Ammattiliitto on parhaimmillaan kuin turvatyyny. Liittoon kuuluminen voimauttaa ja saa oman äänen kantamaan. Näin tiivistää JHL:n maahanmuuttajaprojektissa aloittanut sosiaaliohjaaja Neleah Kagiri.
Oli kevät 2008, kun Neleah Kagiri kulki pitkin Hakaniemen rantaa Helsingissä. Korkean talon seinästä hän bongasi mystisen kirjainyhdistelmän JHL.
– En osannut vielä suomea kovin hyvin, enkä tuntenut työelämän käytäntöjä. Astuin sisään ovesta ja kysyin, onko tämä ammattiliitto. Kun vastaus oli kyllä, sanoin, että haluan liittyä heti, Kagiri muistelee.
Se oli hänen ensi käyntinsä JHL:n aluetoimistossa. Sittemmin pääkaupunkiseudun ja Etelä-Suomen aluetoimistot ovat yhdistyneet ja sijaitsevat JHL-talossa Sörnäisissä. Samassa osoitteessa on Kagirin uusi työpaikka, sillä hän aloitti helmikuun alussa JHL:n maahanmuuttajaprojektissa.
Projekti käynnistyi runsas vuosi sitten, ja Kagiri toimii toisen projektityöntekijän, Linda Savosen, työparina.
Savonen on koulutukseltaan filosofian maisteri ja vetänyt aiemmin työvoimapoliittisia kotoutumiskoulutuksia ja tehnyt vapaaehtoistyötä kansalaisjärjestöissä maahanmuuttajatyön parissa.
Ovet auki, kynnys matalaksi
Maahanmuuttajaprojektin tavoitteena on saada entistä useampi JHL:n järjestämisaloilla työskentelevä maahanmuuttaja tai maahanmuuttajataustainen järjestäytymään ja liiton edunvalvonnan piiriin.
– Haluamme heidät mukaan liiton toimintaan. Heitä tarvitaan aktiivitoimijoina yhdistyksissä ja niiden hallituksissa, Savonen sanoo.
Yksi keino madaltaa maahanmuuttajataustaisten kynnystä on alueellisten maahanmuuttajaverkostojen perustaminen. Viime vuonna verkostot perustettiin Sisä-Suomen alueelle ja Pohjanmaalle.
Jalla-Jalla Ja JHL PoVer ovat liiton uusimmat maahanmuuttajaverkostot.
Sisä-Suomen verkoston nimi on Jalla-Jalla, ja se on kokoontunut pariin otteeseen Tampereella. Pohjanmaan verkosto, JHL PoVer, perustetiin joulukuussa 2021 ja käynnistelee toimintansa tänä keväänä.
Entuudestaan JHL:ssä on kaksi maahanmuuttajaverkostoa, Lounais-Suomen MeVe ja pääkaupunkiseudun KaMuT.
– Myös yhteistyötä Itä- ja Kaakkois-Suomen aluetoimistojen kanssa on jo käynnistetty. Saattaa olla, että kesään mennessä meillä on vielä kaksi uutta verkostoa toiminnassa, ennakoi Savonen.
Uusia koulutuspolkuja
Verkostot laativat itse toimintasuunnitelman, valitsevat keskuudestaan puheenjohtajan ja järjestävät koulutuksia, tapaamisia sekä vapaa-ajan retkiä ja muuta toimintaa. Käytännön tukena on JHL:n aluetoimistosta kullekin verkostolle nimetty vastuuhenkilö.
– Toivomme lisää tietoa Suomen työlainsäädännöstä, työsopimuksista ja työsuojelusta, kertoo JHL PoVerin puheenjohtajaksi valittu Galina Sillanpää.
Hän työskentelee varhaiskasvatuksen lastenhoitajana Alajärvellä.
– Ennen lastenhoitajaksi valmistumista työskentelin ryhmäavustajana ja henkilökohtaisena avustajana. Työuran alussa koin kiusaamista kielitaitoni takia, mutta se loppui, kun asiasta keskusteltiin, hän kertoo hyvällä suomella.
Viime vuosina JHL on muutenkin lisännyt palveluja muuta kuin suomea ja ruotsia äidinkielenään puhuville jäsenille. Niihin kuuluu englanninkielinen koulutuspolku, joka alkaa Union is Strength -kurssilla ja jatkuu kahdella jatkokurssilla, Become an Active Member ja How to Be or Become a Union Representative.
Myös englannin- ja muunkielistä viestintää on lisätty, jotta liitto tavoittaisi nykyistä paremmin maahanmuuttajataustaiset ja potentiaaliset uudet jäsenet. Lisäksi JHL on mukana oikeusministeriön #OlenAntirasisti -kampanjassa.
Resepti kotoutumiseen
Säilytä synnyinmaastasi ja -kulttuurista kaikki hyvä, mutta ole avoin ja valmis omaksumaan myös uuden kotimaan tapoja. Tätä reseptiä Neleah Kagiri noudatti, kun hän muutti 18-vuotiaana Keniasta Suomeen opiskelemaan.
– Synnyinmaastani olen halunnut säilyttää monet mummoni kauniit sanat. Samoin kenialaiset ruoat, koska ruoka on tosi tärkeä.
Suomeen tultuaan Kagiri aloitti ammattikoulun mutta vaihtoi pian ammattikorkeakouluun ja valmistui sosionomiksi 2006. Nykyään hän on Suomen kansalainen ja asunut Suomessa kauemmin kuin synnyinmaassaan.
Ennen JHL:ää Kagiri työskenteli lähes yhdeksän vuotta Monika-Naiset -liitossa sosiaaliohjaajana. Monika-Naiset auttaa maahanmuuttajataustaisia naisia ja pyrkii parantamaan heidän asemaansa ja tukemaan sopeutumista suomalaiseen yhteiskuntaan.
– Olin muun muassa kehittämässä liiton kotoutumiskeskusta, jossa opetellaan kansalaistaitoja ja suomen kieltä ja etsitään polkuja työelämään.
Kun työnhaku tyssää nimeen
Kagirin tuttavapiiriin kuuluu useita maahanmuuttajataustaisia, joiden työnhaku on tyssännyt vierasperäiseen nimeen.
– Olen poikkeus, sillä en ole itse törmännyt syrjintään työhaussa. Olen kiitollinen jokaiselle minut palkanneelle työnantajalle siitä, että he antoivat minulle mahdollisuuden.
Ennakkoluuloista ja niiden murtamisesta Kagirilla on sen sijaan kokemusta, sillä varsinkin työuransa alussa hän oli usein työpaikan ensimmäinen maahanmuuttajataustainen työntekijä.
– Toivon, että maahanmuuttajaan suhtaudutaan kuten kehen tahansa uuteen työntekijään, kohdataan hänet ihmisenä. Omana itsenään, eikä jonkun ryhmän edustajana.
Ihan ensimmäiseksi ei Kagirin mukaan kannata kysyä toisen taustaa, sillä toistuessaan utelut saattavat lisätä ulkopuolisuuden tunnetta.
– Kun on ensin tutustuttu, tausta voi tulla luontevasti esille. Silloin se on ihan ok, hän sanoo.
Linda Savonen haluaa rohkaista JHL:n jäseniä äänestämään ensi viikolla alkavissa JHL–vaaleissa maahanmuuttajaehdokkaita.
– Liiton päätöksentekoon kaivataan erilaisia ääniä. Heillä on paljon sanottavaa työelämään liittyvissä kysymyksissä, ei vain maahanmuuttoasioissa.
Kasvava jäsenpotentiaali
Kun sanoo sanan ’maahanmuuttaja’, tulee monille ensimmäisenä mieleen Lähi-idästä tullut turvapaikanhakija tai somali. Todellisuudessa suurin osa muualta Suomeen muuttaneista on joko työn tai avioliiton takia Venäjältä tai Virosta tulleita.
– Sama pätee JHL:n jäsenistöön. Tyypillisin muuta kuin suomea tai ruotsia äidinkielenään puhuva JHL:läinen on syntyperältään venäläinen tai virolainen, joka työskentelee puhtauspalveluissa, kertoo Linda Savonen.
JHL:ään kuuluu tätä nykyä noin 5 700 muuta kuin suomea ja ruotsia äidinkielenään puhuvaa jäsentä.
– Suomesta tulee koko ajan monikulttuurisempi, ja väkimäärä kasvaa vain maahanmuuton ansioista. Maahanmuuttajissa liitolla on kasvava jäsenpotentiaali, muistuttaa Savonen.
Omalta ammattiliitolta maahanmuuttajataustaiset jäsenet toivovat samaa kuin muutkin jäsenet, eli tietoa suomalaisen työelämän pelisäännöistä ja tukea työelämässä kokemiinsa ongelmiin.
– Työnantaja on käyttänyt hyväksi henkilön tietämättömyyttä ja ketjuttanut määräaikaisia työsuhteita perusteettomasti.Projektityöntekijä Linda Savonen
– On muutamia aika räikeitä esimerkkejä siitä, kuinka työnantaja on käyttänyt hyväksi henkilön tietämättömyyttä ja ketjuttanut määräaikaisia työsuhteita perusteettomasti tai jättänyt loma-ajan palkan maksamatta, kertoo Savonen.
Neleah Kagiri puolestaan toivoo, että ammattiliitot käyttäisivät vaikutusvaltaansa, jotta nollatyösopimukset kiellettäisiin lailla.
– Työskentely Suomessa vaatii EU:n ulkopuolella tulevilta oleskeluluvan. Maahanmuuttovirasto voi myöntää luvan vain, jos hakijalla on säännölliset tulot. Nollatuntisopimus ei takaa mitään, ja siksi se on huonoin vaihtoehto.
Lue Carlos Carreran blogikirjoitus: Ammattiliitto vastustaa rasismia
Selkosuomeksi, kiitos!
Kuinka hyvää suomea maahanmuuttajan on osattava? Joidenkin mielestä kieltä on osattava likimain täydellisesti, toisten mielestä suomen taidon merkitystä korostetaan liikaa. On niitäkin, joiden mielestä englanti riittäisi.
Linda Savosen mukaan on sekä työntekijän että työyhteisön etu, että maahanmuuttaja pärjää suomen kielellä.
– Se on työsuojelu- ja turvallisuuskysymys. Jokaisella on oltava työn hoitamisen kannalta riittävä kielitaito, jotta hän ymmärtää ohjeet ja osaa toimia oikein.
Työnantajien olisi Savosen mielestä otettava enemmän vastuuta siitä, että työntekijät ymmärtävät suomea. Lisäksi työvoima- ja sosiaaliviranomaisten tulisi lisätä selkokielistä viestintää.
– Selkosuomen käyttö palvelee meitä kaikkia, ja siksi myös JHL lisää sen käyttöä viestinnässä. Liiton työntekijöille on jo järjestettykin selkosuomikoulutusta.
Juuri kielimuuri tai pelko suomen taidon riittämättömyydestä estää Galina Sillanpään mukaan monia maahanmuuttajajäseniä osallistumasta oman paikallisyhdistyksen toimintaan tai ammattiliiton tapahtumiin.
– Selkosuomen lisääminen auttaisi. Toivon, että JHL tarjoaa myös meille verkostojen vetäjille koulutusta siihen.
Neleah Kagirin mielestä ammattiliitto on parhaimmillaan kuin turvatyyny.
– Kun on yksin, ei oma ääni kanna, mutta ammattiliittoon kuuluminen voimauttaa ja tekee paremmin tietoiseksi omista oikeuksista ja velvollisuuksista.