Hallinnon sihteeri Lotta Roiha on suurperheen ainoa ihminen. Hän uskoo, että vielä kuolinvuoteellakin hänellä on kainalossaan cockerspaniel.
”Minulla on seitsemän koiraa: iso afgaaninvinttikoira Pertti, 7, ja kuusi cockerspanielkääpiötä, joista Vinka on pentu. Minulla oli kesän aikana kaksi kuuden pennun pentuetta. Muut pennut jatkoivat uusiin koteihin, mutta Vinka jäi minulle.
Persoonat erottuvat toisistaan jo pentulaatikossa. Yksi pentu nukkui vähän erillään muista, ja se oli muutenkin itsenäinen, tutkiskeli omia juttujaan ja leikki itseksensä. Vinka taas tykkää edelleen nukkuakin leuka toisen koiran päällä. Myin kasvattajille muut pennut paitsi yhden, Vinkan.
Koirien keskinäiset suhteet ovat jänniä. Kukaan niistä ei pistä muita lyttyyn, eivät nämä tahdo edes murista toisilleen. Leona ja Cosima, 5- ja 8-vuotiaat emokoirat, viihtyvät kahdestaan. Kolmivuotiaat Runo, Kaarina ja Vieno olivat kolmen kopla kunnes Vienosta tuli talon maskotti, joka jaksaa leikittää kaikkia muita. Pojat Runo ja Pertti ovat hyviä kamuja.
Kun nuorimmat tulevat laumaan, ne sulautuvat siihen, miten itse käyttäydyn. Vanhemmat koirat opettavat ne tavoille, esimerkiksi rauhoittumaan päiväksi. Kolmen kuukauden ikäinen Vinka on oppinut leikkimään itsekseen, kun muut lepäävät. Se ei vaadi, että jonkun täytyy viihdyttää.
Vien koiria näyttelyihin. Ne ovat nykyään jossain määrin negatiivisessa maineessa, mutta minusta se on harrastus siinä kuin muutkin. Kävin näyttelyissä jo pienenä kaverini kanssa ja olen saanut niistä piireistä myös ihmisystäviä. Juniori Vinka saattaa alkaa kiertää näyttelyitä ensi keväänä.
Pentujen kasvattaminen ja myyminen vaatii pitkäjänteisyyttä. Kun suunnittelee teettämistä johonkin juoksuun eikä se onnistukaan, menee aikaa taas vähintään puoli vuotta. Pertille on hommattu morsian jo neljä vuotta sitten. Tämä neljävuotias narttu odottelee omassa kodissaan toisella paikkakunnalla. Ehkä sopiva aika on vihdoin keväällä.
Usein työskentelen osan päivästä etänä. Pentujen synnyttyä oli hyvä, että pystyin tekemään aamupäivät kotona ja menemään iltapäiväksi työpaikalle Kyllön sairaalan toimistotiloihin. Jos ihmiset lähtevät ruuhkavuosina lasten luota niin sanotusti töihin lepäämään, samoin lähden minä koirien luota. Se on täysin minun aikaani, mihin eivät koirat liity.
Sanon aina kasvattiomistajille, että rauhoittakaa muu elämä ja keskittykää pentuun. Kotiutumiselle pitää antaa aikaa ja koiraan tulee tutustua rauhassa. Se ei ole kotiin ostettava tavara, vaan elävä yksilö. Koira muuttaa arkea. Se voi esimerkiksi olla äänekäs ja silloin pitää keksiä keinoja vähentää haukkumista.
Aikuinenkaan koira ei ole valmis paketti. Vanha koira oppii uusia temppuja sekä oma-aloitteisesti että opettamalla. Nadia, Pertin äiti, oli roskisdyykkari. Pidin roskiskaappia lukittuna, koska muuten Nadia aukoi ovea ja söi kaiken minkä pystyi.
Nadjan kuoltua ajattelin, että voin pitää ovea auki. Mutta kuukausi Nadian kuoleman jälkeen Pertti aloitti oven aukomisen. Ja nyt Vieno on oppinut sen Pertiltä.
Koirat ovat laajentaneet ajattelumaailmaani.
En tiedä, saisiko tätä tunnustaa, mutta joistakin yksilöistä tulee rakkaampia kuin toisista. Kun ensimmäinen afgaanini kuoli neljävuotiaana, saatoin alkaa vielä puolen vuoden päästä vollottamaan linja-autossa. Nadiasta tuli myös tärkeä. Se ei ollut heti vieraiden koirien kaveri, mutta se totteli ihmistä kiltisti. Siitä tuli kahden maan, Suomen ja Viron, muotovalio ja se tykkäsi reissaamisesta muutenkin.
Koirat ovat laajentaneet ajattelumaailmaani. Ajattelen pitkäpinnaisemmin ja loivemmin mutkin kuin ennen. Kaikki ei mene aina niin kuin suunnittelee. Kun koira opettelee jotakin asiaa, siltä haluaisi vaatia jotakin – mutta kun se ei teekään niin, täytyy muuttaa omaa ajatusmallia. Ei voi mennä putkinäöllä ja -ajattelulla.
Oppiiko Vinka istumaan? Katso video alta! Juttu jatkuu videon jälkeen.
Olen miettinyt, millainen ihmisystäväpiiri minulla olisi ilman koiria. Nyt ystäviä on Suomen leveydeltä ja pituudelta. Juttelemme pitkiä puheluita ja viestittelemme lähes päivittäin. Kotona ei ramppaa ihmisiä ja reissaaminen tapahtuu koirien kanssa. Ennen minulle rakkaat musiikki ja kulttuuri ovat jääneet pitkälti pois.
Tämä on elämänvaihe, jossa koiramäärän maksimi on saavutettu. Vuosi sitten minulla oli vielä kahdeksan koiraa. Tuskin elän kuolinvuoteelle asti ison koiralauman kanssa, mutta varmasti joku cockerspanieli minulla on vanhanakin.”
Lue lisää: Sadat kissat ja koirat nauttivat täysihoidosta Turun eläinhoitolassa