Kohtuullinen palkkakehitys ja säälliset työolot on turvattava kaikille kuntatyöntekijöille. Se on paras lääke myös uhkaavaan henkilöstöpulaan.
– Mikä päivä tänään on, kysyy juontaja Ina Mikkola ja kehottaa väkeä kyykkäämään keskellä Senaatintoria Helsingin keskustassa.
– Palkkapäivä! vastaa torillinen osallistujia.
On tiistai 5. huhtikuuta ja menossa on julkisten alojen ammattiliittojen yhteinen Palkkapäivä-mielenilmaus. Senaatintorille ovat saapuneet myös JHL:läiset lastenhoitajat Elina Pajunen ja Tuuli Sipilä-Suvanto.
Kumpikin on tullut tapahtumaan likimain suoraan työpaikaltaan, Pajunen Kankarepuiston päiväkodista Jakomäestä ja Sipilä-Suvanto päiväkoti Kasööristä Itä-Pasilasta.
Heidän ja ammattiliitto JHL:n mielestä kohtuullinen palkkakehitys ja säälliset työolot on turvattava kaikille kuntatyöntekijöille.
– Kuntaväki on tosissaan palkkavaatimusten kanssa. Päiväkodeissa on selvästi kuplintaa ja turhautumista nykytilanteeseen, sanoo varhaiskasvatuksen alakohtaisena luottamusmiehenä toimiva Sipilä-Suvanto.
”Kohta ei ole varaa syödä kuin tofua ja kaalia” – katso videolta mielenosoittajien tunnelmat tuuliselta Senaatintorilta:
Liitot yhteisellä asialla
Poliisin arvion mukaan Palkkapäivä-tapahtumaan osallistui noin 350 ihmistä. Ilman räntäsadetta ja puuskaista tuulta väkeä olisi ollut ehkä vielä enemmän, mutta tunnelmaa ne eivät latistaneet.
Kunta-alan tähtiammattilaiset kuuntelivat korvat höröllä JHL:n puheenjohtajan Päivi Niemi-Laineen tsemppipuhetta ja Jonna Tervomaan ja Palefacen esiintymistä. JHL:n kyltit pysyivät tanassa ja Kyllä joku hoitaa -pipot otsalla.
Palkkapäivä-tempauksen järjestivät julkisten alojen ammattiliitot JHL ja Jyty sekä Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö Juko yhteistuumin. Senaatintorille kokoontuneiden viesti oli selvä: Lisää arvostusta, lisää palkkaa.
Neuvottelut kunta-alan työehtosopimuksista ovat jumissa. Mikäli ne eivät lähiaikoina etene, uhkaa koko pääkaupunkiseutua laaja julkisen alan lakko 19. huhtikuuta. Se kestää seitsemän päivää.
Sitä ennakoiden on jo järjestetty kaksipäiväisiä kuntatyöntekijöiden lakkoja eri puolilla Suomea. Tänään 6. huhtikuuta lakkoaalto etenee Turkuun ja Ouluun.
Myös Elina Pajunen on aistinut, että kunta-alan työntekijöiltä löytyy työtaisteluvalmiutta.
– Minulta on kysytty, mennäänkö me nyt lakkoon, kun viime sopimuskierroksella ei menty. Oma lakkovalmiuteni on kymppi, ellei peräti kymppi plus.
Katso selattavasta kuvakarusellista, millaisilla iskulauseilla mielenosoittajat vaativat itselleen reilua palkkaa:
Työolot kaipaavat parannusta
Työ lasten parissa tuo Pajuselle ja Sipilä-Suvannolle tyydytystä, mutta alan työskentelyolosuhteet ovat heidän mielestään kurjistuneet vuosi vuodelta. Koulutukseen ja vastuuseen nähden pieni palkka, suuret lapsiryhmät, henkilöstön vaihtuvuus ja riittämättömyyden tunne vievät mehut ja saavat monet miettimään alan vaihtoa.
– Pula osaavasta henkilöstöstä on akuutein ongelma. Kankarepuistossa on yhdeksän varhaiskasvatuksen opettajan vakanssia, joihin on nimetty lastenhoitaja, koska opettajia ei saada, Pajunen kertoo.
Pajunen on itsekin varhaiskasvatuksen lastenhoitaja, mutta vuodesta 2018 lähtien hän on toiminut enemmän opettajan kuin lastenhoitajan tehtävissä. Hän on siis paikannut opettajapulaa.
– Pula osaavasta henkilöstöstä on akuutein ongelma.Varhaiskasvatuksen lastenhoitaja Elina Pajunen
Kun Pajunen hyppää opettajan saappaisiin, hänen sijaisekseen tarvitaan toinen hoitaja.
– Se on helpommin sanottu kuin tehty, sillä päteviä sijaisia ei niin vaan löydy.
Palkankorotus ja muutaman vuoden mittainen palkkaohjelma voisivat helpottaa rekrytointiongelmia. Sipilä-Suvannon mukaan on kyse arvovalinnoista.
– Ymmärrän, että on edettävä pienin askelin. Emme voi vaatia mahdottomia, mutta lopulta kyse on siitä, kenen haluamme huolehtivan varhaiskasvatuksesta ja hoitavan lapsia tulevaisuudessa.
Saisi edes toppahaalarit!
Talvikengät, piikkikengät, kumpparit, sisäkengät ja kesäkengät. Toppatakki, sadetakki, välikausitakki. Toppahousut, sadehousut ja välikausihousut. Siinä on varhaiskasvattajan vuoden aikana tarvitsema ulkovaatetus. Ja sen työntekijä maksaa omasta pussistaan.
Ei menisi läpi miesenemmistöisellä alalla, Elina Pajunen ja Tuuli Sipilä-Suvanto pohtivat.
Tänä talvena Helsingin kaupunki hankki päiväkotien työntekijöille Helsinki-hupparit. Se ei paljon lämmitä, kun pelkkiin jalkineisiin uppoaa satasia.
– Toppahousuja ja talvitakkeja hankkiessa suosin alennusmyyntejä ja kirppareita, kertoo Sipilä-Suvanto.
Hänellä on tapana ostaa pari numeroa liian iso takki ja ulkohousut, jotta alle mahtuu arkivaatetus.
– Ei meillä ole aikaa vaihtaa koko vaatekertaa monta kertaa päivässä.
Hälinän sijaan työrauhaa
Pajunen puolestaan toivoisi, että päiväkodit olisivat niin lasten kuin työntekijöiden kannalta inhimillisen kokoisia.
– Esimerkiksi Kankarepuistossa on yli 200 lasta ja 13 ryhmää, eikä ryhmillä ole pysyväistiloja. Siitä aiheutuu valtavasti hälinää ja levottomuutta.
Myös isot ryhmäkoot stressaavat työntekijöitä: lähes jokaisessa ryhmässä on erityistä tukea tarvitsevia lapsia, mutta se ei näy henkilöstömitoituksessa.
– Pyrimme huomioimaan jokaisen lapsen, mutta aina siihen ei ole mahdollisuuksia. Eniten kaipaan rauhaa tehdä työni kunnolla, Pajunen sanoo.