Henkilökohtaiset avustajat eivät koskaan ennen ole lakkoilleet. Jarmo Lahdenperä toivoo palkkoihin järkeä: nyt avustajat joutuvat pahimmillaan tekemään tunteja talkootyönä.
Torstai 25. toukokuuta 2023 oli henkilökohtaisen avun tarinassa historiallinen päivä: henkilökohtaiset avustajat menivät lakkoon. Ammattiryhmä ei ole lakkoillut tiettävästi koskaan ennen.
Ensimmäistä kertaa elämässään lakossa on myös helsinkiläinen Jarmo Lahdenperä, 58. Eläkepäivät odottavat muutaman vuoden päässä, ja silloin hän aikoo jatkaa avustamista keikkaluontoisesti. Jos työuraa olisi jäljellä enemmän, kuluttavaa hommaa ei nykyisillä palkoilla ja työehdoilla ehkä jaksaisi.
Henkilökohtaisten avustajien työsuhteet ovat usein osa-aikaisia ja eri työnantajille sirpaloituneita. Toimeentulo on paitsi niukkaa myös epävarmaa. Näin myös JHL:läisellä Lahdenperällä, jolla on kolme vakituista avunkäyttäjää ja keikkoja. Hän kertoo ahkeroivansa kuutena päivänä viikossa lauantain jäädessä ainoaksi vapaapäiväksi.
– Tämä lakko on hyvä asia. Jos saisi pikkuisen palkkaa nousemaan, voisi pitää yhden vapaapäivän lisää, hän toteaa.
Lahdenperä on tehnyt henkilökohtaisen avustajan työtä toistakymmentä vuotta. Sitä ennen hän työskenteli asiakaspalvelu- ja myyntitöissä.
– Olisi todella tärkeää saada neuvottelutulos aikaan pian. Työnantajat ja työntekijät ansaitsevat työrauhan.
Vastaava sopimusasiantuntija Laura Tuominen
Nyt alkanut lakko koskee palkkaryhmän A henkilökohtaisia avustajia pääkaupunkiseudulla 25.–31. toukokuuta 2023. JHL on julistanut myös toisen lakkoaallon, joka koskee koko maata 6.–12. kesäkuuta 2023. Lakko toteutuu, mikäli sopuun ei päästä ennen sitä. Tarkemmat tiedot lakoista näet JHL:n verkkosivuilla.
Työtaistelujen ulkopuolelle rajataan henkeä ja terveyttä uhkaavat tehtävät.
Paremmat työehdot olisivat kaikkien etu
Jarmo Lahdenperä on työsuhteessa yhden avunkäyttäjän kanssa. Tämä on siis hänen työnantajansa, kuten henkilökohtaisessa avussa on tavallista – työnantajamallilla työllistyy noin 20 000 henkilökohtaista avustajaa. Muut Lahdenperän asiakassuhteet hoituvat Avustajavälitys Oy:n kautta niin, että asiakkaat maksavat palvelun palvelusetelillä.
– Avustajavälitys on hyvä työnantaja, hän kehuu.
– Jos saisi pikkuisen palkkaa nousemaan, voisi pitää yhden vapaapäivän lisää. Henkilökohtainen avustaja Jarmo Lahdenperä
Lakko koskee nimenomaan työnantajamallilla työtä tekeviä avustajia. Heidän työehtojaan määrittää niin kutsuttu Heta-tes, henkilökohtaisia avustajia koskeva valtakunnallinen työehtosopimus. Sen osapuolet ovat JHL ja Heta-liitto.
Uudet hyvinvointialueet tuottavat palveluita, joiden palkkaus määräytyy sote-henkilöstön työ- ja virkaehtosopimuksen mukaan. Henkilökohtaisen avun palveluista hyvinvointialueet tuottavat itse vain pienen osan, vaikka myös henkilökohtaisen avun järjestämisvastuu kuuluu hyvinvointialueille. Työnantajamalli on yleisin tapa järjestää henkilökohtaista apua.
JHL katsoo Heta-tesin työehtojen jääneen merkittävästi jälkeen myös yksityisen sosiaalipalvelualan työehtosopimuksesta, jota noudatetaan yksityisten palveluntuottajien kautta toteutettavassa henkilökohtaisessa avussa.
JHL:n näkökulmasta lakko on välttämätön, sillä kaikki muut keinot on käytetty. Työehtosopimuksesta on neuvoteltu tammikuun lopusta lähtien, mutta työnantajia edustavan Heta-liiton kanssa ei neuvotteluratkaisua ole löytynyt. Ensimmäisiin työtaistelutoimiin ajauduttiin sopimuskauden päätyttyä huhtikuun lopussa.
JHL:n vastaavaa sopimusasiantuntijaa Laura Tuomista tilanne harmittaa suuresti.
– Aiemmin meillä on ollut työnantajapuolen kanssa yhteisesti haettu näkemys siitä, että kuromme umpeen eroja työehtojen ja palkkauksen suhteen.
Työehtojen heikko taso ei ainoastaan ole kohtuutonta avustajille, vaan vie ahdinkoon koko alaa. Kärsijöitä ovat myös avun saajat ja heidän läheisensä – ja tulevaisuudessa me kaikki. Väestö ikääntyy ja avustajien tarve tuskin ainakaan vähenee.
– Porukka ei hirveästi halua näihin hommiin, Jarmo Lahdenperä toteaa.
Alalle tulevatkin jatkavat usein pian toisaalle.
– Jo nyt avun käyttäjät nostavat esiin ongelmat henkilökohtaisen avun saatavuudessa ja vakituisten avustajien löytämisessä. Tilanne pahenee, jos alan palkkausta ja muita työehtoja ei saada kuntoon, sanoo vastaava sopimusasiantuntija Laura Tuominen.
– Olisi todella tärkeää saada neuvottelutulos aikaan pian. Työnantajat ja työntekijät ansaitsevat työrauhan, Tuominen toteaa.
Lue lisää: Vaikeavammainen Pirjo Vehasvuo joutui avustajiensa työnantajaksi pyytämättä ja yllätyksenä: ”Oli naksautettava aivot ihan uuteen asentoon”
Pienellä palkalla tai jopa ilmaiseksi
Henkilökohtaisen avustajan työ on monipuolista ja vaativaa. Siihen on tarjolla ammattitutkinto, mutta muodollisia pätevyysvaatimuksia ei ole. Vammaispalvelulaki muuttuu vielä tänä vuonna, ja se tuo mukanaan yhä raskaamman tehtäväkokonaisuuden.
− Henkilökohtaisten avustajien tehtävien vaativuus nousee, koska muun muassa itsehoidolliset työtehtävät – kuten hengityslaitteen käyttö, lääkkeiden jakaminen, haavahoito ja katetrointi – lisääntyvät, täsmentää Laura Tuominen.
Jarmo Lahdenperän avunkäyttäjistä osa ei suoriudu ilman apua edes perusarjesta: vaatteiden pukemisesta, vessassa ja kaupassa käymisistä ja niin edelleen.
Lahdenperä saa palkan tuntiperusteisena. Hän kertoo, että jo yhden asiakkaan puuttuminen pakotti hänet hakemaan sosiaalitukia, jotta sai rahansa riittämään elämiseen. Paremman palkan ohella hän ehdottaa reilumpaa korvausta työhön todellisuudessa menevästä ajasta. Työmatkat ovat usein pitkiä, eikä niistä tule korvausta.
– Porukka ei hirveästi halua näihin hommiin. Henkilökohtainen avustaja Jarmo Lahdenperä
JHL on myös vaatinut muutosta siihen, että avustajien työsuhteissa ei pääsääntöisesti ole mahdollisuutta ylityökorvauksiin, vaikka työvuorot saattavat venyä ennakoimattomasti ja työehtosopimus mahdollistaa jopa 48 tunnin mittaiset työvuorot.
Lisäksi toistuva tilanne on, että asiakkaan kanssa on vietettävä työvuoroa pidempi aika. Tämäkin menee usein pakkotalkootyönä.
– Aika monella avustajalla on se sama homma. Eihän kukaan voi ihmistä jättää kesken kaiken, että hei, nyt loppui työaika, Lahdenperä kuvailee.
Kurjista työehdoista huolimatta Lahdenperä rakastaa työtään. Hän arvostaa siihen kuuluvaa vaihtelua – kahta samanlaista päivää ei ole.
Tärkein motivaattori ovat avunkäyttäjät itse.
– Mielestäni tämä on parasta duunia. Joka päivä on erilainen ja saa kommunikoida eri ihmisten kanssa. Siinä on elämän suola.