Joka viides työssä käyvä nainen jättää ainakin osan ruokatauoista pitämättä tai syö lounaan nopeasti työn ohessa. Myös Iisa Kivivirta menetteli näin, kunnes viisi vuotta sitten päätti, että hän on ansainnut päivittäisen ruokarauhan.
JHL:läinen lähihoitaja Iisa Kivivirta, 33, pitää ansaittua lounastaukoa Pääskyvuoren kotihoidon taukotilassa Turussa ja nauttii kotona valmistamaansa kasviskeittoa.
– Porkkanaa, kukkakaalia ja parsakaalia koskenlaskijajuustolla ryyditettynä ja lisänä täysjyväsämpylä juustolla, hän esittelee. Ruokajuomana on vesi.
Kivivirta työskentelee Varsinais-Suomen hyvinvointialueen kotihoidossa. Työuransa alussa hän ajatteli, ettei ehdi pitää ruokataukoja, koska asiakkaita on jonossa ja seuraava vanhus odottaa hoitajan käyntiä kotona.
– Hyvänen aika! Asiakas on saanut aamiaisen kahdeksalta aamulla, kello on jo 12, ja hän on nälissään. Silloin jätin oman lounaan herkästi väliin.
Työnteon keskeyttävä lounas unohtuu monelta muultakin, varsinkin naisilta. Lounasseteleitä ja muita työsuhde-etuja välittävä Edenred selvitti asiaa kyselytutkimuksella viime lokakuussa. Tuolloin paljastui, että useampi kuin joka viides (22 prosenttia) työssä käyvä nainen jättää ainakin osan ruokatauoista pitämättä.
Erityisen tyypillistä se on hoitoalalla, jossa ruokatauko on osa työaikaa. Tarkoitus on, että ruokailu tapahtuisi joustavasti työn lomassa.
Kiire on kotihoidon arkea
Myös Varsinais-Suomen hyvinvointialueen kotihoidossa noudatetaan jaksotyöaikaa. Niinpä päivittäisten työmääräysten joukkoon on merkitty puolen tunnin tauko, jotta se on näkyvissä kunkin työntekijän omalla janalla töitä suunniteltaessa.
Aina aikataulut eivät kuitenkaan pidä, koska asiakkaiden kunto ja hoitotarve vaihtelevat.
– Toisinaan käynti venyy, vanhus on vaikka niin huonovointinen, että on hälytettävä ambulanssi ja jäätävä odottamaan, kertoo Iisa Kivivirta.
– Työ on monipuolista, vaihtelevaa ja ennakoimatonta. Parhaimmillaan se on ihan parasta.
Muiden kotihoidossa työskentelevien tavoin Kivivirta tekee kahta vuoroa, aamua ja iltaa. Öisin apua tarvitsevista huolehtii yöhoitotiimi.
– Työ on monipuolista, vaihtelevaa ja ennakoimatonta. Parhaimmillaan se on ihan parasta, toisinaan resurssit eivät vaan riitä kaikkeen, mihin pitäisi, hän sanoo.
Aamuvuorossa kotikäyntien määrä vaihtelee kymmenen molemmin puolin. Jos kyse on helppohoitoisista asiakkaista, vaikkapa pelkkien silmätippojen laitosta, käyntikohteita on enemmän. Iltavuorossa asiakaskäyntejä on keskimäärin 8–12.
Lue lisää: Kolumnisti Eve Kulmala: Jutustelu työkavereiden kanssa kuormittaa – Saisinko taukoni yksin, kiitos!
Sokeri koholla, jaksaminen koetuksella
Muutamia vuosia Kivivirta sinnitteli työn ohessa hotkaistulla voileivällä, kunnes terveys alkoi osoittaa heikkenemisen merkkejä.
– Minulla oli liian korkea kolesteroli ja sokeriarvot koholla. Eikä ihme, sillä söin aamupalan viideltä ja seuraavan kerran illalla, kun pääsin kotiin.
– Minulla oli korkea kolesteroli ja sokeriarvot koholla.
Koska päivä oli kulunut paastotessa, Kivivirta söi iltaisin enemmän kuin oikeasti tarvitsi ja kulutti. Pidempään jatkuessaan epäsäännöllisyys vaikutti yleiskuntoon ja työssä jaksamiseen.
Viisi vuotta sitten hän teki korjausliikkeen ja alkoi noudattaa säännöllistä ruokarytmiä – tai niin säännöllistä kuin se kotihoidossa on mahdollista.
– Muutos ei ollut helppo. Tarvitsin työpsykologin kertomaan, että olen ansainnut lounastauon ja että itsestä on pidettävä huolta. Vain siten jaksaa asiakastyössä.
Korona sekoitti ruokarytmin
Nykyään Kivivirta pitää kiinni säännöllisestä ruokarytmistä työpäivän aikana. Useimmiten hän tuo lämpimän ruoan kotoa ja lämmittää sen hoitajien toimisto- ja taukotilassa mikrossa.
– Toinen vaihtoehto on ostaa ruoka-annos samassa rakennuksessa sijaitsevan palvelutalon keittiöstä. Vain kesähelteellä saatan tyytyä voileipään.
Iisan tyypillinen ruokalista:
- Maanantai: makaronilaatikko ja vihersalaatti
- Tiistai: kananuudeli-wokki
- Keskiviikko: uunilohi, riisi ja hollandaisekastike
- Torstai: kaalilaatikko
- Perjantai: kasvissosekeitto ja voileipä
- Ruokajuomana vettä ja jälkiruoaksi kuppi kahvia maitotilkan kanssa
Vain pahimpaan korona-aikaan ruokailussa oli haasteita, sillä taukotilassa sai oleskella korkeintaan vartin ilman maskia ja maksimissaan viisi kerrallaan.
– Siksi ruoka-ajat piti porrastaa. Sitten taas maski kasvoille ja seuraavan asiakkaan luo.
Kivivirta on kotihoidon luottamusmies, ja hän on seurannut myös muiden työntekijöiden lounasrutiineja.
– Kokeneemmat hoitajat pyrkivät pitämään ruokatauon säännöllisesti, nuoremmilta se pääsee herkemmin unohtumaan.
Päivä venyy, entä sitten?
Turun Pääskyvuoren alueella työskentelevät ovat onnellisessa asemassa, sillä siellä puolen tunnin ruokatauko useimmiten onnistuu. Joillain alueilla se on Kivivirran mukaan vaikeampaa, koska töitä on yksinkertaisesti liikaa henkilöstön määrään nähden.
– Paljon on myös itsestä kiinni. Sote-alan ongelma on, että muut asetetaan edelle ja oma hyvinvointi jää toiseksi.
Kivivirta on ratkaissut asian niin, että ottaa itselleen 20–30 minuutin ruokarauhan ja hoitaa sitten iltapäivän asiakaskäynnit.
– Jos päivä venyy yli virallisen työajan, merkitsen sen ylityöksi. Ainakin toistaiseksi olen saanut ylityöajalta palkan.