Kadulle ja kuvaamaan. Siitä lähti sydänystävien Abdirahman Keinaanin ja Ibrahim Manzan tie tavaramerkiksi nimeltä MolyBros. MolyBros-elämässä ei turhia tärkeillä ja kaikki otetaan yksilöinä – niin ujostelevat fanit kuin kaduilla huutelevat rasistit.
Kahvilassa otetaan chillisti. Abdirahman Keinaan, 20, istuu kahvin ääressä kertomassa itsensä ja parhaan kaverinsa Ibrahim ”Iba” Manzan, 20, kuulumisia.
Tunnelma on rento, vaikka Ibaa ei näy.
– Me ollaan melkein aina myöhässä, mikä on aika ikävä tapa, vaikka me aina soitetaan ja kerrotaan viivästyksestä, Keinaan toteaa.
Juttelu taukoaa vähän väliä, kun tekopalmujen välistä toiveikkaina vilkuilevat silmäparit tavoittavat Keinaanin. Se on arkipäivää täällä kaksikon kotikulmilla Vantaan Myyrmäessä.
Tosin Keinaan ja Iba, niin kuin he itseään mieluiten kutsuvat, tunnistetaan jo muuallakin. Kaksikon Youtube-kanava MolyBrosilla on jo yli 113 000 seuraajaa. Myös Tiktokissa ja Instagramissa heillä on iso yleisö.
– Me halutaan luoda positiivisia viboja niin videoilla kuin oikeassa elämässä. Kun jotkut ei uskalla tulla juttelemaan, yleensä vilkutan tai moikkaan niille ite. Sitten ne uskaltaa, Keinaan sanoo ja nousee hymyilemään tyttöporukan selfieen.
Kamera vinossa kadulle
Tytöt poistuvat kikattaen paikalta, ja Keinaan palaa pöytään. Tällaista elämä on ollut jo neljä vuotta.
Videoiden kuvaaminen alkoi, kun Keinaan ja Iba tutustuivat yläkoulussa. He huomasivat, että heitä yhdistivät paitsi fudiksen peluu myös samanlaiset visiot. Visioihin kuuluivat tanssivideot, joita pojat tekivät kuuluisien artistien kappaleisiin koulun käytävillä ja postasivat Instagramiin. Kun artistit ryhtyivät postaamaan niitä myös, se koukutti.
Silti tanssivideoista olivat kiinnostuneita lähinnä heidän kaverinsa. Osan mielestä ne olivat selkeästi noloja.
– Mä katselin siihen aikaan paljon Youtube-videoita. Yhtenä yönä en saanut unta ja keksin, että me voitaisiin tehdä katugallupeja. Ne oli tosi suosittuja silloin Englannissa, Keinaan muistelee.
Hän pisti viestiä Iballe. Tämä innostui. Mukaan lähti heidän kaverinsa, jolla oli järjestelmäkamera. Ensin tehtiin esittelyvideo.
– Ekan videon setappi (asettelu) oli aika vaatimaton: siinä näkyi joku tyyny ja mikro. Kamera oli vinossa. Mutta siitä se lähti.
Paljon sun outfit maksaa?
Iba saapuu paikalle. Hän pahoittelee myöhästymistään.
– Tää myöhästely on asia, joka meidän pitäis fiksata, mutta se on vaikeaa, Iba huokaa.
Ei anneta sen häiritä, sillä fiilis on hyvä. Molemmille kuuluu hyvää, töitä riittää. Keinaan valmistui juuri ammattikoulusta tietoliikennetekniikan linjalta, ja Iba sai viime syksynä merkonomin paperit.
Työpaikkoja ei kummankaan tarvitse hakea, sillä oma tuotanto, kontentti, ja yhteistyökuviot elättävät molemmat. Viime vuonna heidän piti palkata itselleen manageri.
– Me haaveillaan, että meillä olisi tulevaisuudessa suuri porukka ympärillä tuottamassa tätä. Ettei meidän enää tarttisi itse tehdä ihan kaikkea.
Sillä sellaista viime vuodet ovat olleet, kaiken tekemistä itse. Kaksikko on juossut yhteistyökumppanilta toiselle, suunnitellut, kuvannut, editoinut ja ideoinut. Välillä on kärsinyt koulu, välillä yöunet mutta ei oikeastaan koskaan fiilikset.
– Me ei oteta stressiä, mutta välillä on tullut burnout, kun on liikaa kaikkea. Silloin ei olla saatu vähään aikaan mitään julkaistua, Keinaan kertoo.
Suosituimmilla MolyBros-videoilla on satoja tuhansia katselukertoja. Tavaramerkiksi on noussut Paljon sun outfit maksaa -formaatti. Kaksikko pysäyttää ihmisiä kadulla ja kysyy, paljonko nämä ovat maksaneet yllään olevista vaatekappaleista: ”Paljon sun outfit maksaa, jaloista ylöspäin, one by one?”
Iba tuumii, että vaateaiheisen katugallupin suosio on tavallaan erikoista. Kumpikaan ei alun perin ollut erityisen kiinnostunut muodista, eivätkä he edelleenkään ole muotiasiantuntijoita.
Kaikki lähti siitä, kun Keinaanin keksimän katugallup-idean jälkeen joku heidän kavereistaan ehdotti, että kysykää ihmisiltä vaatteista.
– Ajattelin, että bro, kuka hullu suomalainen kertoisi vaatteidensa hintoja, se ei kuulu yhtään tähän kulttuuriin.
Pojat päättivät kuitenkin testata ajatusta, menivät Kamppiin ja ryhtyivät kyselemään vastaantulijoilta vaatteista.
– Ensimmäinen tyyppi kertoi, että sen huppari oli maksanut tonnin. Silloin ajateltiin, että vau, tää on pakko tehdä loppuun, Keinaan kertoo.
Kun kaverukset julkaisun jälkeisenä päivänä menivät kouluun, enää ei naureskeltu. Käytävillä koulukaverit katsoivat kännyköistä heidän videotaan. Kahden päivän päästä videon oli nähnyt yli 100 000 ihmistä.
Outfit-kyselyt jatkuivat ja kerryttivät suosiota. Parivaljakon välitön tyyli sai suitsutusta. Myös vaatemerkit alkoivat kiinnostua – siinä määrin, että kumpikaan ei tiedä, mitä heidän tämän päivän omat outfitinsa, mustat verkkarit ja hupparit, maksaisivat, jos ne pitäisi itse ostaa.
– Kenkiä me harrastetaan molemmat. Mun kengät maksoivat käytettyinä Facebookin myyntiryhmässä kolmesataa. Limited edition (rajoitettu erä). Nyt saisin näistä tonnin, jos möisin, Keinaan kertoo.
Hän esittelee mustia tossujaan. Ne näyttävät aika samanlaisilta kuin Iban 600 euroa halvemmat.
Kaikki ansaitsevat kunnioitusta
Keinaan ja Iba nousevat kahvilan pöydästä. Saman tien on heitettävä moikkaukset muutamien junnujen kanssa.
Myyrmannin ostoskeskus ja sen ulkopuoli on kuin heidän olohuoneensa, tuttuja riittää. Keinaan on syntynyt Suomessa ja asunut koko ikänsä Myyrmäessä. Hänen vanhempansa saapuivat maahan teini-iässä, pakolaisina Somalian levottomuuksista 90-luvun alkupuoliskolla. He hankkivat koulutuksen ja työn täältä. Kotona puhutaan somalia, mutta suomea sekoittuu usein mukaan.
– Ilman vanhempiani en olisi tässä. He ovat aina kannustaneet, mutta myös pitäneet tiukkaa kuria. Jos olin myöhässä enkä ilmoittanut siitä, kännykkä lähti tauolle, Keinaan sanoo.
Iba on samaa mieltä. Hän ehti syntyä Kongossa, mutta ei muista maasta juuri mitään, sillä hän muutti perheensä kanssa Vantaalle nelivuotiaana, keskelle kesää.
Molemmat ovat muslimeja, ja uskonto ja oma kulttuuri ovat kummallekin tärkeitä.
– Silti täällä Myyrmäessä kaikki kulttuurit sekoittuvat toisiinsa. Ollaan aika lailla, että respect (kunnioitusta).
Tosin rasismiin kaksikko törmää ainakin viikoittain. Se on lähinnä huutelua auton ikkunoista, pään aukomista, pientä uhittelua.
– Mutta me ei lähdetä siihen mukaan. Nuorempana saatettiin kiihtyä, ei enää, Keinaan sanoo.
Miten Keinaan ja Iba evästävät nuorta aikuisuuden ovella? Katso video:
Kerran kadunvarressa seisoi viisikymppinen mies pyöränsä kanssa. Keinaan ja Iba kävelivät ohi ottamatta katsekontaktia, omia juttujaan puuhaillen.
– Se totesi kovaan ääneen, että helvetti nää somalit varastaa mun pyörän. Käännyttiin ja mentiin kysymään, että mitä sä oikein puhut. Mies totesi, että tilastojen mukaan somalit varastaa.
Pojat eivät kimpaantuneet, vaan kertoivat miehelle, etteivät he koskaan vetoa tilastoihin, kun tapaavat kantasuomalaisen. Jos siis mies huutelee heille, hän ei ole tilastojen mukainen kanta-suomalainen rasistihuutelija vaan ihan hän itse. Että kaikki ovat yksilöitä ja vastuussa omista teoistaan.
– Me yritetään aina sivistää ihmisiä tämmöisissä tilanteissa, huutamisella ei pääse eteenpäin. Lopulta se mies totesi, että hän ymmärsi pointtimme ja pahoitteli, että my bad (hänen vikansa).
Rauhaa, ei riitelyä
Keinaan ja Iba asettuvat kuvattaviksi. Yhteistyö kameran edessä on saumatonta. Ystävyys on viimeisten vuosien aikana vain tiivistynyt.
– Ei me koskaan riidellä. Totta kai tulee kinastelua, mutta silloin me aina mietitään toisen näkökulmasta asiaa. Iba yrittää selittää mulle kantansa ja mä sille omani, ja sitten ratkotaan maalaisjärjellä.
Ratkominen on suoranainen elämänasenne. Peruskoulussa pojat olivat luotto-oppilaita, jotka selvittivät kiusaamistilanteita. Heitä ei kiusattu eivätkä he kiusanneet.
Iballa on kolme pikkusiskoa, yksi isosisko ja kaksi veljeä. Keinaanilla on kolme nuorempaa siskoa. Kumpikin asuu vielä lapsuudenkodissaan, mutta ei ehkä pitkään. Alkuvuodesta he aloittivat sijoitusharrastuksen, ja rahaa on sen verran säästössä, että kohta on omien asuntojen oston aika.
– Mutta kyllä tää mitä nyt tehdään on sitä, mitä haluan tehdä tulevaisuudessakin, Keinaan sanoo.
Youtube-videoista MolyBros on laajentunut podcasteiksi, MolyCastiksi. Niissä keskustellaan ihan kaikesta: uskonnosta, peloista, tytöistä, parisuhteista, kaikesta, mikä sattuu kiinnostamaan. Välillä aiheet ovat hyvin vakavia, kuten lapsiin kohdistuva häirintä.
– Me ei ikinä sensuroida itseämme. Jos me tehtäisiin niin, ei oltaisi enää sitä, mitä halutaan olla, vaan mietittäisiin liikaa muita, Iba sanoo.
Kuvaussession jälkeen aurinko paistaa, joten kaksikko päättää kuvata Myyrmäen aukiolla vielä yhden Tiktok-videon. Iba ja Keinaan käynnistävät kameran ja kuvaavat ilman kummempia suunnitelmia. Taakse ilmaantuu pari tyttöä, joilla on kova tarve tietää, näkyvätkö he videolla ja milloin se julkaistaan.
Vaikka tämän päivän MolyCast-haastateltava luultavasti jo odottelee kaksikkoa Konalan äänitysstudiolla, pojat jäävät kuvaamaan vielä muutaman otoksen tanssista. Ja vielä muutaman.
Kohta kännykkä jo mitä luultavimmin siirtyy jommankumman korvalle, ja haastateltavalle soitetaan anteeksipyyntösoitto, että tulossa ollaan, koko ajan, ei hätää, otetaan chillisti.