Natalia Lomp muutti Venäjän Karjalasta rakkauden perässä Suomeen. Tie kohti vakituista työtä, kotoutumista ja sujuvaa suomen kielen taitoa oli kivikkoinen, mutta nyt hän on JHL:n Vaalan alueen luottamushenkilö ja maahanmuuttajien tukija.
Vaalan yhtenäiskoulun käytävät ovat myöhään iltapäivällä jo rauhoittuneet. Koulun ruokalassa Sapuskassa paikat kiiltävät puhtauttaan, ja keittiöhenkilöstö tekee kotiinlähtöä.
Kokkivuorossa olevan Natalia Lompin, 49, päivä on alkanut aamuseitsemältä ohrapuuron ja mansikkakiisselin valmistuksella. Pian päivän päättää viiden minuutin kävelymatka kotiin.
Vaala on kahden ja puolen tuhannen asukkaan kunta itäisellä Pohjois-Pohjanmaalla, noin tunnin ajomatkan päässä Oulusta.
– Täällä Vaalassa arki on helppoa ja sujuvaa. Kaikki on lähellä, Lomp sanoo.
Aina niin ei ole ollut. Natalia Lomp kasvoi Venäjän Karjalassa, Mujejärven kylällä. Hän havahtui kotimaansa turvattomuuteen ensimmäisen avioeronsa jälkeen 2000-luvun alussa.
– Tajusin, kuinka heikot oikeudet esimerkiksi vuokralaisilla on Venäjällä. Siellä minulla ei olisi koskaan ollut varaa ostaa asuntoa. Jos minulle olisi tapahtunut jotain, olisin ollut ystävieni ja sukulaisteni avun varassa.
Vuosituhannen alussa Lomp tuli käymään Vaalassa ystävänsä ja tämän suomalaisen miehen luona. Hän ihastui Suomen rauhallisuuteen, puhtauteen ja kauneuteen.
– Alussa en tiennyt mitään suomalaisesta järjestelmästä.
Vuonna 2006 rakkaus leimahti Toivon kanssa. Muutto naapurimaahan sinetöityi.
Lomp tutustui virolaistaustaiseen mieheen ystäväpariskunnan kautta.
– Meillä oli samat arvot: halusimme tehdä töitä, perustaa perheen ja hankkia oman kodin. Suomessa se oli mahdollista.
Lue lisää: Maahanmuuttajien tasa-arvotyö otti harppauksen eteenpäin – Näin pääset mukaan toimintaan
Valmennus kampesi työelämään
Alku uudessa kotimaassa tarkoitti myös uusia murheita. Lomp oli hankkinut Venäjällä kokin ammattitutkinnon, mutta töitä ei Suomesta sinnikkäästä yrityksestä huolimatta löytynyt.
Työnhaussa viranomaisista ei aina ollut apua. Työvoimatoimistosta saatettiin antaa vääriä ohjeita tai jättää kertomatta olennaisista mahdollisuuksista, kuten työelämävalmennuksesta.
Kielimuuri oli korkea, vaikka Lomp oli opiskellut suomea jo koulussa.
– Koulussa inhosin suomen opiskelua – niin raskasta ja hidasta! Ärsytti, kun äitini ei antanut lopettaa. Kunpa olisin silloin tiennyt, miten ahkerasti vielä suomea opiskelisin, Lomp kertoo ja nauraa.
Alkuun kielikurssitkin tyssäsivät välimatkaan. Kaikki rahat olisivat menneet bussilippuihin.
– En tiennyt mitään suomalaisesta järjestelmästä, kuten siitä, että busseihin saa edullisia sarjalippuja. Onneksi sain apua ystäviltäni ja mieheltäni, joka oli asunut ja työskennellyt Suomessa jo viisi vuotta ennen tapaamistamme.
Pikkuhiljaa tietoa kertyi, ja Lomp pääsi kielikurssille. Ystävä hoksautti häntä työelämävalmennuksesta, jonka avulla hän sai jalkansa työpaikan oven väliin. Ensimmäinen osa-aikainen työ löytyi kouluruokalasta.
Vuonna 2011 hän pääsi opiskelemaan laitoshoitajaksi oppisopimuksella, ja valmistuttuaan sai vihdoin vakituisen työpaikan – seitsemän vuoden yrittämisen jälkeen.
– Ilman työhönvalmennusta tuskin olisin tässä.
Lomp kertoo olevansa kiitollinen työkavereilleen ja esihenkilölleen, jotka auttoivat omaksumaan suomalaiset työtavat ja sanastoa.
– Pidin mukana muistikirjaa ja opiskelin sanoja kotona iltaisin. Koskaan ei saa luovuttaa!
Kielitaito avaa ovet
Suomi on vaikea kieli, mutta kun sen oppii, ovet avautuvat helpommin. Siksi Lomp toivoo, että maahanmuuttajien kielikoulutukseen panostettaisiin enemmän.
– Kielen opiskelu yksin kotona on raskasta. Kannattaa mennä mukaan johonkin toimintaan. Luottamusmieskurssilla en aluksi ymmärtänyt paljoa, mutta joka kerta opin jotain uutta.
Nykyisin Lomp toimii JHL:n Vaalan pääluottamusmiehenä.
– Arkailin pitkään, voinko alkaa luottamusmieheksi, mutta ystäväni kannusti. Hän uskoo minuun enemmän kuin minä itse. Kaikkea en osaa enkä tiedä, mutta otan selvää.
Lomp on erityisen ylpeä siitä, että on aloittanut paikkakunnalla uusia käytäntöjä, kuten työpaikkakäynnit.
– Ihmisten on helpompi lähestyä minua, kun ovat ainakin kerran tavanneet minut kasvotusten.
Lue lisää: Esiopettaja Thu Huynh sai oivalluksen ja ryhtyi päiväkodin luottamusmieheksi
Luonto ja läheiset auttavat jaksamaan
Vaikka tie työelämään oli pitkä ja vaativa, Natalia Lomp ei koskaan lannistunut. Tärkein voimavara on ollut perhe, johon kuuluu miehen lisäksi 11- ja 16-vuotiaat lapset.
Perheensä kanssa Lomp käy luonnossa, ui Oulujärvellä ja rentoutuu mökillä Vuokatissa.
– Lapseni ja mieheni antavat minulle energiaa.
Vaalassa asuminen on Lompin mielestä ollut hyvä valinta. Hän arvostaa pienen kylän yhteisöllisyyttä ja kauniita maisemia.
Nyt Lomp auttaa muita maahanmuuttajia löytämään paikkansa uudessa kotimaassaan. Vuosi sitten tammikuussa hän oli mukana perustamassa Ouluun JHL:n maahanmuuttajaverkostoa.
– Haluan olla hyödyksi maalle, joka antoi minulle kaiken, mistä haaveilin: oman kodin, perheen ja työpaikan.