Opiskelijan ohjaaminen työpaikalla vaatii valmistautumista ja aikaa. Ohjaajalle kuuluu vaativasta työstä korvaus.
Kannustava, ystävällinen, helposti lähestyttävä. Tyyppi, jolta voi kysyä hassujakin kysymyksiä.
Sellainen työpaikkaohjaaja Niina Joronen haluaa olla. Jorosen ohjattava Sanni Hyvärinen kertoo, että Joronen on tavoitteensa saavuttanut.
– Niina ohjaa ymmärrettävästi ja hänestä sai heti kuvan, että hän toivottaa minut vilpittömästi tervetulleeksi, Hyvärinen sanoo.
Joronen on koulunkäynninohjaaja Ylämyllyn koulun Patteriston yksikössä Liperissä. Hän työskentelee kahdeksasluokkalaisten pienryhmän kanssa. Hyvärinen taas opiskelee koulunkäynninohjaajaksi.
Työpaikkaohjaajan tehtävä on opettaa, ohjata ja tukea työssäoppimisjaksolle tullutta opiskelijaa. Hän perehdyttää myös työpaikan käytäntöihin ja työturvallisuuteen. Lisäksi ohjaajan kuuluu antaa arvio opiskelijan suorittamasta näytöstä.
Ammattiin opiskelevat suorittavat entistä suuremman osan opinnoistaan oppisopimuksella tai koulutussopimuksella eli työpaikalla oppien. Siksi työpaikkaohjaajille on kysyntää.
Työpaikkaohjaaminen vie aikaa
Niina Joronen aloitti uransa 2000-luvun alussa. Työpaikkaohjaajaksi hän ryhtyi reilut kymmenen vuotta sitten omasta aloitteestaan. Kaikkiaan Jorosella on ollut kuusi ohjattavaa.
– Halusin auttaa opiskelijoita ja tarjota mahdollisuuden työssäoppimiseen, näkökulmia tähän monipuoliseen työhön. Sama motiivi ajaa minua edelleen.
Työnantaja ei voi yksipuolisesti määrätä työsuhteessa olevaa työntekijää työpaikkaohjaajaksi.
– Jos joku lähtee ohjaajaksi vastentahtoisesti, tilanne ei ole kenellekään hyvä, koulutuspoliittinen asiantuntija Matti Tujula JHL:stä sanoo.
Tujulan mukaan ei riitä, että työpaikkaohjaaja on hyvä omassa työssään. Hänen pitää osata kertoa opiskelijalle ymmärrettävästi työstään sekä perustella, miksi jokin tehtävä tehdään tietyllä tavalla. Hyvä ohjaaja osaa myös kannustaa ja antaa rakentavaa palautetta.
Ohjaajan työn hoitaminen kunnolla vaatii aikaa. Opiskelijan tulemiseen pitää valmistautua. Pitää ottaa selvää, mitä opiskelija on tulossa työpaikalle oppimaan ja millainen on opiskelijan henkilökohtainen osaamisen kehittämissuunnitelma.
Oppilaitoksen, työnantajan ja opiskelijankannattaa suunnitella tehtäviä yhdessä. Opiskelijalle täytyy antaa vastuuta sopivasti. Harjoittelu ei voi olla pelkkää kahvinkeittämistä, mutta tehtävät eivät myöskään saa olla liian vaativia.
Myös ohjaaminen, opettaminen ja lopulta osaamisen ja näyttöjen arviointi vievät aikaa.
Niina Joronen toteaa, että ajankäytöstä on hyvä keskustella työnantajan kanssa. Esihenkilö ei välttämättä ymmärrä, miten paljon aikaa ohjaus vie.
– Usein törmää harhaluuloon, että ohjaaja saa opiskelijasta apukädet. Niin se ei mene. Opiskelija on vasta tulossa oppimaan.
Niina Joronen ei ole tähän asti saanut palkanlisää työpaikkaohjaajan työstä. Nyt hän on tehnyt pyynnön korvauksen maksamisesta. Joillakin paikkakunnilla korvaus maksetaan automaattisesti, mutta Liperissä sitä pitää hakea. Asiasta päättää sivistyslautakunta.
Joronen kuitenkin iloitsee siitä, että hänen työnantajansa on suhtautunut kannustavasti opiskelijoiden tuloon. Aikaa ohjaamiseen on aina järjestynyt.
Tujulan mukaan kaikkialla asiat eivät ole näin hyvin. Monilla työpaikoilla ohjaaja ei saa tarvitsemaansa aikaa.
Kunnon koulutus on työpaikkaohjaajalle tarpeen
Ohjaajien koulutus vaihtelee. Osa on käynyt lyhyen perehdytyksen tai opiskellut aihetta etänä. Ammatilliset oppilaitokset tarjoavat myös koulutuksia, joista työpaikkaohjaaja saa osaamispisteitä.
Niina Joronen kävi ensi alkuun ammatillisen oppilaitoksen ohjaajakoulutuksen. Se kesti muutaman tunnin.
– Näin jälkikäteen ajatellen se oli aivan riittämätön.
Viime vuonna hän pääsi JHL:n nelipäiväiselle työpaikkaohjaajan kurssille.
– Se avasi asioita paljon enemmän. Sain varmuutta ja uusia näkökulmia.
– Hiljaisten käytäntöjen opetteluun pitää ottaa ja antaa aikaa.
Työpaikkaohjaaja Niina Joronen
JHL-opistolla kurssilaiset paneutuvat muun muassa työpaikkaohjausta koskevaan lainsäädäntöön, ohjaajan tehtäviin ja vastuisiin sekä maahanmuuttajataustaisten ja vieraskielisten opiskelijoiden ohjaamiseen. Oppia tulee myös erilaisista oppimistyyleistä sekä hankalissa tilanteissa toimimisesta.
Tujula suosittelee kurssia myös kokeneille työpaikkaohjaajille. Lait ja vaatimukset ovat voineet muuttua.
– Minusta on hyvä idea, että ammattiliitto järjestää koulutuksen. Se on kohdennettu nimenomaan omalle alalle. Oppilaitosten koulutuksissa voi olla työpaikkaohjaajia kovin erilaisilta aloilta: terveydenhuollosta, koulutuksesta tai vaikkapa rakentamisesta ja teollisuudesta, Joronen sanoo.
Jokaisella työpaikalla on kirjoittamattomia sääntöjä
Jokaisella työpaikalla on kirjoittamattomat sääntönsä, hiljaiset käytäntönsä. Sen ymmärtäminen on tärkein oppi, jonka Joronen haluaa opiskelijoilleen välittää
– Niiden opetteluun ja oman paikan etsimiseen työyhteisössä pitää ottaa ja antaa aikaa.
Joronen kertoo itse oppivansa joka kerta opiskelijoilta. Kun selittää, miksi jokin asia tehdään tietyllä tavalla, asia kirkastuu myös itselle. Joskus käy myös niin, että huomaa jonkun toisen tavan olevan parempi.
– Hoksasin ulkomaalaistaustaista opiskelijaa ohjatessani, että kovin murteellinen puhetapa ei ole välttämättä paras tapa selittää asioita meidän teineillekään. Eivät he välttämättä ymmärrä vanhoja murteellisia ilmaisuja.
Tujulan mukaan työssäoppiminen on myös työyhteisön ja työnantajan etu. Opiskelija voi tuoda työpaikalle oppilaitoksestaan alan viimeisintä tietoa.
Toisaalta työnantaja pääsee esittäytymään tuleville alan ammattilaisille. Usein opiskelija saa ensimmäisen oikean työpaikkansa samasta organisaatiosta, jossa hän on ollut oppisopimuskoulutuksessa tai työssäoppimisjaksolla.
Jutun pääkuvassa ovat apulaisrehtori Virpi Eronen, Niina Joronen ja Sanni Hyvärinen.