Lohjalainen Ojamon perhetukikeskus palkkasi apurahan turvin taiteilijan kolmeksi vuodeksi. Sitten alkoi tapahtua. Nuorten levottomuus väheni ja henkilökunnan viihtyvyys parani.
Värikkäitä lintuja, perhosia, kukkia, tähtiä, kruunupäisiä sammakoita. Vierailijan katse kiinnittyy oitis satumaisiin taideteoksiin Lohjan kaupungin Ojamon perhetukikeskuksen käytävillä.
– Hellyys ja rakkaus tekee sammakosta prinssin. Jotain samaa on lastensuojelussa. Täällä ovat läsnä niin rujous kuin lempeyskin, selittää taiteilija Pekka Kainulainen, ihminen satumaailman takana.
– Välillä puhuimme leppäkertuista, välillä siitä, että äiti pääsee pian vankilasta kotiin.Taiteilija Pekka Kainulainen
Vielä muutama vuosi sitten Ojamossa näytti varsin toisenlaiselta. Vuonna 2015 rakennetun keskuksen seinät olivat kliinisen valkoiset. Valkoisuutta piristivät harmaat verhot.
Katsastuskonttorimaisissa oloissa toimi 14-paikkainen sijoitettujen lasten ja nuorten vastaanottokeskus sekä lastensuojelun avohuollon tukipalvelut. Lapset ja nuoret asuvat keskuksessa muutamasta päivästä puoleen vuoteen ennen kotiinpaluuta tai pidempiaikaiseen sijoituspaikkaan siirtymistä.
Kun psykiatrinen erikoissairaanhoitaja Erja Kivistö palasi vuorotteluvapaalta töihin, hän kiinnitti huomiota kalseuteen ja otti asian esiin: tämä paikka kaipaa kauneutta.
– Työkaverit olivat ihmeissään. Kukaan ei kommentoinut. Uudelleen asia nousi esiin, kun vanhempainvapaalta palannut työkaverini kauhisteli keskuksen betoniseinän ankeutta ja kysyi, tuntisinko taiteilijaa, joka voisi tehdä asialle jotain.
Alkoi tapahtua. Esihenkilö antoi luvan piristää paikkaa, jos vain rahoitus löytyy. Kivistö otti yhteyttä lohjalaiseen Pekka Kainulaiseen.
– Ymmärsin kierrellessäni, että tämähän on iso keikka. Tekemistä riitti käytävätolkulla, Kainulainen muistelee.
Kivistö ja Kainulainen laativat yhdessä hakemuksen Taiteen edistämiskeskus Taikelle, joka oli juuri jakamassa avustuksia hyvinvointia edistäville kulttuurihankkeille.
Perhetukikeskus sai apurahan ensin vuodeksi 2018, sitten seuraavaksi vuodeksi ja vielä kolmanneksikin.
Kulttuurityö lisääntynyt
Apurahan turvin Ojamon perhetukikeskus sai taiteilija Kainulaisesta uuden osa-aikaisen työntekijän.
Ensimmäisenä vuonna Kainulainen sukelsi lastensuojelun maailmaan, paneutui alaan lukemalla uutisia ja tutkimuksia sekä keskustelemalla henkilökunnan kanssa.
Hän osallistui myös keskuksen viikkopalavereihin. Lisäksi hän piti lasten osaston alle 13-vuotiaille asukkaille iltapäiväkerhoa.
– En suunnitellut kerhon ohjelmaa etukäteen. Otin laukkuuni mukaan tarvikkeita ja katsoin, mitä tapahtuu. Piirsimme, maalasimme, juttelimme. Välillä puhuimme leppäkertuista, välillä siitä, että äiti pääsee pian vankilasta kotiin, Kainulainen kertoo.
Toisena vuonna syntyi Kohti rantaa -lyhytelokuva henkilöstön, nuorten osaston asukkaiden ja ammatillisen oppilaitoksen Luksian opiskelijoiden yhteistyönä. Videon tarkoitus on draaman keinoin selittää sijoitukseen tuleville lapsille ja nuorille, heidän huoltajilleen ja kaikille lasten kanssa työskenteleville, mitä kiireellinen sijoitus tarkoittaa ja mitä siinä tapahtuu.
Videolla nuori kertoo, mikä johti kiireelliseen sijoitukseen lastensuojelussa:
Viimeisenä vuonna Kainulainen maalasi valmiiksi lasten kanssa tehtyjen luonnosten pohjalta teoksia, jotka nyt luovat erilaisia tunnelmia keskuksen seinillä.
Ojamon kaltainen taiteen ja sosiaalityön yhdistäminen ei ole nykyisin mitenkään tavatonta. Projektipäällikkö Veera Laurila Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta (THL) kertoo, että viimeisen kymmenen vuoden aikana kulttuuria ja taidetta on alettu hyödyntää entistä enemmän ja järjestelmällisemmin niin sosiaali- kuin hoiva-alalla.
Aiemmin taiteen hyödyntäminen on ollut satunnaisempaa kuin nykyisin. Hankkeet ovat olleet yksittäisiä kokeiluja.
– Kulttuuria voi tuoda sosiaalipalveluihin Ojamon tapaan niin, että työyhteisöön tulee mukaan taiteilija. Toinen tapa on ottaa kulttuuri ja taide henkilökunnan osaamisen kautta mukaan työhön, Laurila selittää.
Taide tekee hyvää henkilöstöllekin
Rappusten päätyseinää peittää kesäisen aurinkoista tunnelmaa uhkuva maalaus. Erja Kivistö kertoo tämän näkymän auttaneen häntä keskittymään.
– Joskus jos työn alla on useita hankalia tilanteita, saattaa ajatus harhailla yhdestä perheestä toiseen. Tätä Pekan maalausta hetken katsomalla olen saanut mieleni puhdistettua ja keskitettyä ajatukseni juuri silloin käsittelyssä olevaan asiaan.
– Lapset saivat taiteen kautta sitä, mitä sillä hetkellä tarvitsivat.Psykiatrinen erikoissairaanhoitaja Erja Kivistö
Taiteilijan läsnäolo kevensi keskuksen muiden työntekijöiden taakkaa. Kun Kainulainen piti lapsille kerhoa tai hioi nuorten kanssa videota, muut työntekijät vapautuivat hoitamaan hankalia tilanteita. Kainulaisen säännölliset käynnit näkyivät myös yleisen levottomuuden vähenemisenä.
– Taide oli rauhoittumiskeino. Jos lapsella oli hankalaa, ohjaaja saattoi lähteä hänen kanssaan katsomaan lapsen tekemää, esillä olevaa työtä. Moni vaikea tilanne laukesi näin, Kivistö kertoo.
Palavereissa Kainulainen kertoi lasten ja nuorten kanssa käymistään keskusteluista. Lapset saattoivat kertoa hänelle asioita, jotka eivät koskaan olisi tulleet esille ohjaajien kanssa jutellessa.
Lastensuojeluala on yksi työvoimapulan kanssa kamppailevista aloista. Ojamossakin on toimia täyttämättä.
Kivistö kertoo miettineensä työpaikan vaihtamista. Taide on saanut hänet jäämään Ojamoon.
– Nyt kun Pekka ei ole täällä, on paljon vaikeampi jaksaa tätä työtä, joka on aika rujoakin. Pekalta sai työhön erilaisen näkökulman. Oli nautinnollista, kun lapset saivat häneltä taiteen kautta sitä, mitä he sillä hetkellä tarvitsivat, Kivistö sanoo.
Hänen mukaansa taide pitäisikin saada nykyistä tiiviimmin osaksi lastensuojelutyötä. Taide vastaa lasten ja nuorten tarpeisiin ja lisää työntekijöiden työkykyä ja -viihtyvyyttä.
– Oman elämäni onnettomuudet ovat auttaneet minua tässä työssä.Pekka Kainulainen
Samalla hän tähdentää, että kenelle tahansa taiteilijalle työ lastensuojelun parissa ei sovi. Taiteilijan pitää osata olla vuorovaikutuksessa, eikä hän saa pelätä kipeitäkään asioita.
– Minua oman elämäni onnettomuudet ja iän tuoma näkemys ovat auttaneet tässä työssä. Ne ovat auttaneet minua ymmärtämään näitä ihmisiä, Kainulainen kertoo.
Lue lisää: Voimauttava valokuva vahvistaa tunnetaitoja: Lempeän katseen voi omaksua vielä mummona
Hyvät kokemukset jakoon
Vaikka Kainulainen ei enää Ojamon käytävillä kulje, hänen taiteensa vaikuttaa yhä.
– Teokset avaavat edelleen lasten ja vanhempien kanssa sellaisia keskusteluja, joita ei muutoin syntyisi. Taide saa ihmiset puhumaan vapautuneemmin ja saattaa nostaa mieleen yllättäviä asioita. Ja edelleen työt auttavat meitä ammattilaisia keskittymään, viihtymään paremmin, Kivistö summaa.
Hankkeen jälkeen Pekka Kainulainen on kiertänyt oppilaitoksissa ja erilaisissa tilaisuuksissa esittelemässä kolmen vuoden työn tuloksia. Hankkeesta syntyi myös kirja Taiteilija lastensuojelutyössä.
– Toivoisin, että nämä kokemukset innostaisivat muitakin kuntia ottamaan taiteen osaksi lastensuojelutyötä, Kainulainen sanoo.
Performanssitaitelija Pekka Kainulainen on palkittu Suomen Kuvataidejärjestöjen Liiton vuoden 2022 tunnustuspalkinnolla. Palkinto myönnettiin taiteen saavutettavuuden ja yhteisöllisyyden eteen tehdystä monipuolisesta ja arvokkaasta työstä.