAMK-tutkintoa Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulussa.
Työssään hän haluaa säilyttää uteliaisuuden ja kyvyn kuvitella. Yksi haaveista on saada Kontiolahden maailmankuulu ampumahiihtostadion ympärivuotiseen käyttöön. Alueella on asfaltoidut radat, katsomo, paikoitusalueet ja muut fasiliteetit valmiina.
– Se on kuin luotu roller skate -tapahtumaa varten. Suomalaisskeittaajat matkaavat Barcelonaan asti alan tapahtumaan. Miksi espanjalaiset eivät voisi tulla keskelle suomalaista mäntymetsää skeittaamaan?