23.11.2022

Rasisti vai antirasisti? Katse peiliin auttaa tunnistamaan omat piilevät asenteet –Kysy itseltäsi, kuinka kohtelet vähemmistöön kuuluvaa työkaveriasi

Palveluohjaaja Minna Felin ja opiskelija Shova Paudel katsovat pesuainepulloa työpaikallaan Kivelän sairaalassa

Arkipäivän rasismi on näkymätöntä ja usein hyväntahtoista: kovemmalla äänellä puhumista ruskeaihoiselle tai ulkomaalaistaustaisen naisen ohjaamista hoiva-alalle. Kukin meistä voi sortua rasismiin huomaamattaan, mutta muutama yksinkertainen keino auttaa torjumaan omia syrjiviä asenteita.

Rasismin historiaa ei ole kirjoitettu loppuun. Vaikka maailma on muuttunut, rasismi elää syvällä yhteiskuntien rakenteissa. Se hengittää sieltä kaikkiin arkisiin tilanteisiin, joissa kansalaiset kohtaavat toisiaan, myös työelämään.

Aktivisti, kouluttaja, juontaja ja koomikko Javiera Marchant Aedo toteaa, että kyse on siitä, että me olemme oppineet rasistisia ajatusmalleja jo lapsesta.

– Näkökulmamme perustuu ajatukseen, että valkoinen on normi. Jos oletus on, että Suomessa ihmiset ovat valkoisia, ruskea tai musta ihminen ei mahdu niihin raameihin. Se taas vaikuttaa siihen, miten ihmiset kohtaavat toisensa.

Rasismi ilmenee monin tavoin: ruskealle, mustalle tai muulle rodullistetulle ihmiselle aletaan ensin puhua englantia, sitten ihmetellään, kuinka hyvää suomea hän puhuukin. Kysellään, mistä olet kotoisin. Suhtaudutaan ystävällisesti mutta vähän holhoavasti hänen kykyynsä selviytyä tehtävistään tai ymmärtää ohjeita.

Ei siis toimita avoimen rasistisesti: nimitellä, solvata, tönitä tai suljeta ulkopuolelle. Sen sijaan työpaikkojen kokouspöytien ja kahvikuppien yli lentelevät mikroaggressiot, nuo kevyet tahattomat kommentit tai teot, jotka tekevät ei-valkoisista ihmisistä ”toisia”; määrittelevät heidät joksikin, jonkinlaiseksi, joka poikkeaa valkoisesta normista.

Nepalista Suomeen muuttaut Ram Panth Prasad (vas.) opiskelee laitoshuoltajaksi Kivelän seniorikeskuksessa. Opastajana laitoshuoltaja Sari Janttonen.

Jo lapsena syrjitty

Marchant Aedo kiertää muun muassa työpaikoilla kouluttamassa yhdenvertaisuudesta eli avartamassa ajattelua työyhteisöjen sisällä. Eniten häntä työllistävät koulutukset, joiden aiheina on rasismi, valkoisuus ja antirasismi.

Antirasismi tarkoittaa toimintaa, joka aktiivisesti vastustaa ja vähentää etnistä syrjintää, sen vaikutuksia ja ennakkoluuloja. Siihen on matkaa, vaikka Suomi ratsastaa suvaitsevaisen maineella.

– Kukaan ei ole vapaa rodullisista ennakkoluuloista.

Aktivisti, kouluttaja Javiera Marchant Aedo

Vuoden takaisten tilastojen mukaan Suomessa elää 470 000 ulkomaalaistaustaista. Kymmenen vuotta sitten heitä oli puolet vähemmän, mutta määrä on noussut tasaisesti joka vuosi.

Yhdenvertaisuusvaltuutetun parin vuoden takaisen selvityksen perusteella afrikkalaistaustaiset kokevat Suomessa syrjintää ja rasistista häirintää lapsuudesta lähtien, ja se jatkuu myös työelämässä. Yhtä tuore on Helsingin yliopiston tutkija Akhaq Ahmadin tutkimus, joka osoittaa kiistattomasti, että työmarkkinoilla ulkomaalaistaustainen sukunimi vaikeuttaa merkittävästi työllistymistä.

Graafi kuvaa afrikkalaistautaisten henkilöiden kokemasta syrjinnästä työelämässä Suomessa.

Rasismi tulee tiedostaa

Rakenteellinen rasismi näkyy tietenkin myös työmarkkinoiden rakenteissa. Javiera Merchant Aedon painottaa, että ulkomaalaistaustaisten määrä matalapalkkaisilla aloilla kertoo paljon heihin kohdistuvista oletuksista. Suomessa opinto-ohjaus on rodullista, ja ohjaa erityisesti ulkomaalais-taustaisia naisia aliarvostetulle ja huonosti palkatulle hoiva-alalle.

– Siellä on valtava määrä työntekijöitä, jotka ovat
ruskeita tai mustia. Tämä kertoo yhteiskunnan naisvihasta ja rasistisuudesta. Oletetaan, että tiettyyn rotuun kuuluvat tulevat hoivakeskeisestä kulttuurista ja sopivat näin hoiva-alalle.

Työpaikoilla joka päivä tapahtuvaa näkymätöntä rasismia ei ole yhtä helppo todeta tilastojen perusteella. Sitä ei voi kitkeä omasta tai muiden käytöksestä, ellei sen olemassaoloa ensin tiedosta ja myönnä. On alettava järjestelmällisesti tutkimaan itseään ja ympäristöään ja katsottava maailmaa hiukan uusin silmin.

Aktivisti ja anstirasisti Javiera Marchant Aedo nojaa kaiteeseen.
Aktivisti, kouluttaja Javiera Marchant Aedon mukaan rasismia on vaikea kitkeä, sillä olemme oppineet rasistisia ajatusmalleja jo lapsesta.

Voitko olla olettamatta?

Husin alaisen Kivelän seniorikeskuksen työntekijöiden taukotilassa istuu maskit kasvoillaan kolme valkoista ja kaksi ei-valkoista työn-
tekijää. Valkoisista kaksi on esihenkilöitä, molemmat ei-valkoiset ovat laitoshuoltajiksi opiskelevia. Opiskelevat ovat muuttaneet Suomeen Nepalista.

Keskustelu viriää varovaisesti siitä, millaista seniorikeskuksessa on työskennellä ja miten Ram Panth Prasad ja Shova Paudel Shapkota kokevat esihenkilöiden, muiden työntekijöiden ja asiakkaiden kohdelleen heitä. He vakuuttavat, että työpaikalla on ihan hyvä fiilis.

– On hankalaa olla olettamatta, mutta on myös tiedostettava, että tekee niin.

Javiera Marchant Aedo

Kantasuomalaisten ja maahanmuuttajataustaisen työntekijöiden suhde Kivelän sairaalassa on 40/60. Ulkomaalaistaustaisia on enemmän ja nepalilaisia kaikkein eniten. Esihenkilöt Mira Saunalammi ja palveluohjaajana työskentelevä Minna Felin sekä laitoshuoltaja Sari Janttonen luettelevat kansallisuuksia, joita löytyy työntekijöiden taustoista: niitä on yli kymmenen.

Panth Prasad ja Paudel Shapkota ymmärtävät kysymykset ja vastailevat suomeksi.

– Kieli on ainoa vaikea asia, Panth Prasad sanoo.

Saunalammi muistaa, kun huomasi puhuvansa kovemmalla äänellä maahanmuuttajataustaiselle työntekijälle.

– Olen opetellut puhumaan rauhallisemmin.

Marchant Aedo muistuttaa, että rodullistetuista tehdään valtava määrä oletuksia sekunneissa: rodusta, etnisyydestä, uskonnosta, jopa luonteesta. Se liittyy esimerkiksi kieleen ja koulutukseen.

On hankalaa olla olettamatta, sen Marchant Aedo myöntää. Mutta on myös tiedostettava, että tekee niin.

antirasismi työpaikoilla, laitoshuoltaja Sari Janttonen  ja opiskelija Ram Panth Prasad Kivelän sairaalassa
Laitoshuoltaja Sari Janttonen (vas.) on tottunut työskentelemään eri kansallisuustaustaisista olevien työkavereiden kanssa. Työkaverina Ram Panth Pasad.

Rasismiin on puututtava aina

Saunalammi toivoo, että kaikilla hänen alaisillaan on tunne, että työpaikka on turvallinen. Turvallisen tilan periaate tarkoittaa, että jokaisella on oikeus rajoihin, esimerkiksi koskemisen suhteen. Toista ei saa pilkata, ivata, halventaa, sysätä syrjään tai nolata puheilla, käytöksellä tai teoilla.

Saunalammi pyrkii olemaan kuunteleva esihenkilö, joka myös osoittaa tukensa vaikeissa tilanteissa.

– Yritän aina muistuttaa, että pitää osata asettua toisen ihmisen asemaan. Että kaikki miettisivät, millaista on mennä ihan uuteen paikkaan töihin.

Joskus työntekijän vähäisempi suomen kielen taito turhauttaa toista työntekijää. Se on tyypillinen hetki, jolloin työyhteisössä voi kokea tai havaita rasismia. Saunalammi puuttuu epäasialliseen käytökseen aina, jos se tulee ilmi. Apua antaa Husin toimintaohje ristiriitatilanteiden ja työpaikkahäirinnän varalle. Tukea voi pyytää myös työsuojeluvaltuutetuilta ja työterveydestä. Aina asianosaiset eivät halua käsitellä tapahtunutta. Silloin Saunalammi ottaa sen puheeksi myöhemmin niin, ettei se henkilöidy kehenkään.

– Ei meillä tehdä mitään erikoista, me vain elämme tätä arkea.

Lue lisää: Kuka meidät hoitaa, kun työikäinen väki vähenee? Lähihoitaja Valli Pruuli muutti Virosta Suomeen työn perässä, ja hänen kaltaisiaan maahanmuuttajia maamme kaipaa kipeästi

Minä ”en näe värejä”

Minä en vaadi rajoja kiinni. Minä en karsasta tai kohtele huonosti ruskeita, mustia tai minkään muunkaan värisiä ihmisiä. Minä ”en näe värejä”. Minä en siis ole rasisti vaan antirasisti?

Tähän päätelmään valkoinen suomalainen haksahtaa helposti, tietää Marchant Aedo. Hän siteeraa yhdysvaltalaiskirjailija Ibram X. Kendiä, jonka mukaan antirasisti ei ole se, joka ei pidä itseään rasistina. Antirasisti on se, joka tiedostaa itsessään rasistiset piirteet.

Puuttuminen on onnistunut aina, kun rasistinen tilanne loppuu, ja sen kohteena ollut pääsee tilanteesta turvaan.

Javiera Marchant Aedo

Entä tilanne, jossa joku valkoinen kokee syrjintää? Entä ei-valkoisten keskinäinen rasismi? Pitääkö syyllistää itseään, vaikkei kohtele ketään rasistisesti tai syrjivästi?

– Ensinnäkin, käänteistä rasismia ei ole olemassa, mutta kukaan ei tietenkään ole vapaa rodullisista ennakkoluuloista. Itse olen etnisyydeltäni latinalaisamerikkalainen. Chilessä kantaväestöllä voi olla hyvinkin rasistisia ennakkoluuloja esimerkiksi arabitaustaisia kohtaan, Marchant Aedo sanoo.

Javiera Marchant Aedo on kouluttanut työyhteisöjä baareissa, festareilla, ammattiliitoissa, nuorisotoimessa, teatterissa, hoivalaitoksissa… Ihmiset kysyvät häneltä, mitä he voivat tehdä toimiakseen antirasistisesti. Miten reagoida, jos huomaa vaikka työpaikalla jonkun käyttäytyvän rasistisesti.

– Ihmisille on syntynyt jossain vaiheessa sellainen harhainen käsitys, että rasismiin voi puuttua vain, jos siihen on ensin todella huolellisesti perehtynyt. Puuttuminen on onnistunut aina, kun rasistinen tilanne loppuu, ja sen kohteena ollut pääsee tilanteesta turvaan.

Monkikulttuurien työpaikka, ihmisiä puutarhapöydän ääressä ulkona.
Esihenkilö Mira Saunalammin (vas.), opiskelija Ram Panth Pasadin ja laitoshuoltaja Minna Felinin työpaikalla Kivelän sairaalassa enemmistö työntekijöistä on maahanmuuttaja-
taustaisia.

Lue lisää: Tutkija tietää miten työelämän syrjintää suitsitaan – Toisinaan kehuminenkin voi olla merkki rasismista

Työyhteisön yhteinen asia

Marchant Aedo lähtee siitä, että työyhteisön jäsenten on käännettävä katse itseensä ja mietittävä, millaisia rasistisia ennakko-oletuksia he huomaamattaan viljelevät.

– Kaikissa työyhteisössä pitäisi miettiä yhteistä sopimusta noudattettavista säännöistä, jotta kaikki voivat tuntea olonsa turvalliseksi.

Syyskuun alun perjantaiaamuna viileä aurinko saa Kivelän sairaalan arvokkaat, vanhat kiviseinät rusottamaan, ja valo siivilöityy vielä vihreiden oksien lomasta pienelle patiolle. Ram Panth Prasad ja Shova Paudel Shapkota ovat napanneeet maskit kasvoiltaan ja hymyilevät kuvaajalle sinisissä työtakeissaan. Mira Saunalammi ja Minna Felin huikkailevat kannustuksia vierestä, koska heidät on jo kuvattu. Tunnelma on rauhallinen ja lämmin.

Juttua varten haastateltiin terveydenhuoltoalalla työskentelevää henkilöä, jonka mukaan Suomessa hänen alansa kätkee sisäänsä paljon avointa, vakavaa rasismia, jota rodullistetut kokevat niin työntekijöiden kuin johdonkin puolelta. On vain vaikeaa löytää ketään puhumaan avoimesti vaikkapa siitä, ettei maahanmuuttajiin kohdistuvaa syrjintää aina käsitellä työvoimapulan vuoksi. Pelätään työntekijöiden kaikkoavan.

Lue lisää: Tet-jakso on monelle romanille ensimmäinen kokemus työsyrjinnästä – Aktivistit Leif Hagert ja Linda-Maria Roine haastavat työpaikkasi: Ota romaninuori harjoitteluun

Antirasismi on yhdessä oppimista

Lentokentällä virkailija kyseli työmatkalaisten ryhmältä passeja. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) tutkimuspäällikön, Anu Castanedan, rodullistetulta työkaverilta sitä alettiin tarkastella tiukemmin.

– Puutuin eli menin fyysisesti siihen viereen selvittämään asiaa. Yritin olla tukena ahdistavassa tilanteessa, jollaisiin tämä työntekijä oli varmaan joutunut ennenkin.

– Meidän ei pidä pelätä virheitä, vaan pitää mieli avoimena huomaamaan myös itsessämme piilossa asuva rasismi.

THL:n tutkimuspäällikkö Anu Castaneda

Castaneda johtaa THL:ssa maahanmuutto ja kulttuurinen moninaisuus -tiimiä, joka toimii muun muassa etnistä syrjintää vastaan Suomessa. Parhaillaan käynnissä on hanke, joka tuottaa verkkokoulutus-
paketin, jota työpaikat voivat hyödyntää antirasistisessa työssään.

– Antirasistiseksi työksi ei riitä se, että todetaan, että meillä on nollatoleranssi rasismille. Tarvitaan isompaa vaihdetta, aktiivisesti antirasistisia tekoja.

Teot ovat monet. Työpaikan ja organisaation rasistisia rakenteita voi purkaa anonyymillä rekrytoinnilla ja tiedostamalla paikat, joissa ei huomioida esimerkiksi suomen kieltä vähemmän osaavia. Omien rasististen ajatusmallien huomaamisen ja niistä irti päästämisen lisäksi antirasismia on puuttua ympärillä tapahtuvaan rasismiin. Jos töissä huomaa rasistista käytöstä, vaikka lievääkin, kannattaa avata suunsa: mennä ystävällisesti väliin ja kysyä, miksi teet tai sanot noin.

– Kuullaan myös toisiamme siinä, että miksi joku tilanne on voinut olla jollekin satuttava, vaikkei se sitä itselle olisi. Sillä tavalla me opimme, Castaneda selittää.

Hän sanoo myös jotain hyvin helpottavaa.

– Olisi tärkeää saada luotua ilmapiiri, että ei ole hyviä ihmisiä ja sitten rasisteja. Meidän ei pidä pelätä virheitä, vaan pitää mieli avoimena huomaamaan myös itsessämme piilossa asuva rasismi.

Jutun ensimmäisessä kuvassa ovat palveluohjaaja Minna Felin ja laitoshuoltajaopiskelija Shova Paudel Shapkota.

Lue lisää: Rakettimaisessa nousussa oleva Yeboyah murskaa popmusiikin lasikattoja: ”Minun on puhuttava rasismista ja seksismistä sellaisena kuin ne koen”

Lue lisää: JHL:n jäsenhankintaviikot: Monikulttuurinen työyhteisö sai aikaan hyvän kierteen – Ammattiliittoon on helpompi liittyä, kun työkaveri on jo jäsen