Jopa 50-tuntiset työviikot ja pikät yövuoroputket kuormittavat henkilökohtaisia avustajia. Kuinka tukea avustajien jaksamista ja vähentää ennenaikaista eläköitymistä? Avaimet voivat löytyä data-aineistosta, joka kattaa tiedot yli 22 000 avustajan työkykyriskeistä.
Vielä puolitoista vuotta sitten lappeenrantalainen Eija Rosenberg, 62, ajatteli jatkavansa henkilökohtaisena avustajana viralliseen vanhuuseläkeikäänsä asti. Se on 64 vuotta ja kuusi kuukautta.
– Nyt tulevaisuus näyttää epävarmalta. Olen parhaillaan työkyvyn arvioinnissa, enkä tiedä onko minusta enää pidemmän päälle työhön, hän miettii.
JHL:läisellä Rosenbergillä on diagnosoitu olkapään rappeuma ja osittainen jännerepeämä. Lisäksi olkapään röntgenkuvissa on havaittu jännekalkkia.
Olkapäävamma on henkilökohtaisille avustajille tyypillinen vaiva, sillä työhön sisältyy usein vaikeavammaisen henkilön nostamista vuoteesta pyörätuoliin ja muuta päivittäistä auttamista. Nivelet ja tukiranka joutuvat rasitukseen varsinkin ilman kunnon apuvälineitä.
– Oireilu alkoi runsas vuosi sitten. Olkapäähän sattuu taakkoja nostettaessa. Lisäksi esiintyy leposärkyä pienenkin rasituksen jälkeen, Rosenberg kuvailee.
Hän on työskennellyt henkilökohtaisena avustajana kahdeksan vuotta samalla työnantajalla. Ennen olkapään kipeytymistä hänen terveydentilansa oli hyvä, ja hän joutui harvoin sairauslomalle.
Lue lisää: Henkilökohtainen avustaja Kati Taina on oivaltanut: Suurimmat rajoitteet ovat omassa päässä
Uutta tietoa työkykyriskeistä
Henkilökohtaisten avustajien työkykyyn vaikuttavista riskeistä on vastikään saatu uutta tietoa. Tiedot perustuvat teknologiayritys Oiman keräämään dataan. Oiman palvelua käytetään useimpien avustajien palkanmaksuun.
Data kattaa yli 22 000 avustajaa, jotka on palkattu työnantajamallilla, eli vammainen henkilö toimii heidän työnantajanaan ja hänen kotikuntansa korvaa avustajan palkkakustannukset.
Aineisto sisältää tietoja avustajien työajoista ja tehdyn työn määrästä sekä työsuhteiden luonteesta ja sairauspoissaoloista vuosina 2019-2021. Aineiston on analysoinut työeläkeyhtiö Varma, joka Oiman kumppanina vastaa avustajien työeläketurvasta.
Laaja aineisto paljastaa henkilökohtaisten avustajien piilevät työkykyriskit.
Ensin hyvät uutiset. Pitkäaikaisterveiden osuus henkilökohtaisissa avustajissa on korkea, 72 prosenttia. Heillä on myös vähemmän sairauspoissaoloja kuin esimerkiksi kunnissa työskentelevillä lähihoitajilla.
Sairauspoissaolojen maltillista määrää selittää osaltaan avustajien nuorehko keskimääräinen ikä, 42 vuotta. Toisaalta ammattikunnan ikäskaala on laaja, alle 20-vuotiaista jopa 80-vuotiaisiin.
Työkykyä tukevana seikkana aineistosta erottuu avustajien mahdollisuus yhdistää opiskelu ja työnteko. Näin moni tekeekin. Avustajien keskimääräinen viikkotyöaika on vain kahdeksan tuntia, eli monelle avustaminen on lisäansio opintojen, kotivanhemmuuden tai toisen osa-aikaisen työn ohella.
Kaksi merkittävää riskiä
Data-aineistosta tutkittiin 17 työaikapiirrettä ja niiden yhteyttä avustajien sairauspoissaoloihin. Tuloksista löytyi kaksi merkittävää työkyvyttömyyden riskitekijää, jotka vaativat ennaltaehkäiseviä toimia. Ne ovat yli 48 tunnin työviikot sekä peräkkäiset yövuorot.
Eija Rosenbergilla on kokemusta pitkistä työrupeamista. Tätä nykyä hänellä on vain yksi työnantaja, jolle hän työskentelee keskimäärin 30 tuntia viikossa. Aiemmin työnantajia oli kaksi, koska yhden tunnit eivät taanneet riittävää toimeentuloa.
– Kun yhdeltä työnantajalta oli vapaata, kävin avustamassa toista muutaman tunnin päivässä. Viikoittainen työaika pysyi noin 40 tunnissa mutta saatoin tehdä jopa kymmenen päivän työputkia ilman yhtään vapaapäivää, hän kertoo.
Työterveyslaitoksen kansallisen suosituksen mukaan viikkolepo tukee työstä palautumista. Siksi työntekijällä tulisi olla kerran viikossa vähintään 35 tuntia kestävä keskeytymätön vapaa-aika.
Saman suosituksen mukaan ylikuormituksen raja on seitsemän työpäivää kokoaikatyössä ja kohonneen kuormituksen raja on kuusi työpäivää.
Viikonloppuihin, iltoihin ja yöaikaan sijoittuvia työvuoroja tekevät data-aineiston perusteella enimmäkseen miesavustajat. Heitä on parikymmentä prosenttia ammattikunnasta.
Peräkkäisiä yövuoroja saisi olla mahdollisimman vähän.
Peräkkäisiä yövuoroja tulisi suosituksen mukaan olla mahdollisimman vähän, sillä kohonneen kuormituksen raja on kolme-neljä peräkkäistä yövuoroa.
– Kun henkilökohtaisten avustajien työkykyä alentavaa kuormitusta halutaan vähentää, on syytä puuttua pitkään viikkotyöaikaan ja yötöiden määrään, sanoo Varman data-analytiikan kehityspäällikkö Riku Louhimo.
Lyhyitä työsuhteita, pirstaleista työtä
Työnantajamalli on yleisin henkilökohtaisen avun järjestämistapa. Tällä mallilla palkattujen avustajien työ on usein pirstaleista ja työsuhteet lyhyitä. Oiman keräämän datan mukaan yleisin yksittäinen työsuhde on vain noin kuukauden mittainen.
– Työnantajallani on toinenkin avustaja, mutta en koskaan näe häntä. Työkaverit puuttuvat.Henkilökohtainen avustaja Eija Rosenberg
Muita avustajien työlle ominaisia piirteitä ovat yksintyöskentely ja työyhteisön puuttuminen.
– Vaikka työnantajallani on toinenkin henkilökohtainen avustaja, en koskaan näe häntä. Työkaverit puuttuvat, sanoo Eija Rosenberg.
Myös tiukka salassapitovelvollisuus liittyy avustajan työhön. Työnantajan terveydentilaan liittyviä asioita ei ole lupa kertoa ulkopuolisille.
– Se saattaa estää avustajia hakemasta apua, jos työsuhteessa ilmenee ongelmia. Näin voi käydä, jos työnantajan kyky huolehtia työnantajavelvoitteista on syystä tai toisesta heikentynyt, huomauttaa JHL:n sopimusasiantuntija Laura Tuominen.
Luottamusmies puuttuu monelta
Tavanomaisessa työsuhteessa työntekijällä on esihenkilö ja luottamusmies, joiden puoleen ongelmien ilmaantuessa kääntyä. Avustajilta ne usein puuttuvat.
– Toisinaan työnantaja on työnantaja vain nimellisesti. Pahimmassa tapauksessa avunkäyttäjän kotikunta on velvoittanut hänet siihen, vaikka kyky hoitaa työnantajavelvoitteita ja johtaa työtä puuttuvat, sanoo Laura Tuominen.
Eija Rosenberg on tässä asiassa onnellisessa asemassa. JHL:n Lappeenrannan kaupungin pääluottamusmieheltä Sami Kaipialta on vapautettu yksi päivä viikosta yksityissektorilla työskentelevien jäsenten auttamiseen.
Eija Rosenberg on tarvinnut luottamusmiehen apua kerran. Monelta avustajalta luottamusmies puuttuu kokonaan.
Avustajana Rosenberg on tarvinnut luottamusmiehen neuvoja kerran.
– Yksi aiemmista työnantajistani lähti pitkälle lomamatkalle. Hän ei lomauttanut minua, mutta palkanmaksu katkesi, enkä saanut myöskään työttömyyskorvausta. Luottamusmiehen avulla asia lopulta ratkesi kannaltani myönteisesti.
Yleensä henkilökohtaiset avustajat ovat ongelmista yhteydessä liiton aluetoimistoon. Avustajat ovat yksi aluetoimistoja eniten työllistävistä ammattiryhmistä.
Myös paikallisen JHL-yhdistyksen toimihenkilö voi toimia avustajan apuna erimielisyystilanteessa.
Keinot vielä pohdinnassa
Työnantajamallin erityispiirteitä ovat esimerkiksi useat samanaikaiset työsuhteet ja työn pirstaleisuus. Niiden vuoksi henkilökohtaisen avustajan työtä on vaikea hallita ja työkykyjohtaminen on haastavaa.
– Meitä Varmassa kiinnostaa se, miten avustajan työkyvystä huolehtiminen ja työkykyriskien minimointi voivat tässä asetelmassa toteutua, sanoo johtaja Pauli Forma.
Hän vastaa työeläkeyhtiö Varman työkyvyttömyysriskien hallinnasta. Parhaillaan Varmassa mietitään keinoja, joilla tukea avustajien jaksamista ja pidentää työuria.
– Tietoa siitä, kuinka pidät itsesi terässä, on paljon tarjolla. Ongelma on siinä, miten tieto esimerkiksi työn järkevästä tauotuksesta saadaan helposti hyödyttämään avun käyttäjiä ja avustajia.
Yhtenä keinona Forma väläyttää digitaalitekniikan hyödyntämistä.
– Avustajat ja heidän työnantajansa voisivat tutkia mobiililaitteiltaan työkykyjohtamisen sisältöjä ja työkaluja ja oivaltaa niistä yhdessä työkyvyn kannalta tärkeitä asioita.
Kun työ ja ystävyys sekoittuvat
Eija Rosenberg pitää huolta kunnostaan ulkoilemalla koiriensa kanssa sekä mökkeilemällä.
– Omaa hyvinvointia lisää tieto siitä, että työlläni on suuri merkitys työnantajani elämänlaadulle.
Aiemmin Rosenberg työskenteli ohjelmoinnin parissa. Työ oli hektistä, ja hän paloi jossain vaiheessa loppuun.
Sen jälkeen Rosenberg hyppäsi tyhjän päälle ja kouluttautui kuntoutustuella ollessaan hoiva-avustajaksi. Nykyinen ammatti vaatii sosiaalisia taitoja ja vastaa paremmin hänen arvojaan.
Työn haastavana puolena Rosenberg pitää fyysistä vaativuutta, joka korostuu ikääntymisen myötä. Toisinaan myös työn ja vapaa-ajan välille on hankala vetää rajaa.
– Kun on työskennellyt kauan samalla työnantajalla, työ- ja ystävyyssuhde sekoittuvat. Aina se ei ole hyvä asia.