Joulu on hyvän tekemisen aikaa. JHL:läinen nuoriso- ja yhteisöohjaaja Hanna Tienhaara kutsuu yksinäiset yhteen ja järjestää matalan kynnyksen tekemistä niin arkena kuin juhlana.
Lumikinokset ympäröivät Kellotupaa. Ikkunalla tuikkii kynttelikkö. Se kutsuu Tuusulan kellokoskelaisia yhteiseen joulujuhlaan aatonaattona. Tarjolla on perinteistä jouluruokaa: kinkkua, rosollia ja laatikoita sekä hiukan harvinaisempaa herkkua, nieriäfilettä.
– Kaikki on lahjoituksena saatua tai hävikkiruokaa, joka olisi muuten joutunut haaskuun, kertoo Hanna Tienhaara, 43.
Hän on tammikuussa 2022 perustetun ja rekisteröidyn Yksinäiset yhteen -yhdistyksen perustaja ja toiminnanjohtaja, palkaton kuten muutkin yhdistyksen vapaaehtoiset toimijat.
– Jouluruokaa on varattu noin kolmellekymmenelle. Herkuttelu ei ole kuitenkaan pääasia vaan yhdessäolo. Se, että saadaan ihmiset omista nurkista muiden joukkoon, sanoo Tienhaara.
Geokätköilystä sushikurssiin
Idean yhdistyksen perustamiseen Tienhaara sai osallistuessaan Suomen Ladun Metsämörri-koulutukseen. Hän halusi järjestää yhteistä toimintaa muillekin kuin lapsille ja mieluiten vuoden ympäri.
Sopiva toimitila järjestyi Kellotuvasta. Se on Kellokosken entinen nuorisoseurantalo, jonka Tuusulan kunta on antanut paikallisten yhdistysten käyttöön. Siellä Yksinäiset yhteen -yhdistys on järjestänyt vuoden alkupuolelta lähtien hävikkiruoan jakoa ja ohjelmallisia tilaisuuksia ja muita tapahtumia.
On ollut bingoa, askartelua, geokätköilyä, piirakoiden leipomista, grilli-iltaa, sushikurssia, sienien tunnistamista ja maistelua, lankojen värjäystä. Kesällä pihalla pidettiin olympialaiset, jossa heitettiin tikkaa ja pelattiin mölkkyä.
– Paikalla on aina joku ohjaaja, joka toimii vetäjänä, kertoo Tienhaara.
Toistaiseksi osaavia ohjaajia on löytynyt ruokapalkalla. Lisäksi yhdistys maksaa heille matkasta aiheutuvat kulut.
Kellokoskelainen Sari Rautio tuli pari ensimmäistä kertaa arkana paikalle mutta jo kolmannella kerralla kuin tuttujen joukkoon. Nyt hän toimii vapaaehtoisena keittiö- ja tarjoiluvastaavana, sillä hänellä on hygieniapassi suoritettuna.
– Lisäksi olen yhdistyksen virallinen bingoemäntänä, hän esittäytyy.
Osa kävijöistä tulee pelkästään kahvittelemaan, mutta Tienhaaran tavoitteena on kannustaa kävijöitä mukaan puuhaamaan.
– Sari halusi ottaa heti vastuuta ja haki itselleen luontaisia tehtäviä, kehaisee Tienhaara.
Viherala vaihtui sosiaalityöhön
Hanna Tienhaaralla on alun perin karjanhoitajan ja luonnonvarayrittäjän koulutus. Sen jälkeen hän on työskennellyt logistiikka- ja elintarvikealalla sekä kasvihuoneyrittäjänä ja viherkasvihuoltajana.
– Olen sellainen viherpiipertäjä. Vihersisustajan erikoisammattitutkinnon jouduin jättämään viime metreillä kesken pahan allergian takia.
Terveyssyistä Tienhaara hylkäsi kasvit ja petopunkit ja suuntasi ihmisläheiselle sosiaalialalle.
– Minulla oli rankka lapsuus. Nuorisotyöntekijät tukivat ja olivat sankareitani. Toiminnanjohtaja Hanna Tienhaara
– Minulla oli rankka lapsuus. Tutut nuorisotyöntekijät tukivat ja olivat sankareitani. Haaveilin alasta itsekin, mutta 15-vuotiaana en vielä voinut hakea nuoriso-ohjaajaksi.
Tänä vuonna haaveesta tuli totta, ja Tienhaara valmistui 7. joulukuuta nuoriso- ja yhteisöohjaajaksi STEP-ammattiopistosta (entinen Seurakunta-opisto). Parhaillaan hän työskentelee ohjaajana pieneen kotimaiseen Koticon Oy -ketjuun kuuluvassa lastensuojeluyksikössä Askolassa.
”Emme ovella kysy, miksi tulit”
Aiemmin oli tapana puhua syrjäytymisestä, kun tarkoitettiin sosiaalisista suhteista syystä tai toisesta ulkopuolelle jääviä. Syynä saattoi olla ujous, sairaus, rahapula tai ihan vaan kyvyttömyys luoda kontakteja.
Nykyään käytössä on termi ”osallisuuden vahvistaminen”, ja sitä Hanna Tienhaara toteuttaa niin työssään ohjaajana kuin yhdistyksen toiminnassa. Se on kansanterveystyötä, sillä liian moni potee yksinäisyyttä.
Joulu saattaa olla yksinäisille eriytyisen raskasta aikaa, ja yhteinen joulujuhla lievittää ikävää.
– Yksinäisyyttään ei välttämättä osaa itse sanoittaa, mutta tietää, että jokin kalvaa sisintä. Silloin henkilö on osattava kohdata siten, ettei hän koe, että hänen asioihinsa puututaan liikaa.
Toinen Yksinäiset yhteen -toiminnan kantava ajatus on yhdenvertaisuus. Yksinäisyys ei nimittäin koske vain yksin asuvia vaan myös parisuhteessa olevia ja varakkaita siinä kuin vähävaraisia.
– Emme kysy, miksi tulit, vaan toivotamme kaikki tervetulleiksi.
Ruoka-apu ei enää pääasia
Aluksi myös hävikkiruoan jako oli osa yhdistyksen toimintaa, sillä se toi näkyvyyttä ja kannusti kyläläsiä tutustumaan toimintaan. Nyt ruokapakettien jako on sivuroolissa.
– Teemme edelleen yhteistyötä mäntsäläläisen Elämän leipä -yhdistyksen kanssa, jonka ruokaterminaalista saa apua kuukausilahjoituksia vastaan. Kun tulee yhdistyksen tilaisuuteen, saa kassin lähtiessään mukaan, mutta ruoka-apu ei ole pääasia.
Suurimittainen ruokajakelu vie Tienhaaran mielestä liikaa aikaa ja aiheuttaa paljon työtä, sillä ruoka on haettava, pakattava ja säilytettävä asianmukaisesti.
Myös monet muut yhdistykset ovat joutuneet vähentämään ruokajakelua tänä syksynä. Se johtuu siitä, että hävikkiruokaa ei riitä entiseen tapaan hyväntekeväisyyteen, koska ruoan kallistuttua oranssilaputetut, lähellä viimeistä myyntipäivää olevat tuotteet menevät kaupaksi liikkeistä.
Tavoitteena kolme olohuonetta
Tänä vuonna Yksinäiset yhteen sai Tuusulan kunnalta muutaman tuhannen euron toiminta-avustuksen. Sillä yhdistys pystyi kattamaan osan tapahtumien ja retkien kustannuksista. Ensi vuodeksi se ei ole hakenut kunnan rahaa, sillä lähes puolet avustuksesta kuluisi ammattikirjanpitäjän kuluihin.
Jatkossa Yksinäiset yhteen -yhdistys järjestää arpajaisia ja ottaa vastaan erilaisia tavaralahjoituksia, esimeriksi askartelutarvikkeita ja lankoja. Yhdistyksen toimintaa voi tukea myös ostamalla lahjakortin, jolla vähävarainen voi hankkia ruokaa lähikaupasta.
Tienhaara on toimen ihminen ja uskoo, että toiminnalla on jatkuvuutta.
– Kun katson viiden vuoden päähän, toivon että yhdistyksellä olisi kolme toimitilaa eri puolilla Tuusulaa. Ne olisivat yhteisiä olohuoneita, johon kuntalaiset voisivat kerran pari viikossa poiketa.
Joulu kuluu töissä ja kotona
Ensi vuonna Kellotupa on varattu yhdistyksen käyttöön tiistaisin. Lisäksi Tienhaara & kumppanit järjestävät toimintaa pari kertaa kuussa sekä pari isompaa tapahtumaa kevät- ja syyskaudella.
Seuraavaksi yksinäisyyttä torjutaan sinkkujen illassa paikallisessa ravintolassa.
Seuraavaksi yksinäisyyttä torjutaan sinkkujen illassa paikallisessa ravintolassa. Ja jo sitä ennen Kellotuvalla vietetään joulun rääppiäisiä.
Entä miten kaksikko aikoo itse viettää jouluaaton ja -pyhät?
– Lupauduin töihin koko jouluksi. Monet sijoitetut ja huostaanotetut lapset ja nuoret eivät pääse kotiinsa. Siksi on tärkeää järjestää kunnon joulu, kertoo Tienhaara.
Sari Raution jouluun kuuluu leppoisaa kotoilua, jouluvaloja, television katselua ja kolme kissaa, Vili sekä sisarukset Laku ja Sissi.