Työ lasten parissa on arvokasta – ja kuormittavaa. Lastenhoitaja ja perhepäivähoitaja jaksavat muun muassa joogan ja suihkukaapin avulla.
Kurikkalainen Päivi Kalajainen, 62, ryhtyi perhepäivähoitajaksi 35 vuotta sitten, kun omille lapsille ei löytynyt hoitopaikkaa. Ammatti vei sydämen, ja väliaikainen työ muuttui pysyväksi.
Marika Seppä-Murto, 36, työskentelee Huittisissa vuoropäiväkodissa, joka on auki kellon ympäri seitsemän päivää viikossa.
Molemmat rakastavat työtään ja haluavat jaksaa siinä. Nyt he kertovat, millä keinoilla pää ja ruumis pysyvät voimissaan.
Lisää vinkkejä Varhaiskasvatuksen uusi normipäivä -webinaarissa ja työpajassa, ilmoittautumisohjeet tämän jutun lopussa.
Työasennot syyniin
Ensimmäisinä vuosina työ pienten lasten parissa omassa kodissa ei tuntunut Päivi Kalajaisesta raskaalta. Sitten iskias alkoi vaivata, ja se herätti Kalajaisen huolehtimaan kehostaan paremmin. Myöhemmin niksahti selkä, kun Kalajainen veti lapselle kurahousuja jalkaan.
Hän pääsi työterveydenhuollon kautta fysioterapeutille ja sai ohjeet selän kuntouttamiseksi. Siitä lähtien hän on käynyt kuntosalilla melko säännöllisesti.
Optimaaliset työasennot ovat varhaiskasvattajalle elintärkeitä. Kalajaisen työnantaja Kurikan kaupunki on tarjonnut niihin opastusta varhaiskasvatuksen työntekijöille. Fysioterapeutti on näyttänyt, miten lapsia tulee nostaa niin, että se ei kuormita kroppaa väärällä lailla.
Arjen kiireessä tämä tuppaa unohtumaan.
– Sitten taas muistan, että täytyykin käyttää reisilihaksia, hän toteaa ja nauraa.
Lue lisää: Viekö työpäivä voimat? Pieni muutos auttaa sinua jaksamaan paremmin kuin koskaan
Helpotusta välineistä
Myös erilaiset apuvälineet voivat helpottaa työpäivää. Kalajainen käyttää pesussa suihkukaappia, jolloin lasta ei tarvitse nostaa ja kannatella toisen käden varassa.
Hän on vähentänyt syöttötuolin nostelemista opettamalla ja auttamalla lasta kiipeämään itse toisen tuolin avulla heti, kun lapsi avustettuna siihen kykenee. Siitä iloitsevat ja hyötyvät molemmat.
Lastenhoitaja Marika Seppä-Murron työpaikalla hyödynnetään babystanderia eli pepunpesuvannaa, johon lapsi pystyy itse kiipeämään, sekä pukeutumispenkkejä, jotka helpottavat lasten vaatteiden vaihtoa. Lattiatuolit tukevat selkää esimerkiksi lasten lukuhetkien aikana.
– Itse hyödynnän näitä päivittäin, mutta kaikki kollegat eivät. Kannustan ja opastan myös heitä käyttämään niitä.
Hyöty irti vuorotyöstä
Seppä-Murron työvuorot vaihtelevat, ja hän tietää ne aina kaksi viikkoa eteenpäin. Ne voivat olla aamu-, päivä-, ilta-, yö- tai viikonloppuvuoroja.
Monivuorotyössä omaa elämää on vaikea suunnitella pitkälle eteenpäin. Seppä-Murto ei koe sitä välttämättä raskaana, sillä hän nauttii vuorotyön tuomista vapaapäivistä keskellä arkiviikkoa.
– Juttelen työkaverien kanssa, miten voimme lisätä liikuntaa työpäiviimme.
– Yksikään työpäivä ei ole samanlainen. Jos menen päivävuoroon, hoidan 0–2-vuotiaiden ryhmää, mutta ilta- ja viikonloppuvuoroissa nuorin voi olla kymmenkuinen ja vanhin eskarilainen, Seppä-Murto kertoo.
Erityisesti hän pitää iltavuoroista. Silloin lapsia on hoidossa vähemmän ja hän voi toteuttaa paremmin lasten leikkitoiveita ja olla heille läsnä.
Lue lisää: Stressi vahingoittaa aivoja – Näin selätät kiireen ja pidät huolta pääkopasta
Mukaan lasten leikkeihin
Sekä Päivi Kalajainen että Marika Seppä-Murto ovat sitä mieltä, että työpäivän aikana kannattaa hyödyntää lasten liikunnalliset leikkituokiot omaankin liikkumiseen.
– Tapaan potkia lasten kanssa palloa ja kiipeillä itsekin. Lapset ovat hirveän idearikkaita, ja lasten ilo tarttuu minuunkin. Samalla työn kuormitus vähenee, Seppä-Murto kuvailee.
Kalajainen vie hoitolapsensa kaksi kertaa päivässä ulkoilemaan. Hän haluaa näyttää lapsille mallia ja saada heidät innostumaan liikkumisesta. Ympärivuotinen, päivittäinen liikkuminen luonnossa ja piha-alueen viereisessä metsässä haastaa hoitajankin tasapainon.
– Sensomotoriset harjoitukset sopivat tällaiselle vähän iäkkäämmälle hoitotädille.
– Leikkien lomassa voi tehdä muutaman nousun kivelle tai kannolle, ja kiipeilytelineenä toimiva kuusi on hyvä väline venyttelyyn, Kalajainen vinkkaa.
Sisällä liikkuminen on rajallisempaa, mutta syke nousee vaikkapa Fröbelin palikat -lastenyhtyeen tahtiin.
– Sensomotoriset harjoitukset sopivat oikein hyvin tällaiselle vähän iäkkäämmälle hoitotädille. Olen tosi iloinen näistä työni suomista mahdollisuuksista.
Pienet lepohetket hyödyksi
Päivän mittaan pienet mikrohetket ja lasten päiväunet tuovat työntekijöille mahdollisuuden itsekin levähtää ja palautua.
– Joskus makoilemme lasten kanssa luonnossa ja katselemme pilviä ja puiden latvoja. Jos ehdotan, että kuunnellaan luonnon ääniä, lapsetkin malttavat rauhoittua, Kalajainen kertoo.
Seppä-Murto saattaa istua lasten keskellä lattialla ja antautua heidän kammattavakseen.
– Kun valvon lasten unta, voin laittaa meditaatiomusiikkia soimaan ja saan itsekin pienen lepohetken, hän kertoo.
Liikuntaa myös töiden jälkeen
Vaikka varhaiskasvattajan työ on fyysistä, vapaa-aikanakin on syytä liikkua. Kun selkä alkaa kipuilla, Päivi Kalajainen huomaa, että kuntosalikäynnit ovat jääneet liian pitkälle tauolle.
Hän on aloittanut myös säännöllisen joogan, ja talvisin hän käy kaksi kertaa viikossa avannossa uimassa.
– Kun viimeinenkin lapsi on haettu hoidosta, rojahdan sohvalle ja nostan jalat ylös. Mutta ei siinä pitkään tarvitse olla. Säännöllinen ja ohjattu liikuntaharrastus pistää minut liikkeelle. Mukavassa porukassa tulee hoidettua myös mieltä ja sosiaalisia suhteita.
Myös Marika Seppä-Murrolla on kuntosalijäsenyys. Lisäksi Huittisten kaupunki on myöntänyt työntekijöilleen maksuttoman rannekkeen uimahalliin, jossa hän käy silloin tällöin.
Seppä-Murrolla ja kollegoilla on yhteinen Whatsapp-ryhmä, jossa he motivoivat toisiaan liikkumaan ja syömään terveellisesti.
– Koetan yhdessä työkaverini kanssa vinkata kollegoille, miten voimme lisätä liikuntaa työpäiviimme. Se lisää kaikkien hyvinvointia.
