6.9.2022

Tästä ei vitsi vakavoidu – Meemit muuttuivat somen hupikuvista pienipalkkaisten hätähuudoksi

Kunta-alan lakkoilu sai paljon sympatiaa, ja siihen vaikuttivat somessa leviävät huumorikuvat. Saara Särmä on yhteiskunnallisten meemien pioneeri ja All male panel -ilmiön luoja. Nyt hän kertoo, kuinka meemeistä on tullut työntekijöiden keino vaikuttaa omien oikeuksiensa puolesta.

Meemit ovat sosiaalisessa mediassa leviäviä kuvan ja tekstin yhdistelmiä. Niiden alkuperäinen tarkoitus on ollut viihdyttää hauskuudella.

Huumori on yhä meemien tärkein tunteeseen vetoava keino, mutta viime vuosina hauskuus on saanut rinnalleen vakavuuden. Meemeistä on tullut kantaaottamisen väline.

Kunta-alan työtaisteluiden aikaan viime keväänä meemiskenen sympatiat olivat vahvasti lakkoilijoiden puolella. Se ei ole ihme. Esimerkiksi Instagramista löytyy meemitilejä, jotka ovat mitä ilmeisimmin hoito- ja hoiva-alojen työntekijöiden ylläpitämiä. Useilla niistä on kymmeniätuhansia seuraajia.

Huomiot ovat usein kipeän osuvia. @vakameemi- veturi_tsukutsuku vitsailee kiertävillä kesäpäivystysvuoroilla ja sillä, miten kesäloman pääsee pitämään jo kolmen vuoden päästä heinäkuussa, @hoitajameemit puolestaan sillä, että palkoilla on varaa vain ”Sandelsbankenin sijoitussalkkuun” eli laatikolliseen olutta.

Kuvakaappaus Hoitajameemit-Instagram-tililtä.

Yhteisöllisyyden kaipuuta

Meemit ovat kanava käsitellä työn herättämiä tunteita. Isona osana ovat kantaaottavat meemit, kertoo @vakameemiveturi_tsukutsuku-tiliä ylläpitävä, nimettömänä pysyttelevä varhaiskasvatuksen opettaja.

– Resurssipula on valitettavasti kiinteä osa varhaiskasvatuksen arkea, jota haluan meemeilläni tuoda näkyväksi. Varmasti taustalla on myös tiettyä yhteisöllisyyden kaipuuta. Meidänkin työ on sillä tavalla raskasta, että arjen absurdeista tilanteista huumorin kautta luotu yhteys on tosi tärkeä, ylläpitäjä sanoo.

Kuvakaappaus Vakameemiveturi_tsukutsukun Instagram-tililtä.

Hänen mukaansa ulkopuolinen voi meemien kautta saada monien alojen arjesta tietoa, jota ei muuten saisi. Meemit eivät tarjoa kaikenkattavaa katsausta alaan, mutta erityisen hyvin monilla työmeemitileillä näkyy juuri vähäisten resurssien todellisuus.

Meemien asema on nykyään niin keskeinen, että Tampereen yliopisto tutkii niitä hankkeen voimin. Memepol-projektin nimi tulee sanoista meemien merkityksellistämää maailmanpolitiikkaa.

– Meemit ovat viihteellisiä, mutta niistä pääsee nopeasti perille tiettyjen poliittisten keskusteluiden käänteistä.

Memepolin tutkija, tohtori Saara Särmä on huomannut meemiskenen työntekijä- ja ay-sympatiat.

– Meemiskenessä on vallalla työntekijöiden oikeuksien puolustaminen ja nykyisen työ-maailman raadollisuuden esiin tuominen – sen, miten työelämä repii ihmiset rikki ja väsyttää, Särmä toteaa.

Välillä meemeissä on suoria viittauksia liittoihin tai vasemmistopuolueiden äänestämiseen. Yhteinen tekijä on kapitalismikriittisyys.

Sen kautta on mahdollista vaikkapa näyttää, miten pötköttely voi olla radikaalia vastarintaa, kuten @humppa_tepi tekee pötköttelymeemeissään.

Meemit aiheuttavat tunteita. Kun meemin on kerran nähnyt, sitä ei niin vain pyyhi muistista.

Aiemmin meemiskene oli varsin oikeistolainen: yhteiskunnalliset meemit levisivät laitaoikeiston alustoilla, kuten Ylilaudalla. Eräänlaisena vastareaktiona Instagramissa sikisi vasemmistomeemien skene, joka nyt on Suomessa valtavirtaa.

– Instagramin suomimeemiskene on tosi herkullinen ja lempeä. Siitä puuttuu oikeiston meemien kylmä ironisuus ja ironian kerrostumien alle piiloutuminen, sanoo Saara Särmä.

Särmä nostaa esiin kirjallisuustutkimuksen termin, uusvilpittömyyden. Hänen mukaansa se kulminoituu meemiskenessä, joka on lempeä ja suoraviivainen, vaikka itseironiaa saattaakin esiintyä. Meininki ei ole kyynistä, ja ihmiskuva on positiivinen ja ihmiseen uskova.

– Olen verrannut sitä Leea Klemolan näytelmiin, jotka ovat täynnä absurdia huumoria, mutta katsovat ihmistä kuitenkin lempeästi, pääsevät ihmisyyden ytimeen.

Meemihuumori nousee usein absurdiudesta. Meemejä – yhteiskunnallisiakin – saatetaan tehdä vaikka porkkanaraasteesta.

– Raastevitsien toistelu on tosi absurdia. Tutkijana joudun miettimään, miten siitä sanoisi jotain analyyttista. Meemivirrassa pitää vain kelluskella ja etsiä tiettyjä teemoja, Saara Särmä kuvailee.

Absurdiudesta puhuu myös @vakameemiveturi_tsukutsuku-tilin ylläpitäjä. Hän kertoo tilin saaneen alkunsa, kun hän huomasi varhaiskasvatuksen päivien olevan täynnä meemien arvoisia tilanteita.

Meemipioneeri Saara Särmä.

Tunnistettavuus kolahtaa

Läheskään kaikkien meemitilien pitäjät eivät ole tulleet julkisuuteen omilla nimillään. Saare Särmän mielestä on silti selvää, että työmeemitilien takana on aitoja työntekijöitä. Tilit saavat seuraajia siksi, että sisältö herättää vastakaikua.

– Usein humoristinen sisältö vaatii levitäkseen, että se kolahtaa johonkin tunnistettavuuteen.

Osuvaa ja hauskaa sisältöä on vaikea luoda suunnitelmallisesti. Parhaat jutut syntyvät Särmän mukaan usein vahingossa, kun vain tuottaa omasta mielestään hauskaa kamaa. Kun materiaalia on paljon, osa siitä osuu. Nettiviestintä on muutenkin hallitsematonta ja huumori aina monitulkintaista.

– Siihen on todella vaikea ylhäältä käsin alkaa vaikka jonkun viestintäihmisen, että keksinpä nyt tässä yhden hauskan meemin.

Särmän mukaan tästä johtuu, että virallisempien tahojen yritykset olla hauskoja menevät usein pieleen. Poikkeuksena on Verohallinto, jonka someviestintä on esimerkki siitä, että voi se toimiakin.

– Huumori perustuu ristiriitaan, että on tällainen maailman kuivin virasto. Ja onhan verokarhu herkullinen symboli.

@verohallinto

Veronpalautukset tulevat päivän aikana, ei välttämättä heti aamusta. Malttia 🙏 Tänään on ensimmäinen maksupäivä. Tarkista tilinumero OmaVerossa. #veronpalautukset #veronpalautus

♬ original sound – John

Särmä kiittelee pomoporrasta uskalluksesta tarttua työntekijöiden ehdotukseen.

– On nähty ja ymmärretty, että eri kanaviin pitää tehdä niiden omilla ehdoilla. Sosiaalisen median sisällöntuotanto vaatii asiantuntemusta. Kaikissa niissä on hieman erilainen kulttuuri ja pitää tuntea hyvin, mikä missäkin vetoaa.

Särmä tuntee parhaiten Instagramin.

– Tiktokia en ole itse yhtään tutkinut, se on niin hektinen. (Kirjailija-taiteilija) Omaheimon Raisa teki sinne lyhyen infovideon siitä, miksi BMI eli painoindeksi on paska mittari. Se on levinnyt ihan hirveästi. Tiktok on vielä Instagramia enemmän nuorisolaismedia, mutta Instagram mahdollistaa anonyymiyden.

Vastaveto valtamedialle

Saara Särmä uskoo, että valtamedian melko yksipuolinen uutisointi lietsoo meemimaailmassa työntekijän puolelle asettumista ja ay-sympatioita. Siksi meemit myös muokkasivat asenteita myönteisiksi työtaisteluita kohtaan.

Meemimaailmaa leimaavat antikapitalistinen eetos ja mediakriittisyys. Jälkimmäisestä Särmä nostaa esimerkiksi Helsingin Sanomia parodioivan @sodoma_talo-tilin.

– Valtamediassa lakoista kerrotaan lähinnä, mitä haittaa niistä on yksittäiselle kuluttajakansalaiselle. Ei työläisten oikeuksien kautta.

Särmä aprikoi, että meemit tuottavat vasta-narratiivia perinteisen median tavalle mennä mukaan työnantajan logiikkaan. Yli 20 000 seuraajan @pikakahvimemegirl-tilin ylläpitäjä tunnistaa väitteen.

– Tämä on aivan ytimessä siinä, mitä teemme. Puhutaan esimerkiksi kohtaanto-ongelmasta kuulematta työntekijöiden puolta ollenkaan, ylläpitäjä kertoo.

Tyypillisiä @pikakahvimemegirl-meemien teemoja ovat työelämä, eriarvoisuus, feminismi, köyhyys ja yhteiskuntaluokat. Nimimerkin taakse kätkeytyvä tekijä kertoo hyödyntävänsä kokemusasiantuntijuutta.

– Todella iso osa perinteisestä mediasta, Hesarista naistenlehtiin, tuottaa keskiluokkanormia ja normaaliuden painetta. Monille ihmisille tulee toiseuden fiilis, on vaikea löytää omia elämäntilanteita ja itselle tärkeitä asioita mediasta. Tukea, nähdyksi tulemisen tunnetta ja informaatiota pitää siten hakea ja tuottaa itse vertaisilleen.

Meemit aiheuttavat ennen kaikkea vahvoja tunteita: samaistumista, vihaa ja huvitusta.

Keskeistä meemien teossa on ylläpitäjän mukaan uhrin ja sivustakatsojan roolista eroon pyristely ja se, että aloite otetaan omiin käsiin.

– Vaikka oma tilanne muuttuisi hitaasti tai ei ollenkaan, niin pelkästään aktiiviseksi toimijaksi siirtyminen tuntuu tosi hyvältä.

Hänen mukaansa meemitaiteilijat keskustelevat keskenään paljon esimerkiksi työelämän ongelmista ja siitä, miten voisivat tuoda näkyvyyttä tietyille ajankohtaisille aiheille. He haluavat käyttää suuria seuraajamääriä johonkin hyvään.

Meemien etu on helppous. Sen ansiosta ne tavoittavat ihmisiä, jotka eivät muuten seuraa julkista keskustelua tiiviisti, pohtii @vakameemiveturi_tsukutsuku-tilin ylläpitäjä.

– Vaikka meemitilit ovat yleensä viihteellisiä, niillä on myös informaatioarvoa. Tilien kautta pääsee nopeasti perille tiettyjen poliittisten keskusteluiden käänteistä, hän sanoo.

Meemitutkija Saara Särmä pohdiskelee, voisiko journalismi tarttua joskus siihen, miksi hoivaa ei nähdä investointina. Feminististä taloutta esiintuovat tutkijat nostavat asian usein esiin.

– Toki on yksittäisiä juttuja, joissa esimerkiksi Virpi Salmi kirjoittaa, miksei naisille suostuta maksamaan kunnolla. Mutta kyllä valtakehys näyttäisi edelleen olevan työnantajapuolta mukaileva.

Toinen leimaava piirre on keskiluokkaisuus. Lakon aikana lehdet kirjoittivat siitä, miten keskiluokka järjestää etätyöt ja lastenhoidot lakon aikana. Vähemmän näkyi juttuja heistä, jotka eivät voi jäädä etätöihin kotiin.

– Miten nämä työntekijät järjestävät etäkoulun? En muista lukeneeni sellaista juttua.

Ammattiliitoilla on reagoinnin paikka

Voisivatko ammattiliitot hyödyntää meemejä viestinnässään? Saara Särmän mukaan liittojen pitäisi silloin olla valmiita tuottamaan paljon meemejä ja kokeilemaan kaikenlaista. Kaikki ei aina toimi.

Särmän mielestä tekijän pitää tuntea meemimaailma ja sen sävyt. On oltava osaamista, joka karttuu vain olemalla siellä.

Särmä arvelee, että ammattiliitto voisi meemeillä tavoittaa yleisöjä, joihin on muuten vaikea saada yhteyttä. Meemikenttää ja muuta somea kannattaa seurata jo siksi, että näkee, mitä aiheita sieltä nousee esiin. Esimerkiksi keskustelusovellus Jodelista tulivat päivänvaloon hampurilaisketju Hesburgerin työolot.

– Liitoilla on avainpaikka tarttua tällaisiin ja reagoida jo ennen perinteistä mediaa.

Lue lisää: Tutkija: Ay-liikkeen pitää herätä nykypäivään tai sen käy huonosti – JHL:n vaaleissa ratkeaa, kuinka liitto vastaa 6 akuuttiin kysymykseen

Särmä peräänkuuluttaa parempaa työelämäjournalismia. Hänestä olisi tärkeää seurata jatkuvasti esimerkiksi varhaiskasvattajien ja sairaan-hoitajien työoloja: miksi ollaan siinä pisteessä, että lakko on ainoa vaihtoehto.

Tohtorin mukaan iso osa suomalaisen Instagramin meemikentästä on reaktio laitaoikeiston hallitsevuuteen sosiaalisessa mediassa. Nopeasti moni oivalsi, ettei pelkässä reagoinnissa ole järkeä, ja siirtyi omaehtoiseen proaktiiviseen tekemisen tapaan: tehdään, mitä halutaan.

Särmä näkee tässä suoraa poliittista vaikuttavuutta. Sotealan ongelmat ja mielenterveysasiat nousevat nyt esiin. Kansalaisaloitteista esimerkiksi Terapiatakuu ja Lupa elää levisivät vahvasti meemi-tilien kautta.

Särmä uskoo, että laskelmoiva suorituskulttuuri ja yhä kovenevat paineet saavat varsinkin nuoret etsimään kestävämpää elämisen tapaa.

– Siksi pötköttelymeemit ovat parhautta!

Meemien vaikuttavuuden epäilijöille Särmä haluaa nostaa vielä esimerkiksi oman tapauksensa.

– Olen saanut koko julkisen asemani tekemällä yhden meemin, All male panelin.

Saara Särmän alkuperäinen All male panel -meemi on jo ikonisessa asemassa.

Särmän 2015 Tumblr-alustalla julkaisema meemi kiinnitti huomion siihen, miksi kaikkiin asiantuntijapaneeleihin kutsuttiin vain miehiä. Huumoria toi mulkaan Ritari Ässän eli näyttelijä David Hasselhoffin kuva.

Särmän meemi levisi maailmanlaajuiseksi viraali-ilmiöksi. Särmän mukaan tapaus osoitti, että samaan aikaan voi olla sekä hauska että vakava.

All male panel -kritiikkiä olivat feministit esittäneet jo vuosikymmeniä, mutta ketään ei kiinnostanut.

– Mutta sitten kun tuli Ritari Ässä onnittelemaan, että saitte taas yhden miespaneelin tehtyä, niin tuli jopa dippainssimiehiltä palautetta, että se meni heidän defenssiensä läpi.

Tätä nykyä on esimerkiksi monissa akateemeissa konferensseissa kirjoitettu sääntöihin, että pelkkiä miespaneeleja ei järjestetä.

– Kuvallinen viesti ja huumori toimivat niin, että kun viestin kerran näkee, sitä ei voi olla enää näkemättä.