11.10.2021

Abraham Cano taisteli Meksikossa työntekijöiden puolesta – Nyt juristi tekee töitä, jotta Suomeen muuttaneet latinot uskaltaisivat järjestäytyä: Suomessa on suuri joukko ihmisiä, jotka pelkäävät liittyä ammattiliittoon

Latinalaisessa Amerikassa ay-aktiivisuus voi kirjaimellisesti tappaa. Työoikeusjuristi Abraham Cano ajoi Meksikossa 15 vuotta työntekijöiden oikeuksia ja soitti punkkia. Sitten hän tuli Suomeen ja ällistyi.

Miltä sinusta tuntuisi, jos saisit päivän työstäsi palkaksi viiden euron setelin ja muutaman kolikon?

Entä jos sinulla ei olisi oikeutta työterveyshuoltoon tai vuorolisiin? Jos työsi roikkuisi suullisen sopimuksen varassa kuin löysässä hirressä? Jos et voisi edes unelmoida palkankorotuksista tai palkallisista vapaista?

Tervetuloa Meksikoon, jossa yllä kuvattu on työntekijöiden arkea. Yleinen minimipalkka on reilut 140 pesoa eli kuutisen euroa per työpäivä. Meksikossa on yli 50 miljoonaa työllistä, joista reilusti yli puolet tekee työnsä epävirallisesti, vailla kirjallista työsopimusta ja työehtoja.

JHL järjestää webinaarin Ay-liike Latinalaisessa Amerikassa ke 13.10. kello 17-19. Espanjankielinen keskustelu tulkataan suomeksi. Ilmoittaudu mukaan Lyytin kautta! Linkki tapahtumaan löytyy myös Facebookista.

Meksiko on 130 miljoonan asukkaan valtio, Latinalaisen Amerikan toiseksi suurin maa ja luokkayhteiskunta, jossa suorittavaa työtä tekevän asema on onneton.

– Suomessa vallitsee hyvin erilainen todellisuus kuin Meksikossa.

Ammattiliiton jäsenyydestä ei juuri ole hyötyä. Moni meksikolainen liitto on rikollisjärjestöihin vertautuva riistäjä, joka ei pidä työtekijöiden puolta. Työnantajan uhmaaminen voi johtaa työpaikan menettämiseen, vainoon ja pahimmillaan kuolemaan.

Kuilu köyhien, keskiluokan ja vauraan luokan välillä on yksi maailman suurimmista. Yksi prosentti kansasta omistaa 31 prosenttia kansanvarallisuudesta. Kansan syvien rivien tilanne on heikentynyt 80-luvulta asti, sillä palkat ovat jämähtäneet paikoilleen samalla, kun inflaatio on nostanut elämisen hintaa.

Tämän kuvan alt-attribuutti on tyhjä; Tiedoston nimi on meksiko_ay-liike_juristi_abraham_cano_lahari.jpg
Abraham Cano on tehnyt kieliharjoittelun suomalaisessa päiväkodissa ja tutustunut suomalaiseen koulutus- ja päivähoitojärjestelmään. JHL:ssä hän on perehtynyt Suomen ay-liikeeseen.

Työoikeusjuristi Abraham Cano, 45, istuu JHL:n toimistolla Helsingissä ja kurtistaa kulmiaan.

– Suomessa vallitsee hyvin erilainen todellisuus kuin Meksikossa, hän toteaa.

Cano varttui Meksikon pääkaupungissa Méxicossa ja ajoi liki kaksi vuosikymmentä meksikolaisten matalapalkkatyöntekijöiden oikeuksia. Puolitoista vuotta sitten Cano muutti Helsinkiin, ja nyt hänen tavoitteenaan on saada maahanmuuttajataustaiset suomalaiset mukaan ammattiliittotoimintaan.

Lue lisää: JHL:n kolmas maahanmuuttajaverkosto on perustettu, vain nimi puuttuu: Sunitha Akurathi ja Michaël Fandi toivovat verkostolta kohtaamisia, vertaistukea ja työelämätietoa

Canon mukaan vahva, demokraattinen ja työntekijän puolia pitävä suomalainen ay-liike on meksikolaiselle lähes käsittämätön. Hänen mielestään siitä on pidettävä kiinni millä hinnalla hyvänsä, ja Cano haluaa tehdä Suomessa parhaansa, jotta tässä onnistutaan.

Elämän käänteet ovat tuoneet Canon pohjoisamerikkalaisesta megalopoliksesta helsinkiläiseen lähiöön ja työssäoppijaksi JHL:n kaksivuotiseen maahanmuuttajaprojektiin, jonka tavoitteena on saada maahanmuuttajataustaiset mukaan liittoon.

Hänellä on tarina kerrottavanaan siitä, kuinka hän päätyi uuteen kotimaahansa taistelemaan ay-liikkeen tulevaisuuden puolesta. Ensin palaamme kuitenkin 1970-, 80- ja 90-lukujen Meksikoon.

Sorrolta ei voinut sulkea silmiä

Abraham Cano syntyi Méxicossa keväällä 1976. Hänen äitinsä teki sihteerin töitä pankissa ja isänsä oli arkkitehti. Keskiluokkainen tausta turvasi toimeentulon ja mahdollisuuden tavoitella unelmia. Työväenluokan sorrolta ei kuitenkaan voinut kahtiajakautuneessa suurkaupungissa ummistaa silmiään.

Cano löysi henkisen kodin punkliikkeestä. Hän soitti rumpuja punkbändissä, jonka sanoitukset käsittelivät muun muassa maaseututyöläisten ja alkuperäisasukkaiden sortoa. Pian hän ymmärsi, että heikompien puolustaminen on hänelle kutsumus.

– Kirjallinen työsopimus on harvojen etuoikeus.

Cano vietti nuoruutensa syvenevän luokkajaon ja korruption keskellä. Nuorukaisen silmät aukenivat järjestelmän epäoikeudenmukaisuudelle ensimmäisissä omissa työpaikoissa. Cano muutti kotoa 16-vuotiaana ja elätti itsensä muun muassa kukkakaupan ja levymyymälän palkollisena. Hän opiskeli työoikeuslakia Unamissa, yhdessä Latinalaisen Amerikan suurimmista yliopistoista ja seurasi huonompiosaisten alemmuustilaa.

– Minulla oli työpaikoissani kirjallinen työsopimus ja työehdot. Tiedostin, että sellainen työpaikka on harvojen etuoikeus.

Maahanmuuttajien integraatiota Suomessa on kritisoitu jähmeäksi ja byrokraattiseksi. Abraham Cano näkee toisin. Hän on vaikuttunut siitä, kuinka Suomi tukee muualta tulleen kouluttautumista ja pääsyä työelämään.

Cano työskenteli itsenäisenä työoikeusjuristina 15 vuotta. Hän puolusti tuomioistuimessa esimerkiksi kaivostyöläisiä ja Meksikon öljy-yhtiö Pemexin sekä terveydenhuollon työntekijöitä.

Lue lisää: Sohila Qaderzadan silmissä asuu suru ja sydämessä huoli: Hätä Afganistaniin jääneiden puolesta tulee uniinkin

Kun jutulla oli kansallisella tasolla poliittista merkitystä, sen voittaminen oli usein mahdotonta, sillä oikeuslaitos roikkui valtion talutusnuorassa. Työoikeuskysymyksissä viimeisen sanan sanoi usein hallitus eikä puolueeton työoikeustuomioistuin.

Cano huomauttaakin, että kyse ei ollut tavanomaisesta lakityöstä. Työoikeusjuristina hän oli automaattisesti myös kansalaisaktivisti. Oikeussalissa oli turha kuvitella pärjäävänsä pelkällä laintuntemuksella.

– Toisin kuin tavallinen juristi, osallistuin lakkoihin, marsseihin ja kokouksiin. Olin myös tapahtumien keskipisteessä silloin, kun ay-aktiivit ottivat yhteen poliisin kanssa. Taisteluissa on ollut dramaattisia tilanteita. Työntekijöitä on kuollut oikeuksiensa puolesta.

Kun tes riistää työntekijää

Meksikossa valtio kontrolloi paitsi oikeuslaitosta myös ay-liikettä. Työntekijät jakautuvat yksityiseen ja valtion sektoriin. Valtion leivissä työskentelevillä ei ole vapaata järjestäytymisoikeutta, vaan heidän on liityttävä ammattialaansa edustavaan, valtion hallitsemaan liittoon. Nämä liitot ovat työnantajien käsikassaroita. Työehdot ovat surkeat, ja lakko-oikeutta on käytännössä mahdotonta saada.

Abraham Cano ja muut ay-aktiivit taistelevat ikivanhoja tuulimyllyjä vastaan. Korruptoituneen ja epädemokraattisen ay-liikkeen juuret johtavat Meksikon vallankumoukseen vuonna 1918. Vallankumouksen jälkeen hallitus alkoi muodostaa ammattiliittoja. 1930-luvulla perustettiin rautatieläisten, kaivostyöläisten ja öljyalalla työskentelevien liitot.

Abraham Cano osoitti mieltään helsinkiläisten liikennetyöntekijöiden puolesta Helsingissä syyskuussa.

Niiden toiminta ja johto olivat ja ovat läpeensä korruptoituneet. Valtio kontrolloi liittoja rautakouralla, ja niiden johtajat painostavat jäseniä olemaan taistelematta oikeuksiensa puolesta.

–  Valtion hallitsemat liitot ovat oikeita gangstereita, jotka eivät epäile kohdistaa väkivaltaa paitsi työntekijöihin myös heidän edustajiinsa, Abraham Cano sanoo.

– Suomalainen ay-liike on tehnyt vaikutuksen. Täällä liitot ajavat jäsenistönsä etuja!

Myöhemmin Meksiko teki Yhdysvaltojen ja Kanadan kanssa vapaakauppasopimuksia, joiden johdosta yritykset saivat Meksikosta ryöstöhalpaa työvoimaa. Syntyi riiston noidankehä, jossa eliitti ja valtio sortavat yksissä tuumin työväenluokkaa.

1980-luvulla syntyi niin kutsuttu suojelusopimusjärjestelmä. Ammattiyhdistykset loivat työehtosopimuksia, joiden nimellinen tarkoitus oli ajaa palkansaajien asiaa. Todellisuudessa sopimukset olivat työnantajien solmimia ja riistivät työntekijöiltä työehdot sen sijaan, että olisivat taanneet ne. Myös suomalaisia yrityksiä, kuten Metsoa ja Nokiaa, on vaadittu vastuuseen suojelusopimusjärjestelmän hyväksikäyttämisestä Meksikossa.

– Yhä edelleen liittoja kontrolloivat sekä valtio että työnantajat, Abraham Cano toteaa.

Tämänhetkinen vasemmistolainen presidentti on ryhtynyt muuttamaan lainsäädäntöä. Työoikeuskysymykset ovat siirtyneet hallitukselta tuomioistuimelle. Hallitus on taannut työntekijöille oikeuden liittyä valitsemaansa ammattiliittoon ja päättänyt, että ammattiliittoa ei tunnisteta toimivaltaiseksi, ellei sillä ole takanaan työntekijöiden suoraa tukea. Samalla minimipalkkoja on korotettu aavistuksen verran.

Muutos on historiallinen, koska valtaosa työntekijöistä joutui aiemmin kuulumaan liittoihin, jotka eivät millään tavalla ajaneet heidän etuaan.

– Edessä on kuitenkin vähintään kymmenien vuosien taistelu sen eteen, että työelämästä tulee oikeasti reilua, Abraham Cano arvelee.

Pelko pois ja mukaan liittoon

Maailmassa on paljon maita, joissa ammattiliittoon kuuluminen on vaarallista tai jopa laissa kiellettyä. Niistä on tullut Suomeenkin ihmisiä, jotka suhtautuvat järjestäytymiseen syvän epäluuloisesti. Latinalaisesta Amerikasta meille on muuttanut noin 5 000 henkilöä, joista viidesosa Meksikosta. Moni heistä työskentelee JHL:läisillä aloilla mutta ei kuulu liittoon.

Abraham Canolla on unelma: avata suomalainen ay-liike maahanmuuttajille.

Latinalaisessa Amerikassa ammattiyhdistysaktiivisuus voi tappaa. Yksi suomalaisen ay-liikkeen haasteista on tehdä selväksi, että täällä järjestäytyminen on turvallista.

Abraham Canolla on unelma: avata suomalainen ay-liike paremmin maahanmuuttajataustaisille. Työssäoppiminen JHL:n maahanmuuttajaprojektissa on jo avannut väyliä houkutella JHL:ään lisää latinotaustaisia jäseniä. Keskiviikkona 13. lokakuuta hän on mukana espanjankielisessä webinaarissa, joka valaisee ay-liikkeen toimintaa Suomessa.

Canon työssäoppiminen kestää kuusi viikkoa ja liittyy TE-keskuksen kotouttamisohjelmaan. Jo ensimmäiset viikot ovat saaneet hänen leukansa loksahtamaan. Esimerkiksi kolmikantaiset työehtosopimusneuvottelut näyttäytyvät Meksikon menoon tottuneelle yllättäviltä.

– Suomalainen ay-liike on tehnyt minuun suuren vaikutuksen. Täällä liitot todellakin ajavat jäsenistönsä etuja!

Canon ilme on ollut koko haastattelun ajan totinen. Suun mutru vaihtuu hymyksi, kun puheeksi tulevat suomalainen eläkejärjestelmä, lapsilisät ja naisten oikeudet. Äitiysloma kestää Meksikossa vain kuusi viikkoa ennen laskettua aikaa ja toiset kuusi viikkoa synnytyksen jälkeen. Sen jälkeen on palattava töihin.

– Meksikolaiset äidit tulisivat joukolla Suomeen, jos tietäisivät, että lapsen syntymän jälkeen on kaksi vuotta oikeus hoitaa lasta kotona ilman työpaikan menettämistä! On aivan uskomatonta, että Suomessa jo pohditaan isyysloman laajentamista.

Onnellinen sattuma avasi tien Suomeen

Abraham Cano oli yhdeksän vuotta sitten Suomessa lomamatkalla, kun hän tapasi siirtolaisten oikeuksien parissa työskentelevän naisen. Nyt heillä on neljä- ja kuusivuotiaat lapset. Nuorempi lapsi syntyi Helsingissä ja vanhempi Meksikossa. Vaikka Cano rakastaa Meksikoa, perhe päätti asettua Suomeen, sillä täällä lapsille on helpompi tarjota turvattu kasvuympäristö.

Ikipunkkarin rummut ja kitara ovat hyvässä säilössä perheenjäsenten luona Méxicossa.

– Lasten kanssa vietetty aika on nyt tärkeämpää kuin mikään muu.

Cano raivaa päättäväisesti itselleen sijaa suomalaisessa yhteiskunnassa. Hän puhuu jo auttavaa selkosuomea, opiskelee uuden kotimaansa kieltä viisi tuntia päivässä ja tekee kaksi-kolme tuntia kotitehtäviä päälle. Motivaatio on kova: viiden vuoden päästä Abraham Cano haluaa työkseen levittää kaikkialta maailmasta tuleville maahanmuuttajataustaisille suomalaisille tietoa työoikeudesta ja ay-liikkeestä.

Hänen mielestään suomalaiset ovat uskomattomia ihmisiä.

– Olen hyvin etuoikeutettu, kun saan olla maassa, jonka kulttuuri on näin rikasta ja monimuotoista.