Henkilökohtaisen avun työnantajamalli on yleisin ja kunnille edullisin tapa järjestää vaikeavammaisen henkilön avustajapalvelut. Kaarinalaiselle Pirjo Vehasvuolle työnantajana toiminen sopii. Joku toinen voi kuitenkin joutua pomoksi jopa tietämättään.
Kaarinalainen Pirjo Vehasvuo, 66, toimii kahden avustajansa työnantajana. Hän päätyi pomoksi pyytämättä ja yllätyksenä.
– Olihan se alkuun aika vaativa paikka. En ole ollut koskaan ansiotyössä, ja sitten piti ryhtyä yhtäkkiä työnantajaksi. Oli naksautettava aivot ihan uuteen asentoon, Vehasvuo sanoo.
Hän ei pärjäisi kotona ilman henkilökohtaista apua. Tarja Kivelä on avustanut Vehasvuota alusta lähtien, Seena Luostarinen kolmisen vuotta.
Vehasvuo sairastui lapsena polioon ja liikkuu sen takia pyörätuolilla. Myös yläraajoissa on lihasheikkoutta, ja sormet ovat kippurassa.
– Olisin pulassa ilman avustajia, Vehasvuo toteaa.
– Olisin pulassa ilman avustajia.
Hän on ollut henkilökohtaisen avun piirissä miehensä kuolemasta lähtien, tammikuusta 2015.
– Kun mieheni vielä eli, hän auttoi minua ja hoiti ne kodin työt, joihin en pyörätuolissa kyennyt.
Henkilökohtainen apu on nimensä mukaisesti hyvin henkilökohtaista, esimerkiksi aamupesussa ja wc:ssä avustamista tai hiusten kiertämistä papiljotille.
”Tahdon myös omaa aikaa”
Nyt Vehasvuon luona käy päivittäin avustaja neljä tuntia kerrallaan. Lisäksi Kaarinan kaupunki on myöntänyt 30 tuntia kuukaudessa vapaa-ajan avustusta.
– Kaupunki tarjosi kuutta tuntia, mutta neljä tuntia päivässä riittää. Tahdon myös omaa aikaa, hän perustelee.
Seena Luostarinen vaihtoi käsityö- ja hyvinvointialan yrittäjyyden henkilökohtaisen avustajan arkeen kuutisen vuotta sitten.
– Ennen yrittäjäksi ryhtymistäni työskentelin lähes kolmekymmentä vuotta verohallinnossa. Viimeiset viisi vuotta ylläpidin tietokantoja. Työhuoneen ovi oli kiinni, enkä seurustellut kuin koneiden kanssa, hän muistelee.
Virkauralla Luostarinen kertoo eläneensä keskiluokkaista, turvallista ja tylsää elämää. Nykyisessä työssään vaikeavammaisten avustajana hän kokee olevansa enemmän hyödyksi.
– Työntekijäehdokkaiden haastattelut olen hoitanut itse, mutta avustajakeskus on antanut tarjokkaiden nimet.
– Parasta on vaihtelu, sillä yksikään päivä ei ole samanlainen. Nyt viikonloppujen odottelu on vaihtunut palkkapäivän odotteluun.
Tukea ja neuvoja tarvittiin
Työnantajaksi ryhtymiseen Pirjo Vehasvuo sai tukea ja neuvoja Lounais-Suomen avustajakeskukselta.
– Työntekijäehdokkaiden haastattelut olen hoitanut itse, mutta avustajakeskus on antanut tarjokkaiden nimet, hän kertoo.
Avustajakeskus hoitaa myös palkanlaskun, ennakonpidätykset ja maksuliikenteen.
Seena Luostarisen lempeän patistelun kannustamana Vehasvuo liittyi Hetaan eli Henkilökohtaisten Avustajien Työnantajien Liittoon. Myös se tarjoaa neuvoja ja lakiapua avustajien työnantajille.
Henkilökohtaisetavustajat.fi on JHL:n tarjoama neuvontapalvelu ja keskustelualusta henkilökohtaisina avustajina toimiville. Osa sisällöstä on kaikkien käytössä, osa vaatii rekisteröitymisen ja liittoon kuulumisen. Pääset sivulle täältä.
Henkilökohtaisetavustajat.fi on JHL:n tarjoama palvelu.
Työvuorolistan Vehasvuo laatii kuukaudeksi kerrallaan. Avustajat vuorottelevat sen mukaan. Myös lomien ja sairauspoissaolojen tuurauksesta he sopivat keskenään.
– Neljä tuntia päivässä ei aina riitä. Niinpä olen valmis joustamaan työajoissa. Myös Pirjo työnantajana joustaa.
Järjestely vaatii joustoa puolin ja toisin.
– Pirjo on aktiivinen ihminen, eikä neljä tuntia päivässä aina riitä. Niinpä olen valmis joustamaan työajoissa. Myös Pirjo työnantajana joustaa, koska minulla on toinenkin avustettava ja joudun sovittelemaan työvuorot heidän kesken, selittää Luostarinen.
Jatkossa arjen palapeliin tulee vielä uusi palanen, sillä Luostarinen hakee aktiivisesti lisätöitä.
– Nykyiset 120 avustajatuntia kuukaudessa eivät riitä kunnolla toimeentuloon. Siksi haen vielä kolmatta avustettavaa.
Kokemus ja asenne ratkaisevat
Yhteispelillä se sujuu! Leena Luostarinen avustaa, kun Pirjo Vehasvuo sytyttää tuikkukynttilät.
Avustajia palkatessaan Vehasvuo arvostaa elämänkokemusta, alan työkokemusta ja hakijoiden asennetta. Myös sukupuolella on vaikutusta.
– Ihan alkuun minulla oli mies avustajana, kun ajattelin että häneltä sujuisivat omakotitaloon kuuluvat työt. Nykyisin asun kerrostalossa ja palkkaan mieluummin naisen, hän sanoo.
Avustajien työsopimuksissa on määritelty pääasialliset työtehtävät, mutta niistä voidaan tilanteen ja tarpeen muuttuessa joustaa.
Pääasia on, että apu mahdollistaa Vehasvuon asumisen kotona ja omannäköisen arjen.
– Stellan kotihoito käy auttamassa aamu- ja iltatoimissa, ja avustajat huolehtivat esimerkiksi kodin siisteydestä, Vehasvuo kertoo.
– Pirjo on kaikkea muuta kuin palveltava. Hän haluaa osallistua ruoan valmistukseen, ja avustaja tekee vain sen, mihin Pirjo ei itse pysty.
Myös ruoanlaittoon, ulkona liikkumiseen, ostoksilla käyntiin, ystävien tapaamiseen sekä teatteriin ja muihin kulttuuririentoihin hän tarvitsee avustajan.
– Mutta Pirjo on kaikkea muuta kuin palveltava. Hän haluaa osallistua itse ruoan valmistukseen, ja avustaja tekee vain sen, mihin Pirjo ei itse pysty. Lisäksi täällä leivotaan yhdessä – ja paljon! paljastaa Luostarinen.
JHL:n avustavan lakimiehen Reetta Holmin blogikirjoitus henkilökohtaisen avun työnantajamallista löytyy tästä. Holm on tehnyt aiheesta myös pro gradu -tutkielman Lapin yliopistossa.
Parasta on vapaus valita
Parasta työnantajamallilla toteutetussa henkilökohtaisessa avussa on Vehasvuon mukaan vapaus valita: ei ole ulkopuolista firmaa sähläämässä, jakamassa työvuoroja ja lähettämässä omia työntekijöitä toisen kotiin.
– En halua, että avustajien kanssa käy samoin kuin Stellan kotihoidon. Aamuisin en koskaan tiedä, kuka tulee auttamaan, Vehasvuo sanoo.
Monet kunnat eivät myönnä henkilökohtaista apua, jos vaikeavammainen ei suostu toimimaan henkilökohtaisen avustajan työnantajana. Kuinka työnantajan roolista voi ottaa vastuuta henkilö, joka ei edes itse ymmärrä olevansa työnantaja?, kysytään JHL blogissa.https://t.co/woUdGFUFlw
— Ammattiliitto JHL (@JHLry) August 23, 2018
– Henkilöiden vaihtuvuus on niin suurta, että vuoden aikana on käynyt ainakin 30 eri hoitajaa, ja jokaiselle pitää selittää samat asiat, hän siunailee.
Avustajien kanssa yhteispeli sujuu ongelmitta. Kun seuraa Vehasvuon ja Luostarisen puuhailua keittiössä, ei ihan ensimmäisenä tule mieleen esimies- ja alaissuhde. Siitä on kuitenkin kyse.
– Bonusta on se, että henkilökemiat pelaavat hyvin yksiin, Vehasvuo toteaa.
Kun seuraa Vehasvuon ja Luostarisen puuhailua, ei ensimmäisenä tule mieleen esimies- ja alaissuhde. Siitä on kuitenkin kyse.
Luostarinen nyökkää vieressä myöntymisen merkiksi.
Avustajien lomilla tai vapaapäivinä Vehasvuolle ei tulisi mieleenkään soittaa näiden perään.
– Arvostan, kun työnantaja ymmärtää, että avustajilla on myös oma elämä. Toisenlaisiakin kokemuksia on. Erään kerran toimin alkoholisoituneen ja läheisriippuvaisen avustajana, ja se työsuhde päättyi melkoiseen katastrofiin, Luostarinen kertoo.
Silloin hän olisi tarvinnut kipeästi luottamusmiehen apua, mutta sellaista työantajamallin varaan rakentuvassa henkilökohtaisessa avussa ei ole. JHL:n aluetoimiston väki on täystyöllistetty ratkoessaan yksittäisten avustajien työsuhdepulmia.
KHO puuttui asiaan
Suomessa on JHL:n arvion mukaan noin 25 000 henkilökohtaista avustajaa.
JHL toimii avustajien edunvalvojana kaikissa henkilökohtaisen avun järjestämismalleissa. Niitä on neljä: vammaisen kotikunta voi järjestää palvelut joko omana toimintana, ostopalveluna, palvelusetelillä tai työnantajamallilla.
JHL:n ja Henkilökohtaisten Avustajien Työnantajien Liiton (Heta) neuvotteleman henkilökohtaisen avustajan työehtosopimuksen löydät tästä.
JHL:n sopimustoimitsija Veikko Lehtonen.
– Jokaisessa mallissa on hyvät ja huonot puolensa. Työnantajamalli mahdollistaa parhaiten vammaisen itsemääräämisoikeuden toteutumisen, mutta ongelmia tulee, jos kunnat eivät tarjoa muuta järjestämistapaa tai pakottavat työnantajaksi, JHL:n sopimustoimitsija Veikko Lehtonen sanoo.
Vastentahtoista työnantajuutta huonompi vaihtoehto on vain se, että henkilö ei edes tiedä toimivansa työnantajana. Näin on, jos kunta on nimennyt esimerkiksi vaikeasti kehitysvammaisen työnantajaksi.
– Kummassakin tapauksessa on erittäin huonot lähtökohdat lakisääteisten työnantajavelvoitteiden hoitoon, Lehtonen huomauttaa.
Lista velvoitteista on pitkä. Siihen kuuluu työntekijän rekrytointi, työsopimuksen tekeminen, palkanmaksu ja työnjohtajana toimiminen. Lisäksi työnantajan on huolehdittava eläke- ja muista sosiaalimaksuista, ennakonpidätyksistä, työturvallisuudesta ja työterveyshuollosta sekä työtapaturmavakuutuksesta.
Ei myytävänä! -kansalaisaloite keräsi aiemmin tänä vuonna yli 70 000 nimeä. Aloitteen tavoitteena on vammaisten elämänmittaisten palveluiden kilpailuttamisen lopettaminen. JHL oli mukana kampanjassa.
Ihmisoikeuksiin perustuva lähestymistapa otettava vammaisten palveluiden järjestämisen ohjenuoraksi. #eimyytävänä #ihmisoikeudet #vammaistenoikeudet https://t.co/ll7azB2WsL
— Ihmisoikeusliitto (@ihmisoikeus) September 4, 2018
– Vaikka työnantajana toimimiseen saisi tukea ja palkanmaksun suorittaisi kunta tai avustajakeskus, on vastuu on melkoinen, sanoo Lehtonen.
– Vaikka työnantajana toimimiseen saisi tukea, on vastuu on melkoinen.
Juuri tähän Korkein hallinto-oikeus (KHO) kiinnitti huomiota, kun se viime kesäkuussa kumosi Helsingin kaupungin päätöksen velvoittaa kuurosokea toimimaan työnantajana. Lehtosen mielestä KHO:n ratkaisu on jatkon kannalta merkittävä.
– Myös eduskunnalle syyskuussa annettu vammaispalvelulaki karsii ainakin jossain määrin vastentahtoisia työnantajuuksia, sillä se edellyttää vaikeavammaisen suostumusta työnantajaksi. Laki tulee kuitenkin voimaan vasta 2021, hän huomauttaa.
Joukko henkilökohtaisia avustajia Suomesta, Ruotsista, Norjasta ja Tanskasta oli koolla lokakuussa 2018 Helsingin Hanasaaressa. Lue tästä avustajien mietteitä työstään.
Esimerkki elävästä elämästä
Henkilökohtaisen avun myöntämispäätös ja avustajan kanssa tehty työsopimus voivat olla ristiriidassa. Silloin työsuhteen heikompi osapuoli, eli työntekijä, voi jäädä ilman korvausta tekemästään työstä.
Vaikeavammaisen henkilön haluttomuus tai kyvyttömyys toimia työnantajana heijastuu monella tapaa työsuhteen toiseen osapuoleen, avustajaan.
Veikko Lehtosen kertoma esimerkki elävästä elämästä valaisee asiaa: Kunta määrittelee henkilökohtaisen avun päätöksessä vammaisen saaman avun laajuuden, eli viikkotuntimäärän ja sen, mitä apuun kuuluu.
Se on hallinnollinen päätös. Sen jälkeen henkilö tekee työsopimuksen avustajan kanssa, mutta sen sisältö voi poiketa kunnan avustajapäätöksestä.
– Sitten ihmetellään, kun avustaja ei saakaan palkkaa tekemistään viikonlopputunneista, ja käy ilmi, että avustajapäätös kattaa vain arkipäivät maanantaista perjantaihin mutta ei viikonloppuja.
Tämän jälkeen kunta, joka vastaa henkilökohtaisen avun kustannuksista, alkaa puuttua työsuhteen sisältöön. Siihen sillä ei kuitenkaan lain mukaan ole perusteita.
– Kuntien tulisi muistaa, että työnantajamallissa sillä ei ole minkäänlaista työnjohto- tai esimiesvaltaa, painottaa Lehtonen.
Lue täältä Motiivin juttu Ei myytävänä! -kampanjasta.
Osuuskuntamallille kannatusta
Miksi kunnat sitten niin hanakasti tarjoavat vaikeavammaisille työnantajamallia?
Yksi syy on, että malli on kunnille selvästi edullisin tapa järjestää avustajapalvelut.
Muualla, esimerkiksi Ruotsissa ja Norjassa, malli on käytössä alle viidessä prosentissa henkilökohtaisen avun päätöksistä.
Työnantajamallin yhtenä vaihtoehtona Lehtonen tarjoaa osuuskuntamallia, josta on hyviä kokemuksia Norjasta.
– Siinä vammainen henkilö on osuuskunnan jäsen, ja osuuskunta toimii työnantajana. Osuuskunnan sisällä työantajavaltaa voi siirtää vammaiselle siinä määrin kuin hän haluaa, joten se ei rajoita vammaisen itsemääräämisoikeutta.
– Niinpä hänellä olisi oikeus valita itselleen avustaja, toimia työnjohtajana ja määritellä, mitä ja miten työt tehdään. Palkanmaksusta ja muista hallinnollisista velvoitteista huolehtii osuuskunta.
Norjassa työsopimus tehdään osuuskunnan kanssa, ja siellä on sovittu myös luottamusmiesjärjestelmästä ja yhteistoiminnasta.
Myös avustajan kannalta malli olisi parannus. Hänellä olisi vain yksi työsuhde, vaikka avustettavia olisi useita.
– Norjassa työsopimus tehdään osuuskunnan kanssa, ja siellä on sovittu myös luottamusmiesjärjestelmästä ja yhteistoiminnasta. Kaikki hyötyvät.
Kaikesta huolimatta hieno ammatti!
Ilman henkilökohtaista avustajaa monen vaikeavammaisen paikka olisi laitoksessa. JHL:n yhtenä tavoitteena on tehdä avustajan työtä näkyväksi ja nostaa ammatin arvostusta.
Lehtonen painottaa, etä JHL on valmis yhteistyöhön vammaisjärjestöjen ja kuntien kanssa, jotta epäkohdista päästään eroon ja ammatti saa sille kuuluvan arvostuksen.
Vaikka nykyisessä työnantajamallissa on useita haasteita, ei Lehtosen mukaan saisi unohtaa avustajan työn merkitystä.
– Se on mahtava ammatti!
Seena Luostarinen on samaa mieltä.
– Ilman henkilökohtaista avustajaa monelle vaikeavammaiselle olisi tarjolla vain laitospaikka, hän sanoo.
Myös Pirjo Vehasvuolle Kaarinan kaupunki tarjosi aviomiehen kuoleman jälkeen ensimmäisenä laitosta.
– Aktiiviselle, monella tapaa elämässä ja yhteiskunnassa mukana olevalle se olisi ollut aivan väärä osoite, sanoo Luostarinen.