Jens Grönholm eli JAG kuuli rap-musiikkia ensimmäisen kerran yhdeksänvuotiaana – ja jäi saman tien koukkuun. 2000-luvun alussa hän kirjoitti omaa musiikkia, räppäsi klubeilla ja pääsi esiintymään megatähti Ice Cuben konsertissa.
Työpäivä oli kääntynyt iltapäivään, kun nuoriso-ohjaaja Jens Grönholmin puhelin soi keväällä 2008. Langan päässä oli hänen kaverinsa, musiikintuottaja Patte Gripenwaldt eli Bluf.
Hän pyysi Grönholmia istahtamaan ja kertoi uutiset: kaksikko haluttiin lämppäriksi maailmankuulun räppärin Ice Cuben konserttiin Helsingin jäähallissa.
– Tiesin, että Patte oli lähettänyt järjestäjille yhteisiä kappaleitamme, mutta tämä ylitti villeimmätkin kuvitelmani. Kumpikaan meistä ei ollut julkaissut ainuttakaan levyä, ja nyt esiintyisimme tuhansien ihmisten edessä!
– Emme olleet julkaisseet ainuttakaan levyä, ja nyt esiintyisimme tuhansien ihmisten edessä!
Grönholmin musiikki soi radiossa ensimmäisen kerran vuonna 2006. Radiosoiton ansiosta hän pääsi esiintymään Tavastia-klubille muun muassa Redraman kanssa. Vaikka hän seuraavina vuosina sai esiintymiskokemusta monenlaisilta keikkapaikoilta sekä Suomessa että ulkomailla, jäähallin näyttämöllä seisominen oli omaa luokkaansa.
– Kun keikka alkoi, päästin ensimmäiset tekstirivit suustani tärisevällä äänellä, mutta sitten alkoi sujua. Mikään ei peittoa esiintymistä liveyleisön edessä. Ei silloin eikä nyt.
Grönholmia harmittaa, ettei tapahtuneesta ole muistona valokuvaa. Hän ei koskaan tavannut Ice Cubea kasvotusten.
– En nähnyt häntä lainkaan näyttämön takana, ja olin liian ujo puhuakseni hänen turvamiehilleen.
Lue lisää: Kalle Havumäki ei antanut kiusaajien voittaa – nyt hän on suosittu rap-artisti
Rötösretkiä veljen vaatekomeroon
Grönholm kuuli ensimmäisen rap-kappaleensa, Salt-N-Pepa -yhtyeen Whatta Manin, yhdeksänvuotiaana. Pian sen jälkeen hän alkoi seurata tv-sarjaa Bel-Airin prinssi, jossa hiphop-kulttuurilla oli iso rooli.
– Se oli uutta, jännää ja mielettömän siistiä. Aloin kirjoittaa rap-biisejä ja tein rötösretkiä isoveljeni vaatekomeroon löytääkseni löysiä vaatteita.
– Hiphop oli uutta, jännää ja mielettömän siistiä.
Samoihin aikoihin syntyi taiteilijanimi JAG, joka muodostuu Grönholmin nimikirjaimista: Jens Anton Grönholm. Hän sanoo katuneensa nimivalintaa myöhemmin monta kertaa, etenkin sen jälkeen, kun musiikki siirtyi digitaalisille alustoille striimattavaksi.
– Musiikkiani on hankala löytää hakukoneilla, ainakin jos etsii pelkästään hakusanalla JAG eikä laita mukaan jonkin kappaleeni nimeä.
Ensimmäisissä sanoituksissaan Jens Grönholm yritti olla nokkela ja käytti paljon riimejä, sanaleikkejä ja vertauskuvia. Nykyään hänen tekstinsä ovat henkilökohtaisempia ja käsittelevät esimerkiksi hänen omaa elämäänsä, politiikkaa ja maailmantilaa. Teksti syntyy usein ennen biittiä eli taustarytmiä. Välillä päähän pompahtaa yksittäinen tekstirivi, joskus taas lähes koko teksti syntyy yhdellä kertaa.
Grönholm tekee ysäriräppiä eli boom bapia. Soundi perustuu muokattuihin ja kontekstistaan irrotettuihin soul-, funk- tai jazznäytteisiin. Tyyli painottaa voimakkaasti itse räppäystä ja tekstin sanomaa.
Kaikki räppärit eivät käyttäydy huonosti
Grönholm on julkaissut kolme pitkäsoittoa ja kolme ep-levyä. Viimeisin ep Real Talk ilmestyi 2020. Kaikki sen kappaleet ovat englanniksi, mutta Grönholm suunnittelee julkaisevansa jossain vaiheessa musiikkia myös suomeksi.
Voit kuunnella JAGin uusimman ep-levyn Real Talk Spotifysta:
Hän ei halua tulkita musiikkia kenenkään puolesta, sillä jokainen kokee sen omalla tavallaan. Yksi tulee hyvälle tuulelle, toinen saa tukea vaikeaan elämäntilanteeseen.
Grönholm ei kohdista musiikkiaan tietylle kohderyhmälle, mutta veikkaa, että hänen musiikkiaan kuuntelevat ennen kaikkea 30–40-vuotiaat.
– Ei auta, että räppärillä on cool tyyli, jos hänellä ei ole sanottavaa.
Grönholmin tärkeimmät esikuvat, muun muassa Nas, The Notorious B.I.G., Cypress Hill ja Eminem, aloittivat uransa jo 90-luvulla.
– Hyvä räppi saa pään keinumaan. Siinä voi olla soulia tai funkia, ja se on teknisesti korkeatasoista. Ei auta, että räppärillä on cool tyyli, jos hän vain mumisee biisinsä läpi ilman varsinaista sanottavaa.
Rap-musiikkia on välillä kritisoitu väkivaltaa ihannoivaksi ja naiskuvaltaan negatiiviseksi. Viime syksynä paljon huomiota sai ruotsalaisen rap-artisti Eínarin murha, jolla uskottiin olevan yhteyksiä jengiväkivaltaan.
Grönholm huomauttaa, että huonoja vaikutteita löytyy kaikista musiikkityyleistä. Ne on vain helpompi havaita rap-musiikissa, jossa teksti on tärkeässä osassa.
– Harmittaa, että pieni osa rap-artisteista pääsee leimaamaan koko tyylilajin, vaikka useimmilla räppäreillä on ihan terveet arvot.
Ysäriräpillä on vaikea elää
Jens Grönholm työskentelee nuoriso-ohjaajana Helsingin kaupungin nuorisopalveluissa. Puolet työajastaan hän tekee toimistotyötä, ja toinen puoli kuluu nuorten toimintatalo Kipinässä Helsingin Itäkeskuksessa.
– On ihanaa työskennellä innokkaiden ja lahjakkaiden nuorien kanssa.
Toimintatalossa on kolme musiikkistudiota, joissa hän auttaa nuoria kirjoittamaan, tuottamaan ja nauhoittamaan musiikkia.
– Pidän todella paljon työstäni, on ihanaa työskennellä innokkaiden ja lahjakkaiden nuorien kanssa.
Hän myöntää unelmoivansa kokoaikaisesta musiikkiurasta. Samaan aikaan hän tiedostaa, että ysäriräpillä on vaikeaa elättää itsensä Suomessa.
Musiikki antaa kuitenkin hänelle paljon myös harrastuksena. Tärkeintä on luomisprosessi ja vuorovaikutus yleisön kanssa. Tyylilajin ulkoisilla piirteillä on vähäisempi merkitys.
– Löysät vaatteet ja jotkut maneerit ovat jääneet jäljelle nuoruudesta, mutta paksuja setelinippuja tai kultaketjuja en ole koskaan kantanut mukanani.
Musiikkiuransa aikana hän on tehnyt yhteistyötä muun muassa Trainspottersin, King Leezin ja Cleon kanssa. Juuri nyt hän etsii aktiivisesti lisää yhteistyökumppaneita Yhdysvalloista.
– Musikaaliset esikuvani ovat amerikkalaisia, ja pitemmän Euroopan kiertueen lisäksi haaveilen New Yorkissa esiintymisestä. Sen jälkeen voisin melkein laittaa mikin hyllylle.