Pääkaupunkiseudun päiväkoteihin tarvittaisiin satoja uusia lastenhoitajia ja muita varhaiskasvatuksen ammattilaisia. Työntekijät ovat palkkakuopassa, mutta viranhaltijat ja poliitikot vaativat ongelmaan ratkaisua valtakunnallisista työehtosopimuksista. Kaupunkikohtaisia korotuksia ei ole näkyvissä.
Helsingin, Espoon ja Vantaan päiväkoteihin virtaa joka vuosi noin 1 500 uutta lasta. Helsinki on viime vuosina avannut vähintään 10 uutta päiväkotia vuodessa, jotta kaikille lapsille voidaan tarjota paikka varhaiskasvatuksessa.
Ongelma on kaikissa kaupungeissa sama. Kaupungit palkkaisivat osaavaa henkilökuntaa saman tien suuret määrät, mutta tulijoita ei ole läheskään tarpeeksi. Helsingin päiväkodeista puuttui vuoden 2019 joulukuussa noin 290 pätevää lastenhoitajaa ja 233 varhaiskasvatuksen opettajaa. Myös Espooseen tarvittaisiin satoja uusia ammattilaisia, joilla on pätevyys alalle. Vantaalta puuttuu 295 pätevää varhaiskasvatuksen opettajaa ja 197 lastenhoitajaa. Motiivi selvitti lukumäärät varhaiskasvatuksen ylimmiltä päättäjiltä ja poliitikoilta Helsingistä, Espoosta ja Vantaalta.
Työ on entistä vaativampaa
JHL:n pääluottamusmies Anita Vihervaara tuntee alan pulmat. Hän on toiminut Helsingin varhaiskasvatuksessa ja esiopetuksessa JHL:n pääluottamusmiehenä vuodesta 2016. Ammattilaisia rasittaa palkkaus, joka ei vastaa työn vaativuutta. Helsinki nosti vuonna 2019 varhaiskasvatuksen opettajien palkkoja 175 eurolla kuussa. Lastenhoitajille tipahti vain 25 euron korotus.
– Minä ainakin kuvittelin, että korotus olisi jakautunut tasavertaisemmin. Työn vaativuus on lisääntynyt kaikissa ammattiryhmissä. Jos tehdään maailman parasta varhaiskasvatusta, pitää palkkapolitiikan olla yhdenvertaista, Vihervaara tiivistää.
Henkilökuntavaje näkyy Vihervaaran mukaan muun muassa siinä, että päiväkoteihin ei aina saada sijaisia. Työolot pitää saada kuntoon, jotta ammattilaiset eivät liukene muille aloille.
– Työn ja perhe-elämän yhteensovittamista pitää helpottaa. Nyt työnantajalla on tiukka linja vuosilomissa ja muissa vapaissa, Vihervaara kertoo.
Jatkuva sijaisrumba rasittaa
Ammattitaitoisen henkilökunnan saatavuus on jo vuosia ollut varhaiskasvatuksen suurin pulma, Helsingin apulaispormestari Pia Pakarinen myöntää. Kaikkiin lapsiryhmiin ei saada vakituista työntekijää.
– Silloin päiväkoti ottaa ryhmään sijaisen. Se kuormittaa vakituista henkilökuntaa, joka joutuu jatkuvasti perehdyttämään uusia ihmisiä. Syntyy hankala kierre, kun rekrytointiongelmat koettelevat vakituisten työntekijöiden jaksamista. Ongelmat pitää ratkaista yhdessä henkilökunnan kanssa.
Lakimuutos pahentaa työntekijäpulaa
Työvoimapulaa vaikeuttaa entisestään vuonna 2018 voimaan tullut varhaiskasvatuslaki. Laki muuttaa päiväkotien henkilökunnan mitoitusta radikaalisti lähivuosina.
Vuoteen 2030 mennessä kahdella kolmesta päiväkodin työntekijästä pitää olla korkeakoulututkinto alalle. Ainakin yhdellä kolmesta työntekijästä pitää olla varhaiskasvatuksen opettajan pätevyys. Tällä hetkellä riittää, että päiväkotien henkilökunnasta joka kolmannella on korkeakoulutus alalle. Säännöt koskevat työntekijöitä, jotka vastaavat lasten kasvatuksesta, opettamisesta ja hoidosta.
Kaupungit valmistautuvat jo lain vaatimuksiin. Espoon suomenkielisen varhaiskasvatuksen johtaja Virpi Mattila arvioi, että Espoossa tarvitaan vuoteen 2030 mennessä jopa 900 uutta varhaiskasvatuksen opettajaa. Kun lastenhoitajia jää pois töistä Espoon kaupungilta, vanhoja lastenhoitajan tehtäviä muutetaan varhaiskasvatuksen tehtäviksi. Samanlainen muutos on käynnissä myös Vantaalla, kertoo kaupungin varhaiskasvatusjohtaja Sole Askola-Vehviläinen.
Päätoimiseksi opiskelijaksi jääminen on jäsenillemme mahdotonta.
Nykyisellä tahdilla yliopistoista ei ehdi valmistua tarpeeksi uusia varhaiskasvatuksen opettajia. Mattila toivoo, että tutkinnon voisi opiskella työn ohella.
– Koulutus voisi kestää vaikka kahdeksan vuotta. Tiedän, että meillä on töissä ihmisiä, joilla on halu ja valmius kouluttautua opettajiksi.
Joustavia opintomahdollisuuksia tarvitaan jo siksi, että pienipalkkaiset lastenhoitajat eivät noin vain voi lähteä opiskelemaan.
– Päätoimiseksi opiskelijaksi jääminen on jäsenillemme mahdotonta, pääluottamusmies Anita Vihervaara tiivistää.
– Päiväkodit halvaantuvat, jos lastenhoitajat lähtevät suurina ryhminä opiskelemaan täysipäiväisesti kolmeksi tai neljäksi vuodeksi opiskelemaan, Vantaan varhaiskasvatusjohtaja Sole Askola-Vehviläinen täräyttää.
Työvoimapula ja työttömyys uhkaavat samaan aikaan
Samaan aikaan, kun päiväkodit kamppailevat työntekijäpulassa, lastenhoitajien huolena on uhka oman työpaikan tulevaisuudesta. Varhaiskasvatuksen lakimuutokset johtavat siihen, että hoitajien töitä katoaa vuoteen 2030 mennessä lähes 8 000 henkilötyövuoden edestä. Luku perustuu liittojen vuonna 2018 teettämään laajaan selvitykseen.
JHL on toistuvasti vaatinut, että lastenhoitajien työllistymisestä pidetään huolta, kun varhaiskasvatuslaki muuttuu. Yksi tärkeä keino on varmistaa, että varhaiskasvatuksen opettajaksi voi opiskella joustavasti ja maksutta työn ohessa.
Myös kaupungit ovat huomanneet, että lastenhoitajia kannattaa kannustaa jatko-opintoihin. Vantaa maksaa 400 euron kurssimaksun opinnoista, jotka valmentavat lastenhoitajia kohti sosionomin ammattikorkeakoulututkintoa.
Lastenhoitajat voivat lisäksi saada 12 palkallista työpäivää varhaiskasvatuksen opettajan tai sosionomin opintoja varten. Viime vuonna 12 päivän opiskelurahaa haki parikymmentä Vantaan työntekijää. Lisäksi kaupunki tukee rahallisesti sosionomien ja varhaiskasvatuksen opettajien erikoistumisopintoja.
Espoo tarjoaa neljän kuukauden palkallisen opintovapaan varhaiskasvatuksen työntekijöille, jotka opiskelevat varhaiskasvatuksen opettajiksi.
JHL on ollut mukana järjestämässä lastenhoitajien täydennyskoulutusta, joka valmentaa heidät hakemaan varhaiskasvatuksen opettajakoulutukseen. Noin 60 hengen ryhmät aloittivat viime elokuussa Helsingissä ja Tampereella.
Opettajat eivät yksin riitä
Päiväkodit tarvitsevat myös tulevaisuudessa ammattitaitoisia lastenohjaajia ja lastenhoitajia. Näidenkin töiden ammattilaisia on vaikea saada riittävästi.
Espoo järjestää lastenohjaaja-oppisopimuskoulutusta, joka kaupungin mukaan antaa työhön paremmat valmiudet kuin lähihoitajakoulutus. Kaupunki on yrittänyt saada lastenohjaajakoulutuksen Espoon seudun koulutuskuntayhtymä Omniaan. Yritykset eivät ole tuottaneet tulosta.
Helsinki puolestaan on koettanut vuosia saada luvan järjestää lähihoitajien ammattikoulutusta, joka painottaa lastenhoitajien kouluttamiseen. Lupaa ei ole heltinyt.
Miltei kaikkea on kokeiltu – paitsi kunnon palkankorotuksia
Valmistuvat opiskelijat eivät ratko päiväkotien akuuttia henkilöstöpulaa nopeasti. Kaupungit ovat kokeilleet selättää ongelmaa monilla keinoilla.
Espoon palkkalistoilla on vakituisissa työsuhteissa 190 varahenkilöä. He sijaistavat vuoroja eri päiväkodeissa tarpeen mukaan. Kaupunki on myös palkannut Seure-henkilöstöpalveluiden kautta sijaisia erimittaisiin sijaisuuksiin.
Vantaa on ottanut käyttöön vuoden 2020 alusta kaupungin kaikilla neljällä alueella varhaiskasvatuksen ammattilaisten sijaispoolin, jossa tulee olemaan yhteensä 80 varahenkilöä turvaamassa alueellista sijaistarvetta. Kaupungissa käytetään yhä myös lyhytaikaisia keikkalaisia tarpeen mukaan. Työvoima ostetaan Seuresta.
Kaupungit houkuttelevat hakijoita aktiivisella markkinoinnilla ja tiedottamisella sekä tekemällä työpaikan hakemisesta joustavaa. Varhaiskasvatusjohtajat toivovat, että päiväkodeissa tehty hyvä työ nousisi paremmin esiin. Nykyään lasten oppimiseen kiinnitetään aivan eri tavalla huomiota kuin ennen, Mattila, Askola-Vehviläinen ja Pakarinen kertovat.
Yhtä yksinkertaista konstia kaupungit eivät kuitenkaan ole lähiaikoina kokeilemassa. Yksikään kolmesta kaupungista ei valmistele tuntuvia parannuksia lastenohjaajien eikä lastenhoitajien palkkoihin. Johtajat toivovat, että alan palkat laitetaan kuntoon valtakunnallisissa työehtosopimuksissa.
Kunnissa lastenhoitajien tehtäväkohtainen palkka on noin 2 000–2 250 euroa kuussa.