Tulevaisuuden työelämässä tarvitaan entistä monipuolisempaa kielitaitoa. Arabian ja venäjän taidolle olisi monin paikoin käyttöä jo nyt.
Lastenhoitaja yrittää kertoa jälkikasvuaan päiväkodista noutavalle vanhemmalle, miten lapsen päivä on sujunut. Keskustelu on hieman hankalaa, sillä ainoa yhteinen kieli on auttava englanti. Perheen äidinkieli on arabia, hoitajan suomi.
Kahden siistijän jutustelu on sekin kankean englannin varassa. Toinen osaisi paremmin suomea ja ruotsia, toinen ranskaa ja Malin kansalliskieltä dogonia.
Tulevaisuudessa vastaavan kaltaisia tilanteita tulee eteen entistä useammin. Kansainvälistyvään Suomeen muuttaa väkeä maailman eri kolkista.
Lue lisää: Asioimistulkki Zabi Yawari ei saa lohduttaa asiakastaan, vaikka tämä purskahtaisi itkuun
Ammattiliitto JHL:n aloilla on paikoin jo nyt tarvetta monipuoliselle kielitaidolle.
– Asiakas, potilas, oppilas tai kollega voi olla maahanmuuttajataustainen, eikä suomi välttämättä vielä luista kovin hyvin, koulutuspoliittinen asiantuntija Matti Tujula JHL:stä sanoo.
Suomen suurimmat vieraskielisten ryhmät ovat äidinkielenään venäjää, viroa ja arabiaa puhuvat. Selvästi eniten on venäjänkielisiä. Suurin osa monikielisistä kohtaamisista tapahtuu pääkaupunkiseudulla sekä muissa suurissa kaupungeissa Tampereella, Turussa ja Oulussa. Itä-Suomessa korostuu venäjän merkitys.
Toisaalta ukrainalaispakolaiset ovat laajentaneet kielipalettia myös monilla pienehköillä paikkakunnilla.
Tarvetta monipuoliselle kielipaletille
Suomen suurimpien vieraskielisten vähemmistöjen äidinkielet – siis venäjä, viro ja arabia – eivät lukeudu opiskelluimpien kielten joukkoon. Opiskelluin vieras kieli peruskoulussa, ammatillisissa oppilaitoksissa ja lukioissa on tukevasti englanti. Valtaosa peruskoulun ekaluokkalaisista aloittaa kielten opiskelun englannista.
– Jos opiskelee vain yhtä vierasta kieltä, englanti onkin turvallinen valinta. Se on maailman puhutuin kieli. Toisaalta tätä monipuolisemmalle kielitaidolle olisi tarvetta, Tujula sanoo.
Saksan ja ranskan opiskelu on vastannut kaupankäynnin ja eurooppalaisen yhteistyön tarpeisiin. Takavuosina myös venäjän taitoa pidettiin hyödyllisenä, mutta nyt kielen suosio on romahtanut Ukrainan sodan vuoksi.
– Meillä ei ole vielä oikein hoksattu, että Suomessa paljon puhuttujen vieraiden kielten osaamiselle olisi myös tarvetta. Kouluissa ja oppilaitoksissa voisi lisätä mahdollisuuksia opiskella kieliä nykyistä monipuolisemmin, Tujula pohtii.
Hän arvelee, että etenkin tulevaisuudessa esimerkiksi arabian opinnot voivat kiinnostaa nuoria. Tavallinen helsinkiläislapsi kuulee arkiympäristössään enemmän arabiaa kuin ranskaa. Ja kun kieli on ennestään tuttu, voi ajatella, että sille olisi käyttöä myös omassa elämässä.
Aivan kaikenlaisesta kielitaidosta voi olla hyötyä.
Aina ei etukäteen tiedä, minkä kielen osaamista tulevaisuudessa tarvitsee. Välillä tarpeet yllättävät.
Venäjän taito on ollut kullan arvoinen ukrainalaispakolaisten kanssa työskenteleville. Toisaalta espanjasta voi olla hyötyä Filippiineiltä tulleiden hoiva-avustajien työkavereille. Helsingin kaupunki puolestaan on rekrytoinut ruotsinkielisiin päiväkoteihin espanjalaisia varhaiskasvatuksen opettajia.
Tujula tähdentää, että aivan kaikenlaisesta kielitaidosta voi olla hyötyä. Aina kielitaidon ei tarvitse olla edes hyvää. Jo alkeiden osaaminen tai toisen äidinkielellä tervehtiminen voi murtaa jäätä ja viedä asioita eteenpäin.
Maahanmuuttajien kielitaito käyttöön
Keskustelu kielitaidosta työelämässä keskittyy yleensä maahanmuuttajien kielitaitoon tai sen puutteeseen. Suomea tai ruotsia pitäisi osata.
– Ja onhan se totta, että esimerkiksi hoitoalalla suomen tai ruotsin taito on ihan potilasturvallisuuskysymys. Maahanmuuttajien kielitaidon voisi kuitenkin nähdä myös mahdollisuutena, Tujula huomauttaa.
Työpaikoilla voi hyödyntää maahanmuuttajataustaisten työntekijöiden olemassa olevaa kielitaitoa. Somalintaitoinen lähihoitaja on arvokas voimavara, kun potilaaksi tulee iäkäs somalialainen, joka puhuu vain äidinkieltään.
Arabiaa puhuva koulunkäynninohjaaja taas voi tukea Lähi-idästä vasta muuttanutta oppilasta ja hänen perhettään suomalaiseen koulujärjestelmään solahtamisessa.
Käännösohjelma ei korvaa opiskelua
Pitääkö kieliä tulevaisuudessa opiskella, kun käännösohjelmat kehittyvät aina vain paremmiksi?
Matti Tujula uskoo, että käännösohjelmat voivat olla hyödyllisiä joissain tilanteissa. Esimerkiksi silloin, kun minkäänlaista yhteistä kieltä ei ole.
Toisaalta kehittyneestäkään käännösohjelmasta ei ole kieliopintojen ja elävän kielitaidon korvaajaksi.
– Akuutissa tilanteessa ei ole aikaa alkaa käyttää käännösohjelmaa. Eikä kääntäjän avulla käyty keskustelu ole kovin luontevaa, Tujula huomauttaa.
Kielten opiskelu on myös paljon muuta kuin sanaston ja kieliopin tankkaamista. Kieliopintojen lomassa oppii paljon vieraasta kulttuurista. Erilaisten kulttuurien ymmärrys sujuvoittaa ja helpottaa kanssakäymistä.