Pelkän yksilöimättömän rekrytointikirjeen lähettäminen ei korkeimman oikeuden tulkinnan mukaan täyttänyt lain mukaista työntarjoamisvelvoitetta.
Korkein oikeus otti ratkaisussaan (KKO: 2022:33) kantaa siihen, miten työnantajan tulee tarjota työtä irtisanotulle. Kyseisessä tapauksessa iso valtakunnallinen siivousalan yritys oli irtisanonut tuotannollisilla ja taloudellisilla syillä palvelupäällikkönä toimineen työntekijän.
Yhtiö lähetti irtisanomilleen työntekijöille kerran viikossa ilmoituksen kaikista yhtiössä auki olleista työpaikoista. Työntekijöitä kehotettiin ilmoittamaan työnantajalle, mistä avoinna olevasta tehtävästä he olivat kiinnostuneita. Tapauksessa oli riitaa siitä, täyttikö tämä menettely työsopimuslain 7 luvun 4 §:n mukaisen työn tarjoamisvelvoitteen.
Irtisanottu ei ollut aktiivisesti osoittanut kiinnostusta avoinna olleita työpaikkoja kohtaan. Hän ei ollut myöskään täyttänyt hänelle lähetettyä osaamiskartoituslomaketta. Selvää kuitenkin oli se, että työnantajalla olisi ollut tarjota jutun kantajalle sopivaa työtä.
Tekniikka ei korvaa työnantajan velvoitetta
Ratkaisussaan KKO totesi aluksi työntarjoamisvelvoitteen olevan osa irtisanomisperustetta. Aiempaan oikeuskäytäntöön viitaten korkein oikeus totesi, että lojaliteettivelvollisuutensa takia työnantajan on pyrittävä ylläpitämään työsuhteen jatkuvuutta. Se edellyttää työnantajan selvittämään oma-aloitteisesti työntekijälle tarjottavissa olevat työt. Työntekijän ikä ja mahdollisuudet saada uutta työtä voivat korostaa työnantajan velvollisuutta uudelleensijoittamiseen. Työtä tulee tarjota työntekijälle irtisanomisen vaihtoehtona ja selvin ehdoin.
Työnantaja ei voi siirtää aktiivista tarjoamisvelvoitettaan täysin työntekijän aktiivisuuden varaan.
KKO totesi oikeuskäytännössä hyväksytyn, että työntekijämäärältään suuressa yhtiössä voitiin työnhakua palvelevaa sähköistä järjestelmää pitää sinänsä tarkoituksenmukaisena keinona työn tarjoamiseen. Työnantajan velvoitetta ei kuitenkaan täytä sellainen työvoimapankki tai muu järjestelmä, jota työntekijä joutuu oman aktiivisuutensa varassa seuraamaan voidakseen hakea sinne ilmoitettuja työpaikkoja.
Tuomioistuin totesi, että työnantaja on voinut tässä tapauksessa täyttää velvoitteensa välittämällä tiedon yhtiössä auki olevista työpaikoista useille irtisanotuille samanaikaisesti. Työantaja ei voi kuitenkaan siirtää aktiivista tarjoamisvelvoitettaan täysin työntekijän oman aktiivisuuden varaan. Se, että viikoittainen kirje kaikista avoimista työpaikoista lähetettiin irtisanotuille, ei KKO:n mukaan juurikaan eronnut siitä menettelystä, että työntekijä olisi neuvottu seuraamaan avoimia työpaikkoja työpaikkapankista.
Tarjoaminen ei ollut henkilökohtaista, koska työpaikkoja ei ollut valikoitu millään tavoin niin, että ne soveltuisivat juuri kyseiselle työntekijälle hänen koulutuksensa ja kokemuksensa huomioiden. Jutun kantajan työsuhde oli kestänyt lähes 30 vuotta, joten työnantajalla oli ollut tieto hänen osaamisestaan. Koska sopivia työpaikkoja olisi ollut tarjolla, työnantaja oli laiminlyönyt työntarjoamisvelvoitteensa ja irtisanominen oli katsottava laittomaksi. Työntekijälle määrättiin maksettavaksi 12 kuukauden palkkaa vastaava summa.
Lue lisää: Lakimies vastaa: Kenen eduksi edullisemmuussääntöä voi tulkita?
Työn tarjoamisen oltava henkilökohtaista
Kysymys siitä, täyttävätkö niin kutsutut rekrytointikirjeet työntarjoamisvelvoitteen, on ollut pitkään juridisesti epäselvää. Kuvattu ennakkotapaus selventää oikeustilaa. Vastaavan kaltaisia menettelyjä on tullut ajoittain esiin myös JHL:n järjestämisaloilla toimivien työnantajien piirissä. Näistä tapauksista ei olla ainakaan vielä päädytty tuomioon saakka.
Työn tarjoamiselta tulee jatkossakin edellyttää henkilökohtaisuutta eikä yleisiä, työntekijän omaan aktiivisuuteen perustuvaa menettelyä tule hyväksyä. Työnantajan tulee valikoida tarjottavat työpaikat irtisanotun työntekijän osaaminen huomioon ottaen. Samat vaatimukset koskevat työn tarjoamista siitä riippumatta, millaista tekniikkaa käyttäen se toteutetaan.
Kolumnin kirjoittaja Keijo Tarnanen on JHL:n oikeudellisen toimialueen lakimies.
Lue lisää: Finlex: KKO:2022:33, KKO:n viittaama oikeuskäytäntö KKO:2016:13, KKO:2017:55, KKO:2002:87, KKO:1993:145, TT 2005-77), finlex.fi