Työ pelastusasemalla vaatii fyysistä ja henkistä kanttia. Kuormitusta lisäävät myös hyvinvointialueiden säästöt. Pelastajan suorituskyvyn mittaamiseen luotu testi paljastaa, kaipaako kunto kohennusta.
– Jos ei kunto riitä, käy äkkiä niin, että työkaverit joutuvat pelastamaan minut.
Näin kuvailee työnsä vaatimuksia Varkauden pelastusasemalla pelastajana työskentelevä Petteri Häyrinen. Hän on myös JHL:n Pelastusalan Unionin puheenjohtaja.
Fyysinen ja henkinen suorituskyky on pelastusalalla keskeinen turvallisuustekijä. Sitä vaaditaan erityisesti savusukellustehtävissä. Monen pelastajan tavoin Häyrisellä on urheilutaustaa. Hän pelasi aikoinaan lentopalloa aina maajoukkuetta myöten.
Lue lisää turvallisuudesta:
Itärajan työntekijät kyllästyivät odottamaan rajan aukeamista
6 ongelmaa – missä ratkaisut? Vanginvartijoiden taakka kasvaa ja voimat hupenevat
Häyrinen kertoo, että kunnon ylläpitämiseksi pelastajilla on mahdollisuus käyttää puolitoista tuntia työvuorosta kuntosaliharjoitteluun. Juoksulenkille ei voi vuorossa kipaista. Kun hälytys tulee, on pelastajilla minuutti aikaa lähteä.
– Jos ei kunto riitä, käy äkkiä niin, että työkaverit joutuvat pelastamaan minut.
Jaksamista vaativat myös pitkät työpäivät: Työtä tehdään 24 tunnin vuoroissa niin, että aina yhden vuoron jälkeen on kolme päivää vapaata palautumiseen. Kokonaistyöaika on 42 tuntia viikossa lukuun ottamatta Pohjois-Karjalaa, missä työaika on 40 tuntia.
Varkauden pelastusasemalla hälytyksiä on keskimäärin hieman yli yksi päivässä. Lisäksi pelastajia on ajoittain mukana ensivastetehtävissä. Ensivaste on potilaan luokse lähetettävä lähin mahdollinen yksikkö.
Lue lisää: Sydämiin turvallisen joulun teen – Kun muut lepäävät, palomies Teemu Välimaa valvoo työkavereidensa kanssa, että juhlapyhät sujuvat turvallisesti
Kuntotesti on myös luottamuskysymys
Jo pelastajatutkintoon hakevan on läpäistävä fyysisen toimintakyvyn testi. Lisäksi pelastajien kuntoa seurataan säännöllisesti työuran aikana FireFit-testillä.
Kysymys on myös luottamuksesta. Testin ansiosta tietää, että viereisellä kaverilla eivät voimat lopu kesken tiukassakaan paikassa. Varkauden asemalla käy kerran kuussa myös liikunnanohjaaja vetämässä liikkuvuusharjoituksia.
Yksi kuntotestin osio mittaa lihasvoimaa. Toinen osio on kuntopyörää muistuttava polkupyöräergometri, joka mittaa sydän- ja verenkiertoelinten suorituskykyä. Kolmas osio, kenttätesti, kestää noin 20 minuuttia. Sen aikana testin suorittaja muun muassa kiipeää portaita, hakkaa lekalla rengasta ja kantaa letkukelaa parikymmentä kiloa painavat savusukellusvarusteet päällä.
– Kenttätesti on raskain. Tässä iässä se ryömiminen on välillä aika haastavaa, Häyrinen, 62, kertoo.
Jos testi paljastaa kehitettävää pelastajan kunnossa, FireFit laatii tulosten perusteella yksilöllisen harjoitusohjelman.
– Moni käy ohjelman kanssa vapaa-ajalla treenaamassa. Itse sotken mieluiten kuntopyörää.
”Iän tuoma kokemus ei tuo takaisin tasapainoa ja ketteryyttä”
Suomalaisten pelastajien eläkeikä on 65–68 vuotta syntymävuodesta riippuen. Eläkeikä nousi vuoden 1989 eläkeuudistuksessa. Silloin kuntasektorilta poistui niin sanottu ammatillinen eläkeikä. Sitä ennen se oli pelastajilla 55 vuotta.
– Eipä sitä näin päälle kuusikymppisenä ole enää samassa kunnossa kuin 25-vuotiaana, Häyrinen pohtii.
Iän myötä liikunta- ja tukielinvammat lisääntyvät, ja joillakin heikkenee myös paineensietokyky.
– Stressiä voi lisätä jo sen pohtiminen, että selviänkö minä hälytystehtävästä.
– Stressiä voi lisätä jo sen pohtiminen, että selviänkö minä hälytystehtävästä.
– Työnantaja voi väittää, että iän myötä on sitten enemmän kokemusta, mutta eihän kokemus tuo tasapainoa ja ketteryyttä.
Terveysongelmia voivat aiheuttaa myös haitalliset aineet, joita saattaa kulkeutua varusteiden mukana onnettomuuspaikoilta.
Lue lisää: Palomies & jaksaminen: ”Tämän pojan eläkeikä on 68 vuotta ja rapiat!”
Hyvinvointialueiden säästöt puhuttavat
Iso ongelma myös pelastusalalla on hyvinvointialueiden säästöt. Pelastajien määrän väheneminen verottaa jo nykyisellään pelastajien jaksamista. Se on myös työturvallisuuskysymys.
Ammattiliitto JHL on tuominnut rahoituksen leikkaukset. Apua tarvitsevalle kansalaiselle kyse voi olla elämästä ja kuolemasta, mutta se on myös laajempi kokonaisturvallisuuskysymys.
– On aivan selvää, että kun väkeä vähennetään, niin valmius palvelujen ylläpitämiseksi heikkenee, Häyrinen toteaa.