Koulunkäynninohjaajat joutuvat usein rajoittamaan uhkaavasti tai väkivaltaisesti käyttäytyvää oppilasta. Silti vain rehtorilla ja opettajilla on oikeus oppilaan kiinnipitoon ja luokasta poistamiseen.
Huovasta valmistetulla hahmolla, Huppanaksi kutsutulla, on iso suu, ja se on oikea huolisyöppö. Lapset voivat kirjoittaa lapulle mieltään painavia asioita, ja antaa viestit sen pureskeltavaksi.
Muutaman päivän kuluttua Huppanalla on ratkaisuehdotus lapsen huoleen.
– Huppana on ihan meidän oma juttu, ja siitä on tullut tärkeä osa iltapäivätoimintaa niin lapsille kuin meille ohjaajille, kertoo Anu Kujala.
Kujala työskentelee koulunkäynnin ja iltapäivätoiminnan ohjaajana Jäälin koulussa Oulussa.
– Huolten sanoittaminen ja niistä yhdessä puhuminen kehittävät lasten tunne- ja vuorovaikutustaitoja. Se on hyvä tapa ennaltaehkäistä väkivalta- ja uhkatilanteita.
Mutta kun opettaja käskee
Väkivalta ja sen uhka ovat koulujen arkipäivää ala-asteelta yläasteelle ja jopa toisen asteen ammatillisissa oppilaitoksissa. Kunta10-tutkimus viime vuodelta paljastaa ongelman laajuuden: liki kolme neljästä koulunkäynninohjaajasta on kokenut väkivaltaa tai sen uhkaa oppilaan tai vanhemman taholta.
Juuri muihin oppilaisiin ja ohjaajiin itseensä kohdistuvat uhka- ja väkivaltatilanteet ovat niitä, joissa paikalla olevan aikuisen on pyrittävä rauhoittamaan oppilasta ja tarvittaessa rajoitettava häntä fyysisesti.
– Oppilaiden kiinnipitotilanteet ovat joissain kouluissa viikoittaisia. Asia nousee esiin myös kaikissa ohjaajien verkostotapaamisissa ja liiton koulutuksissa, sanoo JHL:n ammattialatoiminnan asiantuntija Sanna Pihakivi.
– Oppilaiden kiinnipitotilanteet ovat joissain kouluissa viikoittaisia.Ammattialatoiminnan asiantuntija Sanna Pihakivi
Perusopetuslain 7 luvun 36 §:n mukaan vain opettajilla ja rehtorilla on oikeus puuttua oppilaan fyysiseen koskemattomuuteen. Arki kouluissa on toista. Pihakiven tiedossa on tapauksia, joissa opettajat ovat nimenomaan kehottaneet ohjaajaa pitämään lasta aloillaan.
– Perusteluna on voinut olla se, että ohjaajien koulutukseen sisältyy lapsen kiinnipitäminen turvallisesti niin, ettei tämä pääse vahingoittamaan itseään tai muita. Osalta opettajista tämä osaaminen saattaa puuttua, jolloin tilanteisiin puuttuminen on haastavaa, Pihakivi sanoo.
Mitä on hätävarjelu?
Kuinka koulunkäynninohjaajan tulisi siis menetellä, jos oppilas käy päälle tai uhkaa satuttaa muita oppilaita? JHL:n lakimiehen Tarja Terävän vastaus on yksiselitteinen: koulunkäynninohjaajalla ei ole perusopetuslaissa määriteltyä oikeutta ojentamis- tai kurinpitotoimiin.
– Nämä oikeudet on vain opettajalla ja rehtorilla. Ohjaaja voi puuttua oppilaan fyysiseen koskemattomuuteen vain, jos kyse on hätävarjelu- tai pakkotilanteista, hän täsmentää.
Hätävarjelua on rikoslain mukaan tarpeellinen puolustusteko, joka tarvitaan torjumaan aloitettu ja välittömästi uhkaava oikeudeton hyökkäys.
Voimakeinojen on oltava mahdollisimman vähäisiä ja oikeassa suhteessa hyökkäykseen. Lisäksi voimankäyttö on lopetettava heti, kun uhka on ohi.
Esimerkiksi kymmenvuotiaan erityiskoulun oppilaan ohjaajaan kohdistama raivonpuuska tai lyönnit eivät välttämättä täytä hätävarjelun tai pakottavan tilanteen tunnusmerkkejä. Tästä on käräjäoikeuden päätös, jonka mukaan ohjaaja syyllistyi pahoinpitelyyn pitäessään kiinni oppilasta.
Käräjäoikeus perusteli päätöstä sillä, ettei niin nuoren lapsen hyökkäys ollut kovin voimakas. Lisäksi oikeus huomioi, että kyseessä oli erityiskoulu, joten tilanne ei voinut olla hyvin yllätyksellinen tai poikkeuksellinen.
Tuomion riski on suuri
Terävän mielestä käräjäoikeuden tuomio osoittaa, että koulunkäynninohjaajilla on merkittävä riski tulla tuomituksi pahoinpitelystä, jos he rajoittavat oppilasta fyysisesti.
– Pahoinpitelytuomion ohella voi seurauksena olla työsopimuksen päättäminen ja vahingonkorvausvastuuseen joutuminen, hän huomauttaa.
Koulu ei voi käyttää toistuvasti kurinpitokeinoja tai oppilaan kiinnipitoa järjestyksen säilyttämiseksi, toteaa eduskunnan apulaisoikeusasiamies Pasi Pölönen marraskuussa 2021 antamassaan ratkaisussa oppilaan kiinnipitoa koskevaan kanteluun. Voit lukea ratkaisun kokonaisuudessaan alta:
Päätös liittyi tapaukseen, jossa toisen luokan oppilasta oli pidetty kiinni 16 kertaa kahden kuukauden aikana. Näin tapahtui koulun lisäksi iltapäiväkerhossa, jonka ohjaaja oli istunut oppilaan lantion päällä kymmeniä minuutteja. Oppilaan rauhoittamiseen oli käytetty myös painepeittoja.
Kiinnipitäminen on aina viimesijainen keino turvallisuuden takaamiseksi.Eduskunnan apulaisoikeusasiamies Pasi Pölönen
Saamiensa tietojen pohjalta Pölönen ei pystynyt ottamaan kantaa menettelyn välttämättömyyteen, oikeasuhtaisuuteen tai soveltuvuuteen yksittäisessä tilanteessa. Hän kuitenkin korosti, että kiinnipitäminen on aina viimesijainen keino turvallisuuden takaamiseksi ja oppilaan rauhoittamiseksi.
Tapaus tuli oikeusasiamiehen tietoon huoltajien kantelun perusteella. Heiltä oli ennakolta saatu lupa oppilaan kiinnipitoon rauhoittumistilanteissa.
Aluehallintoviraston ja oikeusasiamiehen mielestä huoltajat eivät kuitenkaan voi myöntää lupaa lapsensa perusoikeuksien rajoittamiseen, vaan rajoittamisen on perustuttava aina lakiin.
Uhkailu ei kuulu työhön
Oulussa väkivalta- ja uhkatilanteita sattuu suunnilleen yhtä usein kuin Suomessa keskimäärin. Jopa noin 80 prosenttia koulunkäynninohjaajista on kokenut väkivaltaa tai sen uhkaa vuonna 2020.
Oulun kaupungin palveluksessa on noin 450 koulunkäynninohjaajaa, joista Kunta10-kyselyyn vastasi 165. Yksi heistä on 18 vuotta ohjaajana toiminut JHL:läinen Anu Kujala.
Parhaillaan Kujala työskentelee Jäälin koulun pienryhmässä. Oppilaissa on haastavasti käyttäytyviä, joita henkilökunta joutuu silloin tällöin fyysisesti rajoittamaan.
– Päällimmäisenä on ajatus, miten voin auttaa ja helpottaa lapsen pahaa oloa.Koulunkäynninohjaaja Anu Kujala
– Vaikka päälle tulee solvauksia ja nyrkkikin saattaa heilahtaa, en ota oppilaan käytöstä henkilökohtaisesti. Näen, että oppilaalla on paha olla. Itselläni on päällimmäisenä ajatus, miten voin auttaa ja helpottaa pahaa oloa, hän sanoo.
Kujala toimii myös oululaisohjaajien varaluottamusmiehenä ja kuulee toisinaan karuja kertomuksia koulujen väkivaltatilanteista.
– Niitä sattuu melko usein. Koska tilanne ei muuksi muutu, monet ajattelevat väkivallan tai sillä uhkailun kuuluvan työhön. Se tekee minut todella surulliseksi.
Turtumus on johtanut siihen, että kaikki ohjaajat eivät tee jokaisesta tapauksesta poikkeustilanneilmoitusta. Myös ohjeissa on koulukohtaisia eroja, ja siksi osa saattaa koota useita tapauksia saamaan ilmoitukseen, jolloin ne kirjautuvat yhdeksi.
Toista ei jätetä yksin
Kujalan mukaan koulun väkivaltatilanteet tulevat eteen nopeasti, ja niihin on hankala varautua ennalta.
– Ryhmät ovat isoja, ja isossa ryhmässä toimiminen aiheuttaa joillekin oppilaille itsehillintähaasteita. Usein kyse on puutteellisista vuorovaikutustaidoista.
Jos oppilas riehuu ja uhkaa satuttaa itseään tai muita, on aikuisen yritettävä rauhoittaa tilanne.
– Jäälin koulussa oppilas pyritään ohjaamaan sivummalle, esimerkiksi johonkin pienryhmätilaan. On suojeltava lasta, jotta hän ei leimaudu muiden oppilaiden silmissä. Toisaalta on suojattava muita oppilaita, joille tilanne saattaa olla pelottava, Kujala sanoo.
– On oikeusturvan kannalta tärkeää, että paikalla on kaksi aikuista.Anu Kujala
Jos oppilasta joudutaan rajoittamaan fyysisesti, paikalla on kaksi aikuista, usein opettaja ja ohjaaja.
– Toinen on tarvittaessa taustatukena. On myös oikeusturvan kannalta tärkeää, että paikalla on kaksi aikuista.
Kujalan mielestä rajoittamistoimiin ei tarvitsisi turvautua niin usein kuin nykyään, jos kouluissa olisi enemmän henkilökuntaa, esimerkiksi juuri ohjaajia.
– Meidän pitäisi olla sensitiivisiä aikuisia, jotka osaavat ennakoida oppilaan tunnetilat ja nähdä jo kulmakarvan asennosta, mitä kohta saattaa tapahtua. Mutta kun töitä on niin paljon ja meillä aikuisilla koko ajan kiire, hän huokaa.
Laki on syytä avata
Oppilaan kiinnipitäminen on Kujalan mukaan aina stressaava tilanne ohjaajalle.
– Juttelin vasta erään ohjaajan kanssa, ja hän kertoi, miten ristiriitaiselta se tuntuu. Tiedät, että lapsesta on pidettävä kiinni, jottei hän satuta itseään tai muita, ja samalla tiedostat, ettei sinulla ole lain mukaan oikeutta siihen.
Toisinaan kiinnipitotilanteet saattavat kestää kauan, jopa puoli tuntia. Näin varsinkin erityiskouluissa, joissa oppilailla on monenlaisia ongelmia.
Näiden tilanteiden hoidossa ohjaajat toivovat esihenkilöiltä enemmän tukea. Lisäksi kentällä toivotaan yhtenäistä ohjeistusta väkivalta- ja kiinnipitotilanteiden jälkipuintiin, sillä nyt siinä on koulukohtaisia eroja.
– Varsinkin työuraansa aloitteleville kiinnipitotilanteet voivat olla traumaattisia ja jäädä mieleen kummittelemaan, jos asiaa ei pääse purkamaan työyhteisössä.
Kujalan mukaan yhtenäinen ohjeistus on parhaillaan tekeillä.
– Emme me koulunkäynninohjaajat vaadi samoja oikeuksia kuin opettajilla ja rehtoreilla on, mutta nykyään perusopetuslaista ei löydy edes mainintaa ohjaajista, hän huomauttaa.
Myös JHL vaatii perusopetuslain avaamista, jotta niin ohjaajien kuin oppilaiden turvallisuus voidaan taata kouluissa.
Huppanasta hyötyä ja hupia
Muutama vuosi sitten käynnistynyt Turvallinen Oulu -hanke on Kujalan mielestä askel oikeaan suuntaan. Kyse on lasten tunne- ja turvataitojen kehittämisestä esikoulusta lähtien.
– Opettajatyöparini oli mukana hankkeessa, ja me ohjaajat olemme saaneet oppia häneltä. Tämä on koettu tosi tärkeäksi, hän sanoo.
Koulupäivän jälkeen Kujala on iltapäivätoiminnassa, jossa ohjaajat pitävät ykkös- ja kakkosluokkalaisille tunne- ja vahvuustaitoja kehittäviä tuokioita.
– Muutenkin harjoittelemme yhdessä lasten kanssa vuorovaikutus- ja tunnetaitoja. Sitä varten meillä on Huppana!
Myös koulun aikuisten kesken kannattaa keskustella väkivalta- ja uhkatilanteista säännöllisesti. Samalla voi miettiä, kuinka niiden syntyä voi ennaltaehkäistä ja kuinka tilanteissa on toimittava.