Virtuaalitodellisuus tuo hoitotyöhön huikeita mahdollisuuksia. Sen keinoin autetaan vanhuksia vetreytymään, opiskelijoita oppimaan ja lääkäreitä leikkaamaan.
Sairaanhoitaja tulee työhaastatteluun. Hän saa päähänsä VR-lasit, joilla uppoutuu 3D 360 -videoon, joka näyttää potilaan hoitotapahtuman. Videon jälkeen alkaa varsinainen haastattelu: mitä hoitaja näki ja miten toimisi vastaavissa tilanteissa.
Tällaista virtuaalitodellisuuden sovellusta kehitettiin Sotevi-hankkeessa, johon osallistui myös Kuopion yliopistollinen sairaala.
Hankkeessa oli mukana teho-osaston sairaanhoitaja ja simulaatiokouluttaja Mikko Myllymäki. Nykyään hän on sairaanhoidon opettaja Savonia AMK:ssa sekä VR4Healthcare-yrityksen toinen perustaja ja omistaja.
Yritys tekee VR-harjoituksia terveydenhuollon koulutukseen. Ensimmäiset asiakaspilotit ovat menossa, ja harjoituksia testataan sekä opiskelijoilla että opettajilla.
– Niiden avulla sairaanhoitaja- ja lääkäriopiskelijat voivat harjoitella tilanteita ja hoitotoimenpiteitä virtuaalisesti simuloiden. Harjoituksia voi toistaa loputtomasti, ilman että potilas kärsii, kertoo Myllymäki.
Hän huomaasi työssään paljon kehityskohteita, ja teknologia on aina kiinnostanut häntä.
– Kun tein kirjallisuushakuja, tietoa VR:n hyödyntämisestä löytyi yllättävän vähän. Tutkin sitten VR:n käyttöä sekä kandi- että gradutyössäni.
Myllymäen yhtiökumppani on plastiikkakirurgi ja myös alan opettaja. Yrityksen vahvuuksia VR-kehityksessä ovatkin moniammatillisuus ja kliinisen kenttätyön tunteminen.
– Potilaalle voidaan visualisoida, miltä magneettikuvattu kasvain näyttää omassa elimistössä.
Apua hoitajille ja hoidettaville
Virtuaalitodellisuuden käytöstä hoitoalalla löytyy paljon esimerkkejä, ja teknologia on lyömässä vahvasti läpi. VR-laseja on hyödynnetty jo kauan vanhustyössä erilaisilla lihaskuntoa ylläpitävillä peleillä.
Lue lisää: Folkhälsan kehitti senioreille pelejä: VR-tekniikalla uutta potkua vanhustyöhön
HUSissa puolestaan kokeillaan lasien käyttöä, kun tutkitaan tarkkaavaisuuden häiriöitä lapsilla. Mukana on myös yliopistoja sekä oululainen Peili Vision -yritys.
– Tutkittavamme tekevät muistitehtäviä kotiympäristöä muistuttavassa VR:ssa. Idea on, että erilaisia ärsykkeitä voidaan esittää kontrolloidusti. Käyttäytymistä saadaan mitattua hyvin tarkkaan, samaan aikaan kun lapsi tekee tehtäviä kuin tosielämässä. Perinteisemmillä menetelmillä tämä ei onnistu, sanoo akatemiatutkija Juha Salmitaival Aalto-yliopistosta.
VR-laseilla voi lisätä myös potilaiden ymmärrystä omasta tilastaan.
– Potilaalle voidaan visualisoida, miltä magneettikuvattu kasvain näyttää omassa elimistössä. Kolmiulotteisten kuvien kautta voi saada paremman käsityksen oman kehon kunnosta, kertoo Tuukka Takala.
Takala työskentelee post doc -tutkijana Wasedan yliopistossa Japanissa. Hänen tutkimusaiheitaan ovat muun muassa virtuaalitodellisuuden ohjelmistotuotanto, sovellukset ja koko kehon avatarit.
Lisää sympatiaa ja sietokykyä
AR eli lisätty todellisuus on tärkeä virtuaalitodellisuusteknologian käyttöalue. Sen avulla todellisen maailman näkymän päälle voidaan lisätä dataa ja tietokoneella luotua grafiikkaa.
– Kirurgien kouluttamisessa voidaan simuloida riskialttiita operaatioita tai näyttää verisuonia, joita leikkauksessa pitää erityisesti varoa, Takala kuvailee.
AR tulee mahdollistamaan myös paremman vuorovaikutuksen. Tulevaisuudessa lääkäri voi jutella potilaan kanssa häntä katsellen, mutta samalla hän näkee AR-lasien kautta näkökentässään potilaan tietoja. Samoin lääkäri voi potilaan kättä tutkiessaan katsoa lasien kautta jo kädestä otettuja röntgenkuvia. Näin saadaan potilaalle parempi kokemus siitä, että lääkäri on kiinnostunut hänestä eikä juttele naputtelemalleen tietokoneelle.
– Virtuaaliset pelipaikat voivat olla matalan kynnyksen toimintapaikkoja esimerkiksi syrjäytyneille nuorille.
Virtuaalitodellisuus mahdollistaa myös erilaisia altistushoitoja. Lupaavia tuloksia on saatu muun muassa fobioiden ja traumaperäisen stressihäiriön hoidossa sekä kivunhallinnassa. Myös potilaan omaisia voidaan auttaa ymmärtämään potilaan kokemusmaailmaa: mille vanhuksen heikentyvä näkö näyttää tai millaisia oireita dementia aiheuttaa.
Vaikka kyse on huipputeknologiasta, sen avulla voidaan havainnollistaa lääketieteen vaikeita asioita. Parhaimmillaan lisää tekniikkaa tarkoittaa lisää inhimillisyyttä, ymmärrystä ja empatiaa.
Kuntoutusta kotioloihin
Virtuaalisuutta voi hyödyntää myös mielenterveys- ja päihdetyössä.
– Virtuaaliset pelipaikat voivat olla matalan kynnyksen toimintapaikkoja esimerkiksi syrjäytyneille nuorille, joiden on vaikea poistua kotoaan. Virtuaaliset maailmat tarjoavat tutun paikan, jossa on helppoa jutella vaikeistakin asioista pelaamisen ohella, visioi toimintaterapeutti Riikka Marttinen.
– Tulevaisuudessa älyvaatteiden ja -päähineiden kautta on myös mahdollista tuntea tuoksuja, viimaa ja fyysistä kosketusta.
Marttinen työskentelee Ideoiden-yrityksessä, joka tarjoaa konsultaatiota teknologian käytöstä kuntoutuksen tukena. Hän myös ylläpitää Virtuaalitodellisuuden mahdollisuudet terveydenhuollossa -ryhmää Facebookissa sekä terapiapsi.fi-sivustoa, jonne kootaan kuntoutuksen VR-sovelluksia ja niiden käyttäjäkokemuksia.
Marttinen nostaa esille myös Peili Visionin kehittämät terveysalan teknologiat. Yrityksen kotikuntoutussovellus mahdollistaa puhe- ja toimintaterapian sekä neuropsykologiset kuntoutusjaksot kotona. Terapeutti saa sovelluksesta tietoa potilaan omatoimiharjoittelusta ja voi datan avulla kehittää kuntoutusta. Potilas ei jää yksin, vaikkei terapeuttia voi tavata fyysisesti.
Peili Vision nousee esille monissa alan hankkeissa – miksi?
– Meillä on uutta ja innovatiivista teknologiaa, josta ihmiset innostuvat helposti, sanoo toimitusjohtaja Jussi Auvinen tyytyväisenä.
– Mutta pelkällä innostuksella ei pärjää, ja meillä onkin tehty asioita systemaattisesti. Oppimistahan tämä on meillekin koko ajan – teknologia on uutta, ja kaikessa ei aina onnistuta. Kehityksessä auttaa, että terveydenhuoltoala ja tutkijat ovat vahvasti mukana.
Koulutuksessa isot mahdollisuudet
Jussi Auvisen ja VR4Healthcaren Mikko Myllymäen mukaan VR:n kovin kärki löytyy Yhdysvalloista ja Japanista, mutta Suomessa ollaan lähes maailman kärjen vauhdissa.
– Meidän tilanteemme kuvaa aika hyvin yleistä tilannetta: on pilotteja, mutta systemaattista opetussuunnitelmiin integroitua toimintaa ei ole vielä paljon. Mutta koska koulutuksessa VR:n edut ovat ilmeiset, se tulee yleistymään vauhdilla, uskoo Myllymäki.
Yksi eduista on realistisuus: oppija uppoutetaan mihin tahansa ympäristöön, milloin tahansa, paikasta riippumatta. Toinen on resurssien tehostaminen: opettajaa ei aina tarvita, koska oppia voi myös itsenäisesti. Kolmantena on toistettavuus – harjoitteita voidaan tehdä vaikka kuinka kauan, ja kone arvioi osaamisen armottomasti mutta reilusti.
Myllymäen mukaan terveydenhuollossa sovelletaan huipputeknologiaa jo varsin paljon. Siitä huolimatta alan pitäisi brändäytyä vieläkin paremmin teknologian aallonharjalla kulkevaksi. Sillä voidaan houkutella nuoria alalle.
– VR tarjoaa mielekkäitä ja hauskoja oppimisympäristöjä, ja se voi vaikuttaa opiskeluvalintoihin. Joku tykkää kirjatenteistä, toinen luennoista, kolmas teknologiasta. Syvää oppimista syntyy, kun sisältöjä lähestytään eri näkökulmista, eri tekniikoilla.
Entä voiko teknologia aiheuttaa pettymyksiä – jos kouluissa on ”liian hienot” laitteet: voiko todellisuus resurssipulasta kärsivissä työpaikoissa lyödä valmistunutta opiskelijaa korville?
– En usko. Kyllä alalle hakeutuvat tietävät työn perusluonteen.
Byrokratia tuo kynnyksiä
Luonnollisesti mitä hienompaa ja vaativampaa VR-teknologiaa käytetään, sitä kalliimpaa se on. Esimerkiksi kirurgien koulutussovellukset voivat maksaa kymmeniä tuhansia euroja. Mutta muuten hinta ei asetu VR:n tulevaisuuden esteeksi. Liikkeelle päästään kuluttajahintaluokan laitteilla, muutamilla satasilla.
Voittokulun kynnystä nostavat sen sijaan sairaanhoidon isot organisaatiot, jotka eivät aina loista ketteryydellään. Moni startup-yrityskin on kaatunut, kun hitaissa organisaatioissa ei saada päätöksiä aikaan.
– Aikoinaan koulutin yhdessä organisaatiossa, jossa teknologian hyödyntämisestä innostuttiin kovasti. Kului kaksi vuotta, ja he saivat yhden iPadin 12 ihmiselle, hymähtää Riikka Marttinen.
Hänen mukaansa erityisesti lääkinnällisessä kuntoutuksessa tietosuoja voi muodostua ongelmaksi: vaikka sovellus on tarpeellinen, sitä ei voi käyttää, koska potilastietoja ei saa tallentaa amerikkalaiseen pilvipalveluun.
Toisaalta hitaus on hyvästä, koska kyse on potilaiden turvallisuudesta.
– Kaikkea ei voi viedä liian nopeasti käytäntöön, koska terveydenhuollossa on paljon sääntelyä. Liian hypen sijaan pitääkin myös panostaa tutkimukseen, muistuttaa Juha Salmitaival Aalto-yliopistosta.
– Kehitysaskeleiden nopeuttaminen vaatisi myös parempia verkostoja, jotta voitaisiin panostaa systemaattisemmin tutkimukseen ja kehittämiseen.
Kehityksen tiellä on ollut joitakin käyttäjistä johtuvia tekijöitä: VR-lasien käyttäjäkokeisiin 1990-luvulla osallistuneista ihmisistä noin kolmannes koki pahoinvointia ja osa joutui keskeyttämään kokeen sen vuoksi, käy ilmi Tuukka Takalan Duodecim-julkaisuun kirjoittamasta artikkelista.
Oireilu on kuitenkin lopulta hyvin yksilöllistä, ja nykyiset laadukkaimmat lasit ovat vähentäneet pahoinvoinnin kokemuksia.
Kosketusta ei voi korvata
Virtuaalitodellisuus luo mahdollisuuksia terveydenhuoltoon. Teknologia antaa myös lisää resursseja alalle, jossa kaikesta on pula – ajasta, käsistä ja hyvistä välineistä.
– Kauhukuva on, että resurssipulan takia sängyssä makaava vanhus hiljennetään VR-laseilla.
Sillä voi olla myös kääntöpuolensa.
– Vanhustenhoidossa VR mahdollistaa aktiviteetteja, kuten omaisten tapaamisen virtuaalisesti. Kauhukuva on, että resurssipulan takia sängyssä makaava vanhus hiljennetään VR-laseilla – samaan tapaan kuin voidaan tehdä nyt lääkkeillä, Tuukka Takala muistuttaa.
Entä voisiko virtuaalitodellisuudesta olla apua laajemmin sosiaali- ja terveydenhuollon tehostamisessa? Voisiko sote-uudistus saada ratkaisevaa buustia, kun VR:n avulla asioita voidaan tehdä tehokkaammin ja vähemmällä väellä?
– Tämä ei ole taikaluoti isojen ongelmien ratkaisemiseen, vaan täydentävä juttu muiden keinojen joukossa. VR-teknologialla ei yksinään voida ratkaista väestön ikääntymiseen liittyviä haasteita, Takala sanoo.
Koronakriisi on lisännyt tietoisuutta VR:n mahdollisuuksista: on ollut pakko alkaa miettiä uusia tapoja kouluttaa alan opiskelijoita ja henkilökuntaa. Suuri läpimurto kuitenkin vienee vielä hieman aikaa.
– Uusi teknologia vaatii opettelua ja yhteistyötä, samoin se, miten uusia sisältöjä saadaan istumaan opetussuunnitelmiin. Yritykset eivät voi tehdä tätä yksin, vaan sisällön ja pedagogiikan on toimittava yhdessä. Pitää myös tuntea konteksti sekä ongelmat, joihin ratkaisuja ollaan hakemassa, sanoo Mikko Myllymäki.
Riikka Marttinen puolestaan sanoo, että teknologia on lisä muiden työkalujen joukossa.
– Välillä paras työväline on kynä ja paperi, välillä se on VR.
Hän painottaa myös uuden teknologian käyttöönoton vaiheita.
– Ensin tulevat visiot ja innostus, sitten tilanne rauhoittuu ja lisäarvo löytyy pidemmällä aikavälillä. Uudet innovaatiot tulevat kuitenkin vanhan rinnalle ja luovat uutta normaalia.
Riikka Marttinen puolestaan sanoo, että teknologia on lisä muiden työkalujen joukossa.
– Välillä paras työväline on kynä ja paperi, välillä se on VR.
Ihmisen tarvetta VR tuskin vähentää. Jos potilas on sairas – fyysisesti tai henkisesti – hänen pitää tulla ihmisen hoidettavaksi. Kone ei vielä pitkään aikaan korvaa aitoa kohtaamista ja ihmiskäden kosketusta.
Huom! Jutun alkua editoitu 22.10. Korjattu Mikko Myllymäen roolia Sotevin videohankkeessa sekä VR4Healthcaren perustamisajankohtaa.