Maahanmuuttajataustaisten saaminen mukaan on ay-liikkeen haaste. JHL:läiset laitoshuoltajat ja erityisluokan ohjaaja avasivat maahanmuuttajaprojektin työntekijöille ovet Ammattiopisto Liveen ja työnsä salaisuuksiin. Jäsenhankinnan tehoviikot jatkuvat vielä tämän viikon.
Laitoshuoltaja Gerta Koppelilta tunnetusti oppii, miten siivotaan. Hän on topakan perehdyttäjän maineessa: viime vuoden ajan Helsingin Ruskeasuolla sijaitsevan Live-säätiön opiskelija-asuntolan asukkaat saivat häneltä niin tarkkaa valmennusta, että asuntola kiilsi.
Tänä vuonna Koppel palasi Ammattiopisto Liven päärakennukseen Espoon Leppävaaraan. Perjantaiaamun puhteeksi hän opastaa JHL:n maahanmuuttajaprojektin työntekijää Linda Savosta moppaamaan toisen kerroksen lattiaa.
Koppel on tyytyväinen, sillä ammattiopisto on siirtynyt kemikaalittomaan siivoukseen. Moppia ei tarvitse kostuttaa eikä aineita vaihdella. Silti työhön pystyy vain kova ammattilainen.
– Ei voimaa kädessä. Suuntaat vain mopin kanssa eteenpäin, Koppel ohjastaa, kun Savonen käsittelee moppia vähän turhan pontevasti.
Live-säätiön eli entisen Invalidisäätiön ammattiopisto tarjoaa koulutusta ja kuntoutusta, joiden avulla päästä kiinni yhteiskuntaan. Ne sisältävät esimerkiksi ammattiin valmistavia ja taitoja vahvistavia opintoja, kielikursseja sekä opiskelija-asumista.
Säätiön laitoshuolto on ammattiliiton näkökulmasta ihanteellinen yksikkö: lähes kaikki kuuluvat liittoon.
Ovet auki maahanmuuttajataustaisille
Ammattiliitto JHL satsaa pitkäjänteiseen maahanmuuttajatyöhön. Liiton maahanmuuttajaprojektin työntekijät Linda Savonen ja Neleah Kagiri ovat tulleet jäsenhankinnan tehoviikkojen nimissä tutustumaan monikulttuurisen työpaikan saloihin.
Suomessa ay-liikkeen isona haasteena on maahanmuuttajataustaisten ja nuorten saaminen mukaan, mutta Live-säätiö on onnistunut siinä osittain varsin hyvin. Sekä opiskelijoiden että henkilökunnan kokoonpano on monikulttuurinen. Live-säätiön JHL ry -yhdistyksen hallitus on saanut riveihinsä entistä enemmän nuoria, ja jäsenet innostavat nyt toisiaan.
Maahanmuuttajataustaisten kohdalla tyypillisiä esteitä ovat kielimuuri ja omat epäilykset – monessa maassa ammattiliittoon kuuluminen voi olla jopa vaarallista. Ennakkoluulot hälvenevät, kun työkaveritkin ovat jäseniä.
Mitään yksittäistä viisastenkiveä ei ole, vaan kyseessä on itseään ruokkiva myönteinen kierre, tuumii luottamusmies, kokki Jukka Malinen.
– Kun kollegat ympärillä ovat jäseniä, on liittyminen luontevaa.
Lue lisää: Suomessa on suuri joukko ihmisiä, jotka pelkäävät liittyä ammattiliittoon
Gerta Koppel liittyi JHL:ään yli kymmenen vuotta sitten. Hän on työskennellyt samalla työnantajalla 16 vuotta. Koppel ei halunnut palata synnyinmaahansa Viroon, joten hän opetteli suomen kielen.
– Opettaja ehdotti, että katso Salattuja elämiä.
Päivittäissarjan replikoinnista Koppel ammensi pohjan uudelle kielitaidolle.
Työyhteisön henki on sydämellinen ja välitön.
Viime vuoden hän työskenteli Live-säätiön ammatillisen peruskoulutuksen opiskelija-asuntolassa opiskelijoiden kanssa, joista suuri osa vasta opetteli suomea. Yhteistä kieltä ei aina löytynyt.
Leppävaarassa työntekijät puhuvat samaa kieltä, vaikka heistä yli kolmannes on maahanmuuttajataustaisia. Koppelin mukaan työyhteisön henki on sydämellinen ja välitön.
Todistetta hyvästä ilmapiiristä ei tarvitse odottaa, sillä laitoshuoltaja Ruth Lutete liittyy hissistä seuraan. Sekä Koppel että Lutete ovat heränneet työvuoroon aamuyön pikkutunneilla, mutta naurua riittää.
Lutete liittyi ammattiliittoon toissa viikolla työkaverin kehotuksesta. Hän muutti Suomeen kaksi vuotta sitten Kongosta, jossa toimi peruskoulun opettajana. Live-säätiössä hän opiskeli suomen kielen B1- eli kohtalaisen tason. Kieli ja kulttuuri ovat tulleet yhä tutummiksi.
Linda Savonen saa Lutetelta oppitunnin portaiden siivoamisessa.
– Rappu on kaikkein vaikein alue, koska se on usein täynnä ihmisiä.
Moni tarvitsee tuumaustauon ennen kuin päättää liittyä
Päärakennuksen vieressä on kivitalo nimeltä Verstas. Luokkahuoneessa vahvasti tukea tarvitsevien erityisopiskelijoiden poppoo laulaa onnittelulaulua juuri täysi-ikäiseksi tulleelle opiskelijalle. Pöydässä on karkkia ja popcornia, ja aiemmin päivällä luokka on yhdessä kokannut intialaista ruokaa.
Ryhmässä on 11 nuorta kahdeksasta eri kulttuurista. He opiskelevat Telma-koulutuksessa, joka kestää kahdesta kolmeen vuotta. Telma tarkoittaa työhön ja itsenäiseen elämään valmentavaa koulutusta.
– Erityisopiskelijoille on tärkeää tietää, mitä tapahtuu ja milloin, kertoo ohjaaja Hui-Ju Niinimäki – kollegoiden, opiskelijoiden ja tuttavien kesken Huilu.
Live-säätiön päätarkoitus on, että mahdollisimman moni saa elää suomalaisen yhteiskunnan täysipainoisena jäsenenä. Vahvasti tukea tarvitsevien kohdalla tavoitteena on oppia elämään niin itsenäisesti kuin mahdollista, ilmaisemaan tarpeita ja pyytämään apua.
Moni maahanmuuttaja ottaa tuumaustauon ennen kuin liittyy ammattiliittoon. Niin myös taiwanilaistaustainen Niinimäki, joka on ollut JHL:n jäsen kesästä alkaen. Live-säätiössä hän on työskennellyt kuusi vuotta.
– Toivoisin ammattiliitolta enemmän tukea työntekijöiden vapaa-ajan mahdollisuuksiin. Oikea harrastus tukee työssä jaksamista ja hyvinvointia, sanoo vapaa-ajallaan himourheileva Niinimäki.
Vaikka ala on matalasti palkattu, Niinimäen mukaan Live-säätiö on työnantajana kannustava ja työntekijöiden yksilöllisyyttä kunnioittava. Tehtäviin myös koulutetaan kunnolla.
– Nykyinen työnantajani on huippu. Meillä on monikulttuurista. Täällä saat olla sellainen kuin olet, olit sitten työntekijä tai opiskelija. Jokainen saa myös vaikuttaa omaan työnkuvaansa ja hyödyntää omaa osaamistaan.
Maahanmuuttajataustaisten Live-säätiön työntekijöiden järjestäytymisaste ammattiliittoon on joissakin yksiköissä korkea, mutta aktiivien joukossa heitä ei vielä ole jonoksi asti. Tarmokas ja kielitaitoinen Niinimäki on sellainen ihminen, joita aktiiveiksi mielellään houkutellaan.
Erityisluokassa ihminen otetaan ihmisenä
JHL:n maahanmuuttajaprojektin työntekijä Neleah Kagiri on juuri esitellyt opiston aulassa JHL:ää opiskelijoille. Osa täytti liittymiskaavakkeen suorin tein saadessaan kuulla, kuinka tärkeää työtä liitto tekee esimerkiksi vammaisten työehtojen ja maahanmuuttajien kotoutumisen puolesta.
Kagiri ja Linda Savonen saavat Hui-Ju Niinimäeltä motoriikan oppitunnin. Niinimäki pyytää heitä liimaamaan paperille pieniä makaroneja.
– Oikein onnistunutta työtä! Niinimäki kehuu.
Hänen mukaansa positiivisen palautteen antaminen ja kannustaminen motivoivat opiskelijoita yrittämään parhaansa. Onnistumisen kokemus vahvistaa halua oppia uusia taitoja.
Erityisluokan opiskelijoilla on jokaisella yksilölliset oppimisvaikeutensa, ja ohjaajia ja opettajia on saman verran kuin opiskelijoita.
– Kuinka jokaisen yksilölliset tarpeet on mahdollista huomioida? kysyy Kagiri.
Jokaisen näkeminen yksilönä on niin erityisluokan kuin ammattiliiton arvo.
Usein asiat on helpompi kertoa kuvilla kuin puheella. Niinimäki esittelee opiskelijoiden maalaamia kuvia sateenkaarista. Niihin sisältyy onnistuneen erityisopetuksen avain – jokainen meistä on omanlaisensa, ja kaikkien meidän yksilöllisistä ominaisuuksista muodostuu iloinen ihmisyyden sateenkaari.
– Ihmistä pitää katsoa ihmisenä. Huilu on Huilu ja Neleah on Neleah. Jos opistolla aloittaa vaikkapa uusi opiskelija, joka on autistinen, sillä ei ole väliä, että hän on autisti. Merkitystä on sillä, kuka ja millainen ihminen hän on.
Niinimäen mielestä erityisopiskelijat ovat ihania, ja heidän tyytyväisyytensä tekee työstä motivoivaa eri tasolla kuin rahallinen korvaus.
– Olen onnekas, että saan tehdä työtä, josta oikeasti pidän. Työ on palkitsevaa, kun heräät aamulla ja ajattelet, että hei, kivaa mennä töihin.
Lue lisää JHL:n jäsenhankintaviikoista:
Tässä on jäsenhankinnan ässä: Pieni ja pippurinen yhdistys kolminkertaisti jäsenmääränsä