Ay-liike kehittää, lakkoilee ja neuvottelee, mutta miten siltä käy lobbaus? Huonommin kuin elinkeinoelämän edunvalvojilta ja Kuntaliitolta, mutta hukkaan se ei ole mennyt: esimerkiksi JHL:n ahkera lobbaus on vakiinnuttanut hoiva-avustajat vanhustenhoitoon.
Lobbauksella tarkoitetaan verkostomaista yhteiskunnallista vaikuttamista. Lobbarit ovat liikkeellä varsinkin eduskuntavaalien jälkeen. Ennen kuin hallitusohjelma on saatu valmiiksi, on taustalla pyörinyt iso politiikan peli. Esimerkiksi etujärjestöt, kansalaisjärjestöt, elinkeinoelämän järjestöt, suuryritykset ja yritysasiakkaiden toimeksiantoja ajavat viestintätoimistot tyrkyttävät kilvan ideoitaan hallitusohjelmaan. Onnistuneen vaikuttamistyön avaimet ovat suunnitelmallisuus, oikea-aikaisuus ja toimivat yhteistyösuhteet päättäjiin.
Ammattiliittojen ja palkansaajakeskusjärjestöjen painoarvo on ollut lobbauspelissä pienempi kuin elinkeinoelämän ja Kuntaliiton. Tämä selviää kaksi vuotta sitten julkaistusta oikeusministeriön tutkimuksesta Kohti avoimempaa lobbausta: Lobbauksen nykytila Suomessa valtiollisella tasolla.
Tutkimushanketta johtanut Mika Skippari Jyväskylän yliopistosta kertoo, että tutkimus ei anna suoraa vastausta sille, miksi ammattiliittojen rooli on suhteellisen heikko tai heikentynyt.
– Perinteinen näkemys on, että Suomessa korporatismilla olisi iso rooli. Tämä meidän tutkimuksemme ei tue tätä perinteistä näkemystä korporatismin vahvasta roolista Suomessa.
Korporatismilla tarkoitetaan yhteiskuntajärjestelmää, jossa lainsäädäntövaltaa käyttävät työnantajaliittojen ja ammattiliittojen muodostamat ammattikunnat eli korporaatiot.
Putosivatko ammattiliitot kelkasta?
Korporatismin ja kolmikannan rooli on vähentynyt Suomessa dramaattisesti 2000-luvun alusta tähän päivään. Kun tulopoliittiset kokonaisratkaisut eli ”tupot” olivat vielä voimissaan, pääosa Suomen sosiaalilainsäädännöstä, koulutuslainsäädännöstä ja käytännössä kaikki työelämää koskeva lainsäädäntö valmisteltiin kolmikannassa eli yhteistyössä valtiovallan, ay-liikkeen ja työnantajajärjestöjen kanssa.
Yksityisalan työnantajia Suomessa edustava Elinkeinoelämän keskusliitto EK sanoutui irti tupo-systeemistä 2010-luvun taitteessa. Samalla vähenivät palkansaajakeskusjärjestöjen eli SAK:n, STTK:n ja Akavan valta ja korporatismin rooli Suomen poliittisessa järjestelmässä.
– Ay-liikkeellä voi olla petrattavaa vaikuttamistyössä.
Tutkija ja yliopistonlehtori Matti Ylönen
Suomessa lobbausta alettiin opetella 1990-luvun puolivälissä, kun Suomi liittyi Euroopan unioniin. EU-tasolla ei korporatismia tunnettu samalla tavalla kuin Suomen kansallisessa lainsäädäntötyössä, ja siten myös suomalaisen ay-liikkeen ja elinkeinoelämän piti omaksua lobbauksen aakkoset.
Samalla Suomeenkin syntyi viestintätoimistoja, jotka tarjosivat lobbausosaamistaan etenkin Brysselin suuntaan. Vähitellen toimintatapa levisi myös kansalliseen politiikkaan – ja nyt sen voi sanoa olevan erottamaton osa Suomen poliittista järjestelmää.
Yliopistonlehtori ja valtiotieteen tohtori Matti Ylönen on tutkinut vaikuttamistyötä ja viestintätoimistojen lobbausroolia. Hän nostaa esille havaintoja ay-liikkeen roolista lobbauspelissä. Ylönen tutki aihetta viime vuonna julkaistussa tietokirjassa Viestintätoimistojen valta – Politiikan uudet pelurit yhdessä Mona Mannevuon ja Nina Karin kanssa.
– Ay-liikkeellä voi olla petrattavaa vaikuttamistyössä. Meillä on ollut pitkään Suomessa suuntaus, jossa korporatismia on heikennetty, eikä se ole ollut kovin kovassa huudossa politiikan piirissä. Tutkimuksessamme korostui melko voimakkaastikin epäluulo korporatismia vastaan viestintätoimistojen lobbareiden parissa, Ylönen sanoo.
Ylönen huomauttaa, että lobbauspelissä pärjätäkseen vaikuttamisen on oltava suunnitelmallista ja päättäjiin suuntautuvan yhteydenpidon jatkuvaa.
Onko asemavalta menetetty?
JHL:n yhteiskuntavaikuttamisen päällikkö Vesa Mauriala on Ylösen kanssa samoilla linjoilla. Hän korostaa, että ammattiliitot eivät voi enää luottaa siihen, että ammattiliittojen tai palkansaajakeskusjärjestöjen edustajia kutsuttaisiin virkamiesten ja johtavien poliitikkojen pöytiin automaattisesti.
Mauriala kutsuu tätä asemavallaksi. Hänen mielestään se on suurelta osin jäänyt menneisyyteen.
– Perinteisen asiajournalismin kautta asioiden nostaminen poliittiseen keskusteluun ei enää onnistu helpolla.
Syitä on kaksi: ay-liikkeen asemavaltuutus on muuttunut ja mediaympäristö on muuttunut. Jos järjestö ottaa kokouksessaan jonkun kannan, se ei yksinkertaisesti ylitä enää uutiskynnystä.
– Työtaistelussa medialle pitää tarjota lakossa olevien jäsenten ääntä ja tarinoita.
JHL:n yhteiskuntavaikuttamisen päällikkö Vesa Mauriala
Mauriala huomauttaa, että ammattiliitto pystyy edelleen saamaan median huomion, jos mediaviestintä tehdään enemmän rivijäsenen kautta.
– Tämä näkyi muun muassa viimeaikaisissa JHL:n työtaisteluissa. Järjestön kannat eivät ole paras tapa saada viestiä läpi. Sen sijaan työtaistelussa medialle pitää tarjota lakossa olevien jäsenten ääntä ja tarinoita esille, Mauriala sanoo.
Hän korostaa, että nykyaika asettaa kovempia vaatimuksia faktojen paikkansapitävyydelle ja argumentaatiolle. Hyvä tapa päästä läpi niin mediassa kuin myös päättäjien suuntaan on tarjota eheää argumentaatiota. Sen on perustuttava tutkittuun tietoon, johon medialla tai päättäjillä ei muutoin ole pääsyä.
– Lobbaamisen perusajatus on auttaa lain valmistelijaa siinä, että hän pystyy kirjoittamaan hyvää lainsäädäntöä. Vain ammattiliitoissa on asiantuntemus omien jäsentensä työelämästä ja työkentästä. Tätä tietoa ei useinkaan ole valtion virkamiehillä, jotka valmistelevat vaikkapa työelämän sääntelyä tai koulutussääntelyä, Mauriala toteaa.
Onko lobbaaminen epäeettistä?
Lobbauksessa käytetään niin virallisia kuin epävirallisia vaikutuskanavia. Oikeusministeriön parin vuoden takainen lobbaustutkimus osoittaa, että epävirallinen vaikuttaminen nousee merkittävään rooliin lobbauksessa etenkin tiedonsaannin kannalta ja pyrittäessä luomaan luottamuksellisia suhteita päättäjiin.
Epävirallinen vaikuttaminen on myös se osa lobbausta, joka jää useimmiten pimentoon ja asiakirjajulkisuuden ulottumattomiin. Lobbaus näyttäytyy tutkimuksen valossa ennen kaikkea ammattimaisena ja suunnitelmallisena toimintana. Siinä pyritään pitkäjänteisesti suhteita luomalla rakentamaan luottamusta lobbareiden ja päättäjien välillä.
Lobbaamisella on ollut Suomessa melko negatiivinen kaiku. Toimintaa on usein pidetty salaisissa kabineteissa tapahtuvana kähmintänä, jossa poliitikot ja virkamiehet taipuvat suurpääoman edessä lakeja valmistellessaan.
Lobbaus on usein salamyhkäistä, koska poliitikko tai virkamies ei yleensä halua myöntää, että hänen päätöksiinsä voisi vaikuttaa lobbauksen keinoin. Myöskään yritykset eivät yleensä halua paljastaa, kehen kohdistaen tai millä keinoin lobbaavat. Syy salamyhkäisyyteen on se, että lobbauksessa liikutaan usein korruption rajamaastossa. Virkamies tai poliitikko on lähellä korruptiota aina, jos hän luovuttaa valmistelu- tai päätöksentekovaltaansa tahoille, joita ei sido virkavastuu tai poliittinen vastuu.
Videolla käsitellään suomalaista korruptiota.
Jotta lobbauksen ja päätöksentekijöiden väliset suhteet tulisivat paremmin näkyviin, on eri maissa säädetty lakeja lobbareiden ja päättäjien yhteydenpidon avoimuudesta. Myös Suomeen on säädetty tänä vuonna laki avoimuusrekisteristä, joka tuo päättäjien pitämät kontaktit lobbareihin julkisiksi.
Lobbaamisen likaisten kasvojen pesuun on Suomessa perustettu myös lobbareiden oma äänitorvi: Edunvalvontafoorumi. Se on löyhä yhteenliittymä, joka julkaisee kannanottoja ja myös eettisiä toimintaohjeita lobbareille. Perusviestinä heillä on, että lobbaus on tärkeä osa lainsäädäntötyötä, jotta eri kannat ja lain vaikutukset tulisivat paremmin kuulluksi.
Avoimuusrekisterillä tavoitellaan läpinäkyvyyttä
- Ammattilittojen lobbaamisen määrää suhteessa muihin etujärjestöihin ja elinkeinoelämän toimijoihin voi seurata uuden avoimuusrekisterin avulla. Laki avoimuusrekisteristä hyväksyttiin lainsäädäntöön tämän vuoden alussa. Rekisteri otetaan Suomessa käyttöön 1. tammikuuta 2024.
- Lobbaavat tahot voivat rekisteröityä palveluun vuoden 2024 alusta alkaen. Ilmoitukset vaikuttamistoiminnasta ja -neuvonnasta tehdään avoimuusrekisteriin kahdesti vuodessa.
- Avoimuusrekisterin tavoitteena on Valtiontalouden tarkastusviraston mukaan parantaa päätöksenteon läpinäkyvyyttä ja torjua epäasiallista vaikuttamista.
- Avoimuusrekisteri näkyy suurelle yleisölle median kautta, eli toimittajille tulee helpommaksi seurata, kuka käy tapaamassa päätöksentekijöitä. Rekisteristä ei saa tietoa vaikuttamisen sisällöistä.
- JHL valmistelee syksyllä 2023 oman, lain kriteerit täyttävän mallinsa vaikuttamistoimiensa keräämisestä.
- Avoimuusrekisteri avautuu osoitteeseen avoimuusrekisteri.fi.
Onko lobbaaminen salmyhkäistä? Katso video!
On vaikutettava kaikilla tasoilla
Vesa Mauriala korostaa, että lobbauspelissä pärjätäkseen vaikuttamistyötä on tehtävä ammattiliitoissa kaikilla tasoilla. Esimerkiksi johonkin tiettyyn alaan erikoistuneen ay-toimihenkilön on pysyttävä kartalla alansa lainsäädäntömuutoksista ja pyrittävä vaikuttamaan siihen.
Yksi esimerkki tällaisesta on hoiva-avustajien roolin tunnistaminen ja siihen liittyvä lainsäädäntö. JHL:n pitkän vaikuttamistyön myötä hoiva-avustajan tehtävä on kirjattu lakiin, mutta Suomessa ei ole erillistä hoiva-avustajan tutkintoa. Kyseessä on tällä hetkellä pätevyys, jonka voi saavuttaa suorittamalla lähihoitajan tutkinnon osia, mutta varsinaista hoiva-avustajan tutkintotodistusta ei voi saada.
Hoiva-avustajien aseman edistämiseen JHL:ssä osallistuu talousjohtaja Anne Karjalainen, koska hän on JHL-opiston entisenä rehtorina perehtynyt asiaan. Karjalainen toivoo, että Suomen koulutusjärjestelmään saataisiin myös nykyisiä ammatillisia perustutkintoja pienempiä tutkintokokonaisuuksia, joita hyödynnetään jo Euroopassa. Hoiva-avustajan 60 osaamispisteen tutkinto voisi olla tällainen.
– Jos henkilö on jo työelämässä, pienet ammatilliset osaamiskokonaisuudet ovat paljon järkevämpiä kuin kokonaiset ammatilliset perustutkinnot. Nämä on helpompi suorittaa työn ohessa. Jatkossa Suomessa tarvitaan tarkempaa määrittelyä, mitä nämä pienemmät opintokokonaisuudet voivat olla ja miten ne todennetaan, Karjalainen kertoo yhdestä JHL:n lobbaustavoitteesta.
Lue lisää: Hoiva-avustajilla on merkityksellinen rooli hoivatyössä – kyse ei ole pelkistä tukipalvelutehtävistä
Mediasuhteet kuntoon hyvissä ajoin
Vaikuttamistyö ei saa rajoittua vain valtakunnalliseen tasoon. JHL:n jäsenistö koostuu suurelta osin kunnissa ja hyvinvointialueilla työskentelevistä, jolloin vaikuttaa pitää sekä kunta- että aluevaltuustotasolla.
Paikallista vaikuttamista on opinnäytetyössään selvittänyt Marja-Liisa Vuorenpää-Vainiola. Hän työskentelee JHL:ssä Sisä-Suomen aluetoimiston aluetoiminnan asiantuntijana.
– Paikallista vaikuttamistyötä tehdään JHL:ssä hyvin eritasoisesti. On yhdistyksiä, joissa tätä tehdään jatkuvasti ja hyvin suunnitelmallisesti, mutta sitten on yhdistyksiä, joissa tätä ei tehdä ollenkaan, Vuorenpää-Vainiola kertoo opinnäytetyönsä keskeisestä havainnosta.
– Monella yhdistyksellä ei ole lainkaan mediayhteyksiä.
Aluetoiminnan asiantuntija Marja-Liisa Vuorenpää-Vainiola
Esimerkiksi jos kunta suunnittelee ulkoistavansa ruokahuoltonsa tai tuloillaan on muutosneuvottelut, tarvitaan JHL:n paikallista vaikuttamista.
Vuorenpää-Vainiolan mielestä yhdistysten hallitusten kannattaisi pitää systemaattisesti yllä yhteyksiä alue- ja kuntatason poliittisiin päättäjiin, virkamiehiin ja mediaan. Yhteyksien on oltava valmiina jo ennen kuin jotain tapahtuu.
– Ei voi olla niin, että aletaan vaikuttaa ja yhteyksiä rakentaa vasta, kun jonkun julkisena palveluna tuotetun toiminnon ulkoistussuunnitelmat ovat jo pitkällä. Silloin henkilöstön asemaa koskettaviin toimiin on mahdotonta enää vaikuttaa, Vuorenpää-Vainiola sanoo.
Hän korostaa, että jokaisella yhdistyksellä pitäisi olla vaikuttamissuunnitelma ja niiden olisi pidettävä yhteyksiä vaikuttajiin puoluerajat ylittäen. Myös yhteydet paikalliseen mediaan tulisi olla kunnossa.
– Monella yhdistyksellä ei ole lainkaan mediayhteyksiä, Vuorenpää-Vainiola toteaa.
Yhteenvetona Vuorenpää-Vainiola toivoo, että yhä useampi JHL:n yhdistys ottaisi paikalliseen vaikuttamistyöhön nykyistä ennakoivamman ja suunnittelevamman otteen.