21.9.2022

Neljä unelmaa Ukrainasta: Dmytro, Marina, Svitlana ja Vironika pakenivat sodan jaloista Suomeen – Näin he aikovat oppia vaikean kielen ja löytää töitä

Kukkakauppias, it-tukihenkilö, rakennusyrittäjä, sosiaalityöntekijä… JHL-opiston kurssilla Ukrainan sotaa paenneet ottivat haltuun työelämätaitoja, joilla he pääsevät unelmiinsa kiinni uudessa kotimaassaan.

Kiitos, kiitos, kiitos!

Suomen kieli on JHL-opiston luokkaan kokoontuneille uusi ja outo, mutta sen tärkein sana on iskostunut kaikkien suuhun.

Kesä on taittumassa syksyksi, ja suomalaisen työelämän arki käynnistymässä. Parikymmentä uuden edessä olevaa ihmistä saa opistolta eväitä oman paikkansa löytämiseen vielä vieraassa maassa.

Kurssilaiset ovat Ukrainan sodan jaloista paenneita ihmisiä. Työntekijöitä, esihenkilöitä, yrittäjiä ja opiskelijoita, nuoria ja keski-ikäisiä. Moni on tuonut mukanaan lapsensa, joita lastenhoitaja vahtii viereisessä huoneessa.

Suomalainen ansioluettelo on erilainen kuin ukrainalainen.

Joukossa on kivenkovia ammattilaisia hoiva-aloilta aina tietotekniikkaan, joten työelämässä luoviminen on tuttua. Elämäntilanne, kieli ja kulttuuri ovat kuitenkin uudet. Osa on päässyt työn makuun kesällä Suomen maatiloilla, ja nyt on aika omaksua suomalaisen yhteiskunnan aakkosia. Niiden avulla uudessa kotimaassa pääsee hankkimaan oman alan töitä tai jopa uuden ammatin.

Svitlana Romaniuk (kesk.) tuli Suomeen sodan kynnyksellä. Nyt hän haluaa auttaa muita pakolaisia.

Sisäministeriön tuoreen tutkimuksen mukaan peräti 75 prosenttia Ukrainasta tulleista janoaa tietoa työllistymispalveluista. Nyt sitä on tarjolla. Puolentoista viikon aikana ukrainalaiset oppivat muun muassa, kuinka laatia suomalainen ansioluettelo sekä hakea työttömyysturvaa ja opintotukea.

He saavat tietoa työntekijöiden oikeuksista ja velvollisuuksista, työehto- ja työsopimuksista ja siitä, kuinka saada lapsi päivähoitoon. JHL on vaatinut, että Suomen hallitus takaa kaikille turvaa hakeville lapsille oikeuden ja mahdollisuuden varhaiskasvatukseen.

Ukrainalaistaustainen opettaja Olena Skorokhod vihkii ryhmää työnhaun saloihin.

– Suomalainen ansioluettelo on erilainen kuin ukrainalainen, hän valaisee.

Lue lisää: JHL tarjosi Ukrainan pakolaisille katon pään päälle: ”Olemme kiitollisia, että saimme kodin lapsillemme”

Opettajasta pakolaisten avuksi

Kukaan ei tiedä, kauanko Venäjän helmikuussa aloittama hyökkäyssota Ukrainaan jatkuu. Siksi moni ukrainalainen suunnittelee Suomessa asumista pitkän tähtäimen hankkeena. Sisäministeriön tuoreen kyselytutkimuksen mukaan kolmasosa Suomeen muuttaneista ukrainalaisista suunnittelee paluuta lähtömaahansa vielä joskus, mutta yhtä moni aikoo jäädä Suomeen pysyvästi.

Suomesta tilapäistä suojelua on hakenut jo lähes 40 000 ukrainalaista. Oleskeluluvan saaminen edellyttää kotoutumissuunnitelmaa, ja JHL-opistolla kurssilaisille laaditaan sellaiset.

Yksi on tuonut Suomeen koko perheensä, toisen perheenjäsenet ovat paenneet muihin maihin. Yhden vanhemmat ovat jääneet Ukrainaan, toisen puoliso on rintamalla. Suurin osa JHL-opistolle tulleista on naisia.

Lue lisää: Porilainen koulunkäynninohjaaja Iryna Storozhuk sai viime viikolla soiton, jonka jälkeen hän ei nukkunut moneen yöhön: ”Soitan joka aamu läheisille Ukrainaan ja varmistan, että he ovat kunnossa”

Svitlana Romaniuk vaistosi sodan ennalta. Hän tuli viiden lapsensa ja kissansa kanssa Suomeen 22. helmikuuta 2022. Kahden päivän päästä Venäjä käynnisti täysimittaisen hyökkäyksen.

– Pääsin asumaan suomalaisen perheen luo. Haluan jakaa hyvää eteenpäin.

Svitlana Romaniuk

Romaniuk on kotoisin Volodymyrista, pienestä maaseutukaupungista Luoteis-Ukrainasta. Siellä hänen ammattinsa oli englannin kielen opettaja. Suomessa hän haluaa erikoistua sosiaalityöhön pakolaisten parissa. Sitä varten hän haluaa kehittää niin suomen kuin englannin taitojaan.

Romaniukin silmäkulmat kostuvat, kun hän kertoo Suomessa saamastaan tuesta ja avusta.

– Pääsin asumaan suomalaisen perheen luo ja minut hyväksyttiin perheenjäseneksi. Haluan jakaa hyvää eteenpäin. Tiedän nyt kokemuksesta, millaista on olla pakolainen. Minulla on suuri tarve auttaa muita samassa tilanteessa olevia.

Lue lisää: Ukrainan sota koskettaa myös JHL:n venäläistaustaisia jäseniä:Nataliia jätti Venäjän, Olgalla on edelleen tiivis yhteys itärajan taakse

Olena Skorokhod opetti JHL-opistolla ukrainalaispakolaisille suomalaisen työelämän aakkosia.

Rakennusalan ruoriin

Rakennusalan yrittäjä Vironika Voromina pyöritti ulko- ja sisäovien osto- ja myyntiyritystä Odessassa, mutta sota tuhosi bisneksen. Hän vertaa tilannetta oman lapsen menettämiseen.

– Rakastin olla firmani toimitusjohtaja. Nyt kaikki on romahtanut enkä tiedä, mitä teen.

– Onneksi Suomessa voi perustaa firman.

Vironika Voromina

Voromina saapui Suomeen maaliskuun lopulla 6- ja 12-vuotiaiden lastensa kanssa. Kesällä hän muutti Kirkkonummelle vastaanottokeskukseen, josta perhe sai kodinomaisen huoneiston.

Elämän peruspalaset alkavat olla sen verran kohdillaan, että työuraa voi alkaa rakentaa. Onneksi kaikkea ei tarvitse aloittaa alusta: Ukrainassa kertyneen osaamisen päälle voi rakentaa Suomessa. JHL-opistolta siihenkin saa työkaluja.

– Olen yrittäjäluonne, ja onneksi myös Suomessa voi perustaa firman.

Olena Skorokhod (vas.) kertoi Vironika Vorominalle ja Marina Veresille, miten tehdään suomalainen cv.

Kukkien keskelle

Vantaalla asuvalle Marina Veresille kukat ovat intohimo. Ennen sotaa hän toimi Ukrainan pääkaupungissa Kiovassa suuren kukkafirman myyntipäällikkönä.

Hän tuli Suomeen autolla kahden lapsensa kanssa maaliskuussa. Puoliso jäi Kiovaan. Veres haluaa mahdollisimman pian palata kukkien pariin. Kurssilla on jo ilmennyt, mitä oman kukkakaupan perustaminen Suomessa vaatii.

– Kurssilla olen ymmärtänyt, mitä pitää tehdä ja mihin suuntaan mennä, että voin toteuttaa unelmani, hän kertoo.

Erityisen kiitollinen Veres on kurssin tuomista verkostoista. Suurin haaste on hänen mukaansa kieli.

– Suomen kielen logiikkaa on vaikeaa ymmärtää.

SAK:n Työelämän pelisäännöt -esite löytyi kurssihuoneesta ukrainaksi.

Osaajaksi it-alalle

Dmytro Horoshkov on sopinut seuraavalle päivälle tapaamisen kansainvälisen suomalaisen it-firman kanssa. Kuten monella nuorella, hänellä on etunaan hyvä englanti.

Hän tuli Suomeen kesällä yksin. Perhe jäi Harkovaan, Ukrainan toiseksi suurimpaan kaupunkiin. Nyt Horoshkov asuu vastaanottokeskuksessa Mikkelissä. Sodan kynnyksellä hän ehti suorittaa loppuun tietotekniikan tutkinnon. Suomessa hän haluaa oman alansa töihin ja ehkä myös opiskella lisää.

– Ja kotoutua: oppia suomea ja tutustua ihmisiin.

Dmytro Horoshkov junaili Mikkelistä Helsinkiin puolentoista viikon koulutukseen.

JHL-opiston Horoshkov löysi hakiessaan suomen kielen kursseja. Tärkeintä antia hänelle ovat työlait ja -ehdot, jotka ovat osittain hyvin erilaiset kuin Ukrainassa. Myös ansioluettelon valokuva on kurssin satoa.

– Olen todella kiitollinen JHL-opistolle kaikesta avusta. Tästä on paljon hyötyä.

Lue lisää: Nyt puhuvat maahanmuuttajat: ”Miten voi kokea olevansa ammattiliiton jäsen, jos ei ymmärrä sen viestejä?”