Ohjaaja Hui-ju Niinimäki löysi oman juttunsa autismin kirjon nuorten auttamisesta. Heidän kanssaan on maalattava tilanteeseen sopivalla pensselillä.
Mikä kuukausi nyt on? Tammikuu. Mikä päivä? Tiistai, kuun 23. päivä. Entä mitä kello on? Vähän yli aamuyhdeksän.
Kahdeksan opiskelijaa vastaa vuorollaan kysymyksiin erityisammattiopisto Liven hämärretyssä luokassa Espoossa. He kaikki tarvitsevat erityistä vaativaa tukea, eli jatkuvaa apua ja valvontaa.
Ohjaaja Hui-ju Niinimäki viittoo tukiviittomilla ydinsanoja, sillä kaikki eivät osaa kommunikoida puhumalla.
Yksi vie kuvakortin taululle vastaukseksi. Toinen vastaa puhumalla. Kolmas heiluttaa käsiään ja nauraa hersyvästi. Jos ei osaa puhua, voi vastata tablettitietokonetta muistuttavalla kommunikaattorilla. Ja jos ei ollenkaan jaksa, voi vaikka makoilla painopeiton alla.
– Tule, tule, tule rohkeasti taululle. Sinä osaat, Niinimäki kannustaa ja hakee yhden nuoren lempeästi paikaltaan.
Opiskelija kirjoittaa kolmosen ulkolämpötilan merkiksi siten, että Niinimäki tukee koko ajan tämän kättä. Molempia naurattaa. Onnistumisen ilo näkyy opiskelijan kasvoilla.
Tämänkaltaisella aamurutiinilla käynnistyy jokainen päivä työhön ja itsenäiseen elämään valmentavassa Telma-koulutuksessa. Info juurruttaa opiskelijat päivään ja kertaa päivän aikataulun.
Jokaisella opiskelijalla on oma ohjaaja työparina päivän ajan. Autisminkirjon nuorille on erityisen tärkeää tietää, mitä tehdään ja kenen kanssa. Taukoja tarvitaan, jotta väki ei ylikuormitu.
– Täällä diagnoosilla ei ole väliä, ihminen on ihminen. Mä oon niin onnekas, kun saan olla mukana nuorelle todella tärkeässä vaiheessa kohti itsenäistä elämää.
Monta syytä viihtyä Suomessa
Liveläiset puhuttelevat Niinimäkeä tuttavallisesti nimellä Huilu. Suomeen hän muutti Taiwanista 2000-luvun alussa perheen takia. Heti kolmivuotisista kieli- ja kotoutumisopinnoista päästyään hän kouluttautui koulunkäyntiavustajaksi (nykyisin koulunkäynninohjaaja).
Taiwan on ikuisesti Niinimäen toinen kotimaa, mutta elämä asettui Suomeen melko helposti. Tukea on tullut niin perheeltä ja työpaikoilta kuin viranomaisilta. Hänestä asiat sujuvat täällä yksinkertaisesti. Niinimäki pitää myös Suomen talvista.
– Pimeään on ihana piiloutua. Taidan olla puolipöllö, Niinimäki sanoo ja nauraa.
– Jos bussipysäkille tulee vieraita ihmisiä, menen pakoon, ettei vain tarvitsisi puhua.
Vain yksi juttu nykyisessä kotimaassa ei toimi: ruoka. Nuudelit ja riisi maistuvat perunan ja leivän sijasta, mutta aasialaista ruokaa saa onneksi kaupasta.
– Minun on tosi helppo olla täällä. Varmaan se on syy, miksi olen edelleen Suomessa.
Työelämää omien kykyjen mukaan
Liven päärakennusta vastapäätä seisoo vanha kivitalo nimeltään Verstas. Sen käytävien uumenista avautuu Telma-opiskelijoille suunnattu työpaja, jossa muutama Liven opiskelija kokoaa heijastimia eräälle yritykselle.
– Opiskelijat rakastavat käydä töissä, Niinimäki sanoo.
Yksi kykenee irrottamaan heijastimen levystä, toinen laittamaan siihen narun ja kolmas pussittamaan. Ohjaaja on paikalla, jotta kaikki pystyvät tekemään työnsä. Itsenäisen elämän ja työskentelyn mahdollistaminen ovat Telma-opintojen ydintä.
– Ajattelen tätä vähän kuin ruoanlaittoa. Jos kokilla on kymmenen ruoka-ainetta, hän saa niistä erilaisen keiton kuin kokki, jolla on kolme ruoka-ainetta. Silti keitot ovat yhtä arvokkaita.
Työpajalla tehtävät työt ovat aina oikeaa työtä esimerkiksi yrityksiä varten, eivät pelkkiä harjoituksia. Niinimäen mukaan esimerkiksi opiskelijoiden kehittämää ja valmistamaa wc-puhdistustablettia on ”myyty ihan hittinä”.
Tule sellaisena kuin olet
Kiina, arabia, venäjä, suomi, englanti. Siinä osa kymmenestä äidinkielestä, joita Niinimäen Telma-tiimissä on käytössä. Niinimäen äidinkieli on mandariinikiina. Suomea hän puhuu huomattavasti paremmin kuin väittää puhuvansa.
Ohjaaminen perustuu opiskelijan yksilöllisiin tavoitteisiin. Opettaja vastaa pedagogisesta suunnittelusta ja opetusmenetelmistä, mutta toiminnan hän suunnittelee ja toteuttaa yhdessä ohjaajien kanssa.
Ohjaajat voivat hyödyntää omaa osaamistaan. Tanssitunnin voi vetää tanssin harrastaja, nepalilaisen ruoan tekoa on opastanut nepalilaistaustainen ohjaaja.
Katso videolta, mitä tuotteen valmistus Telma-koulutuksessa näyttää ja mitä se opettaa:
Erilaisuus ei ole ihmeellistä Livessä, joka on pääkaupunkiseudun suurin erityisammattioppilaitos. Myös ohjaajat saavat olla sellaisia kuin ovat. Niinimäki on ylpeä työpaikastaan.
– Täällä kaikki haluavat antaa kaiken mahdollisen opiskelijoiden parhaaksi.
Ohjatessaan Niinimäki siirtää vaivihkaa vastuuta puheesta ja tekemisestä opiskelijoille. Se auttaa itseohjautuvuuden kehittymisessä.
– Onko Huilu täällä leikkimässä vai mitä tekemässä? Auta minua, kun en tiedä, hän sanoo eräälle opiskelijalle.
Lue lisää: Monikulttuurinen työyhteisö sai aikaan hyvän kierteen – Ammattiliittoon on helpompi liittyä, kun työkaveri on jo jäsen
– Huilu on töissä, tämä vastaa.
Päivä on täynnä vastaavia pieniä mutta tärkeitä vastuun hetkiä. Niitä tuskin huomaa, niin pehmeästi Niinimäki ohjaa. Ei ihme, onhan hänellä vammaistyötä takana jo lähemmäs 15 vuotta.
– Edelleen hypin onnesta tasajalkaa, kun joku esimerkiksi oppii puhumaan tai vaikka siivoamaan. Olen niin ylpeä opiskelijoista.
Hymy ei hyydy
Niinimäki vaikuttaa ihmiseltä, jonka hymy ei hyydy. Silti joskus ”päivä voi olla blääh”. Työajatukset jäävät viimeistään kiipeilyseinälle, jonne Niinimäki suuntaa talvisin pari kertaa viikossa.
– Kiipeillessä muu unohtuu. Jos ei keskity, sitä tasan tarkkaan lentää sieltä alas.
Tänään työpäivä kutkuttaa. Niinimäen ehdotuksesta nuoret osallistuvat yhden tämän jutun valokuvan tekoon, koska kuvaaja kaipaa siihen liikkeen tuntua. Kerta toisensa perään opiskelijat kävelevät Niinimäen ohi kukin oman ohjaajansa kanssa.
Valmista tulee juuri, kun opiskelijat alkavat käydä levottomiksi. Sitten he lähtevät ostamaan kaupasta kebabtarvikkeita huomista kokkailua varten. Kokkaillessa harjoitetaan arjen lisäksi myös makuaistia.
Lue lisää: Tässä luokassa flossataan, reissataan ja päntätään palikoilla – 14 kuvaa kertoo, kuinka lämpimät välit koulunkäynninohjaaja Terhi Tuomaisella ja erityisnuorilla on
Jotkut muistavat vuosien päästäkin
Aina nuoren tulevaisuudelle ei voi tehdä mitään. Nuoren sairaus esimerkiksi pahenee vääjäämättä. Silloin ohjaajan sydän meinaa särkyä.
– Siitä tulee toivoton olo.
Tällöin opiskelijan kanssa on tehtävä sitä, mikä vielä on mahdollista. Vaikka maalata tai katsella kuvia.
Parasta on, kun opiskelijat ja heidän vanhempansa muistavat vielä vuosien jälkeen. Eräs vanhempi pysäytti Niinimäen kaupungilla, vaikka tällä oli maski kasvoillaan ja viimeisestä tapaamisesta oli kymmenen vuotta.
Kun taas Niinimäki tuli Liveen työhaastatteluun, vammaistyöstä tuttu opiskelija heilutti käsiään innosta, kun näki entisen ohjaajansa.
Autismin kirjon nuoriin voi olla vaikea saada kontaktia. Kun yhteyden vihdoin saa, se vavisuttaa koko kehoa.
– Se on ihmeellistä.
