Kesäkuun kuntavaaleissa valitut päättäjät joutuvat ratkaisemaan väestökehityksen isoa kansallista pulmaa paikallisesti. Toimittaja Eeva-Liisa Hynynen jatkaa syntyvyysaiheella Motiivi-lehden juttusarjaa Suomi-neidon harmaantumisesta, eläkkeistä ja taloudesta.
Viidentoista vuoden ajan jokaisessa sosiaali- ja terveydenhuollon uudistamishankkeessa on perusteltu tarvetta hallinnon rakenteiden uudistamiseksi alhaisella syntyvyydellä, väestön ikääntymisellä, työikäisen väestön vähenemisellä ja alueiden eriytymiskehityksellä.
Isolla yhtälöllä on nimikin: neloskierre. Näin sen on nimennyt johtava asiantuntija, VTT Timo Aro aluekehittämisen konsulttitoimisto MDI:ltä.
Sote-uudistus ei ole edelleenkään maalissa mutta sentään lähempänä toteutumista kuin kertaakaan aiemmin. Edellä mainitut ongelmat ovat runsaan vuosikymmenen aikana ehtineet kasvaa. Pula kuntien sekä kunnille palveluja tuottavien yritysten työvoimasta ei ole pelkästään tulevaisuutta, vaan ongelmat ovat käsillä osalla alueista jo tässä ja nyt.
Koettu epävarmuus vie lastentekohalut
Kasvava hoivan tarve ja huoltosuhteen heikentyminen haastavat julkisen talouden.
Hoivan lisätarpeesta, digitalisaation hyödyistä sekä julkisen talouden puuttuvista euroista on paljon erilaisia arvioita. Sen sijaan on puuttunut näkemystä siitä, miten neloskierteen synnyttämän ongelman voisi taklata kansallisella, alueellisella ja paikallisella tasolla.
– Meillä 65 vuotta täyttäneiden osuus aikuisväestöstä on 24 prosenttia. Se on maailman neljänneksi korkein Japanin, Italian ja Portugalin jälkeen.
Pääministeri Sanna Marinin (sd.) hallituksen väestöpoliittinen selvityshanke 2020–2021 aukoo latua kokonaisvaltaiselle väestöpolitiikalle.
Tähän selvitystyöhön valtioneuvosto kutsui Väestöliiton tutkimusprofessorin, VTT Anna Rotkirchin, jonka raportti Syntyvyyden toipuminen ja pitenevä elinikä – Linjauksia 2020-luvun väestöpolitiikalle julkaistiin maaliskuussa 2021.
Anna Rotkirch kuuli selvitystyönsä aikana lukuisia kotimaisia ja kansainvälisiä asiantuntijoita sekä työskenteli asiantuntijapaneelien kanssa. Selvitys avaa alhaisen syntyvyyden ja ikääntyvän Suomen ongelmien kirjoa, mutta myös keinoja loiventaa syntynyttä vinoumaa.
Vaikka Rotkirchin mukaan yhtä ainoaa syytä alhaiselle syntyvyydelle ei ole, syy lastensaannin siirtämiseen tai siitä luopumiseen liittyy usein koettuun epävarmuuteen.
– Kyse voi olla taloudelliseen pärjäämiseen liittyvistä huolista, mutta myös sosiaalisen tuen ja jopa hyvien esimerkkien puuttumisesta, Rotkirch sanoo.
Toivottu lapsiluku jää haaveeksi
Jo pitkään näköpiirissä ollutta väestökehityksen vinoumaa kasvatti koko 2010-luvun jatkunut alhainen syntyvyys finanssikriisin runnomassa Suomessa.
– Syntyvyys laski tuolloin peräti neljänneksen. Erityisesti esikoisia syntyi vähemmän, Rotkirch kertoo ja täsmentää vielä, että 2010-luvulla syntyvyys laski lähes kaikissa väestöryhmissä.
Suomen väestönkehitys erkaantui Rotkirchin mukaan 2010-luvulla muiden Pohjoismaiden kehityksestä. Vuonna 2019 nähtiin ”pohjat”: Suomessa syntyi vain 45 600 lasta.
Rotkirch muistuttaa, että nykyään Suomessa syntyy vähemmän lapsia kuin suomalaiset itse toivoisivat.
– Suomalaiset haluaisivat noin kaksi lasta, mutta hedelmällisyysluku on 1,37. Lopullinen lapsiluku nyt lisääntymisiässä olevilla naisilla voi olla vain noin 1,7 lasta, kun se aikaisemmin oli 1,9, Rotkirch selvittää.
Perhepolitiikkaa ei ole aina pidetty talouspolitiikan kovaan ytimeen kuuluvana asiana, mutta näkemykset ovat hiljalleen muuttumassa. Esimerkiksi perhevapaajärjestelmän uudistaminen on ollut viime vuosina kovan poliittisen väännön kohteena. Jos pääministeri Marinin hallituksen perhevapaauudistus toteutuu kaavaillusti, uudistus kasvattaisi perhevapaiden kestoa kokonaisuudessaan, lisäisi joustomahdollisuuksia ja samalla kannustaisi myös isät perhevapaalle.
Toisten ja kolmansien lasten saantia voisi tutkitusti tukea lisäämällä työelämän joustoja kummallekin lapsiperheen vanhemmalle.
Mutta Rotkirchin mukaan tarvitaan paljon muutakin: lapsimyönteistä ilmapiiriä, sosiaalisia verkostoja ja oikein kohdennettuja lapsiperheiden palveluja.
Lisäksi Rotkirchin mukaan tarvitaan nykyistä paljon laajempaa ja moninaisempaa väestöpoliittista seuranta- ja päätöksentekopohjaa päättäjille tueksi. Tietoa tarvitaan niin valtakunnallisella, alueellisella kuin paikallisella päätöksenteon tasolla.
– Hallintomme on siiloutunutta. Lisäksi puuttuu kokonaisnäkemystä, jota tarvitaan arvioitaessa ja ennakoitaessa eri ikäluokkien palveluja, niihin liittyviä investointeja, palveluiden priorisointia, rahoituspohjan suuria eroja kuntien välillä sekä koko julkisen talouden kantokykyä, Rotkirch tähdentää.
Lue lisää: Kuka nostaa Suomen suosta? 5 ratkaisevaa kysymystä, millaista jälkeä eläkepommi tekee
Lastensaantimaisema on yhteisöllinen tulos
Viime kädessä paikallisella toimintaympäristöllä voi Anna Rotkirchin mukaan olla paljonkin merkitystä siinä, mihin suuntaan syntyvyys alueella kääntyy.
Rotkirch kertoo tutkimustuloksista, joiden mukaan ympäristö vaikuttaa lapsentekohaluun. Valmiiksi korkean syntyvyyden alue ja sosiaalisessa mediassa viestitty lapsi- ja perhemyönteisyys nostavat herkästi lapsilukua. Kunnissa ja jopa yksittäisillä asuinalueilla, joissa näkyy paljon lapsia, myös syntyy lisää lapsia.
– Lastensaanti ei ole ilmastorikos.
Timo Aro on puhunut paljon kuntien ja alueiden veto-, pito- ja työntövoimasta. Se tiedetään, että ihmisten muuttopäätöksiin vaikuttavat monenlaiset asiat.
Rotkirch arvioi, että lapsiystävällinen toimintakulttuuri, hyvä asuinympäristö ja toimivat lapsiperhepalvelut voivat tuoda kunnalle veto- ja pitovoimaa kuntakokoon katsomatta. Hyvä asenne voi kuulua kauas.
– Näen sote-uudistuksen kunnille ennen kaikkea mahdollisuutena keskittyä elinvoiman kehittämiseen ja laadukkaisiin lähipalveluihin kuntalaisille, Rotkirch sanoo.
Pahin harha Rotkirchin mielestä on uskomus, jonka mukaan alhaiselle syntyvyydelle ei mahdeta mitään.
– Lastensaantimaisema on varsin pitkälti yhteisöllinen tulos, hän painottaa.
Siihen voimme siis vaikuttaa omilla asenteillamme ja sillä, kuinka puhumme vanhemmuudesta ja lapsista, yhteisön antamasta tuesta – ja ylipäätään luottamuksesta tulevaisuuteen.
Yhden asian Rotkirch on toistanut jo useampaan kertaan julkisuudessa ja haluaa toistaa sen nytkin.
– Lastensaanti ei ole ilmastorikos.
Lue lisää: Vauvakuume kateissa
Koronavuoden toivon pilkahdukset
Kulunut vuosi viime vuoden keväästä alkaen on opettanut suomalaisille paljon uutta digitalisaation eduista, etätyöstä – ja oppia olemme saaneet myös kasvukaupunkien ulkopuolisesta Suomesta. Rotkirchin äänenpainoista kuuluu toive siitä, että poikkeusvuodesta otettaisiin kaikki arvokas oppi talteen kaikilla foorumeilla. Suomessa koronapandemia on saattanut jopa laajentaa väestöpoliittista liikkumavaraa.
– Toistaiseksi syntyvyyden lasku on ohi, nettomaahanmuutto on kasvanut, maan sisäinen muuttoliike on tasaantunut sekä ikäihmisten työssäkäynti on vahvistunut, Rotkirch listaa.
Lievää toivoa siis on niilläkin alueilla, joilla sitä ei ole nähty pitkään aikaan. Tässä on Rotkirchin mukaan hyvää pohjaa uuden valtuustokauden päättäjille, kun he alkavat pohtia kuntansa tulevaisuutta.
Viitteitä on siitäkin, että koronavuosi on kääntänyt syntyvyyden jopa selvään nousuun ja muuttoliikkeen suunnan millihitusen verran kaupungeista kehyskuntiin ja maaseutumaisiin kuntiin.
Oma lukunsa ovat vielä ne kunnat, joissa on paljon vapaa-ajan asuntoja. Esimerkiksi Puumalan, Kuusamon ja Kustavin kaltaiset kunnat ovat saaneet uusia kuntalaisia.
Anna Rotkirch toivoo, että kunnat, joihin koronapandemia on tuonut etätyöläisiä, tarttuisivat nyt tilaisuuteensa ja toisivat esille vahvuuksiaan asuinkuntina.
”Kaksoiskuntalaisuus” on noussut pandemiavuoden aikana entistä useammin julkiseen keskusteluun: voisivatko kansalaiset suunnata osan maksamistaan veroista kuntaan, jossa vapaa-aikaa vietetään?
– Aloite kaksoiskuntalaisuudesta ei saa ainakaan kaatua byrokraattisiin esteisiin! Lisäksi kuntalaisuutta voi kehittää myös kevyemmin. Tanska on kehittänyt pidemmälle meneviä ratkaisuja mahdollistamalla niin sanotun kevytkuntalaisuuden, Rotkirch kertoo.
Hyvät työnantajat vievät voiton
Pienistä valon pilkahduksista huolimatta harmaantuvan Suomen vinouma tietää vielä tuskaa julkisten palveluiden järjestäjille ja tuottajille. Jo nyt monissa maakunnissa kipuillaan hoiva-alan työntekijöiden puutteen vuoksi mutta jollakin viiveellä myös muidenkin alojen työntekijäpulan vuoksi.
Kevan julkistamat kuntapäättäjäbarometri ja kunta-alan eläköitymisennuste puhuvat karua kieltä.
Kunta-alalla on kaiken aikaa yhä suurempia vaikeuksia löytää työntekijöitä. Ja mikä hankalinta: jo nyt työvoimapulasta kärsivät toimialat menettävät lähivuosina henkilökuntaansa eläköitymisen vuoksi, ja menetykset ovat tuntuvia.
Seuraavan kymmenen vuoden aikana kunta-alalta eläköityy 34 prosenttia nykyisestä henkilöstöstä. Valtion puolella ennuste on jokseenkin samankaltainen.
– Mutta toisin kuin usein oletetaan, maahanmuutto ei ratkaise alhaisen syntyvyyden ongelmaa.
Kevan ennusteet ja laskelmat kertovat, että kilpailu työvoimasta kovenee kuntien sekä alueiden kesken. Yhtä lailla suuret kaupungit kuin väestöään menettävät pienemmät kunnat kisaavat samoista työntekijöistä. Kuntatyöntekijöitä eläköityy nyt eniten Lapissa (38,8 %), Kainuussa (38,1 %), Etelä-Savossa (37,6 %), Pohjois-Karjalassa (37,6 %) ja Kymenlaaksossa (37,2 %).
Kevan mukaan jokaisessa kunnassa työvoiman riittävyyden tulisi olla yksi keskeisistä kunnan strategisista menestystekijöistä. Ei tarvitse olla ennustaja nähdäkseen, että kilpailutilanteessa avainasemassa on hyvä henkilöstöpolitiikka, eikä keskustelua palkkatasostakaan voida enää sivuuttaa. On jokseenkin selvää, että hyvät työnantajat vievät voiton.
Lue lisää: Työvoimapula kurittaa pääkaupunkiseutua: Onko nyt hyvä hetki pyytää palkankorotusta?
Syntyvyys on omissa käsissä
Anna Rotkirch sanoo, että tilastojen valossa tuleva työvoimapula ei ratkea ilman työperäistä maahanmuuttoa. Hänen mukaansa mahdollinen tavoite olisi nostaa vuoteen 2030 mennessä vuosittainen nettomaahanmuutto 25 000 ihmiseen nykyisestä noin 16 000:sta.
– Mutta toisin kuin usein oletetaan, maahanmuutto ei ratkaise alhaisen syntyvyyden ongelmaa. Se on yhä pitkälti omissa käsissämme.
Rotkirch peräänkuuluttaa kuntien tulevaisuuden skenaarioissa useita eri vaihtoehtoja: jos maahanmuutto lisääntyy, tai jos se ei lisäänny, jos syntyvyys nousee hieman, tai jos se ei nousekaan…
– On herättävä neloskierteen haasteisiin. Sen toisessa ääripäässä on alhainen syntyvyys ja toisessa erittäin vanhojen, yli 85-vuotiaiden kansalaisten kasvava määrä.
Rotkirch muistuttaa, että pitenevä elinikä on etuoikeus. Myöhäiskeski-iässä eli noin 65–74-vuotiaiden ikäryhmässä on nykyään hyvinkin toimintakykyisiä ihmisiä.
Silti: vanhusväestön palvelutarve moninkertaistuu lähitulevaisuudessa.
– Meillä 65 vuotta täyttäneiden osuus aikuisväestöstä on 24 prosenttia. Se on maailman neljänneksi korkein Japanin, Italian ja Portugalin jälkeen, Rotkirch sanoo.
Miltä sitten näyttää 2020-luvun väestöpolitiikka?
Selvitysraportissaan Anna Rotkirch toteaa, että väestönkehityksessä myös inhimillinen pääoma merkitsee. Kansanterveys ja hyvinvointi korostuvat tavanomaisten talouskasvun indikaattoreiden rinnalla politiikan tavoitteena ja onnistumisen edellytyksinä. Covid-19-pandemia havainnollisti, miten keskeisiä perheystävällisyys, sukupolvien välinen solidaarisuus ja sosiaalinen luottamus ovat.
Lue lisää: Professori Heikki Hiilamo: Hyvä eläkepolitiikka alkaa vauvoista