Monikielisten lasten määrä kasvaa vauhdilla. Se vaatii varhaiskasvatuksen työntekijöiltä uutta osaamista.
Samaan aikaan, kun syntyvyys laskee, monikielisten lasten määrä Suomessa kasvaa.
Muutos näkyy myös varhaiskasvatuksessa. Monikielisten lasten tarpeet on otettava alusta asti huomioon. Tällä on suuri vaikutus siihen, miten lapset kokevat ulkopuolisuuden tai yhteenkuuluvuuden tunteita varttuessaan.
Vuoden 2022 lopussa varhaiskasvatukseen osallistuneista lapsista 12,4 prosenttia oli muunkielisiä eli heidän äidinkielensä oli muu kuin suomi, ruotsi tai saame. Pääkaupunkiseudulla ja muissa isoissa kaupungeissa osuus on vielä suurempi.
– Monet varhaiskasvatuksen työntekijöistä ovat saaneet koulutuksensa aikana, jolloin kielitietoista tai kielivastuullista pedagogiikkaa ei vielä opetettu, sanoo Mirjam Kalland, Helsingin yliopiston varhaiskasvatuksen professori.
Tämä tarkoittaa, että uusia toimintamalleja opitaan ja luodaan usein työssä.
Kieli on avain yhdenvertaisuuteen
Varhaiskasvatuksessa tavoite on toimia inklusiivisella eli yhdenvertaisella, syrjimättömällä sekä kaikkia osallistavalla tavalla. Tässä toiminnassa kielitietoisuus on isossa roolissa.
Kielitietoisessa varhaiskasvatuksessa inklusiivisuus tarkoittaa, että kielet ovat läsnä kaikessa. Varhais-kasvatuksen työntekijöiden pitää huomioida lasten oman kielen merkitys kehityksessä ja oppimisessa sekä laajemmin identiteettien rakentumisessa ja yhteiskuntaan kuulumisessa.
Miten se onnistuu kiireen keskellä? Kalland kannustaa työntekijöitä luomaan yhdessä toimintamallit monikielisille lapsiryhmille. Mallit ovat lähtökohta, jotta kaikki lapset tulevat nähdyiksi yhdenvertaisesti.
Tarinahetkillä yhteenkuuluvuutta
Osallisuuden ja yhteenkuuluvuuden tunnetta voi lisätä esimerkiksi yhteisillä tarinahetkillä. Mirjam Kalland johtaa Helsingin yliopiston Saga-hanketta, jonka tavoitteena on tukea lasten kielellistä ja sosioemotionaalista kehitystä jaetun tarinankerronnan ja keskustelujen avulla.
Tukena kokeilussa ovat sadut, joissa esiintyviä sanoja pohditaan yhdessä lasten kanssa.
Lue lisää: Esiopettaja Thu Huynh sai oivalluksen ja ryhtyi päiväkodin luottamusmieheksi
Mitä tarkoittaa kiire? Miltä se tuntuu? Millä muilla sanoilla ryhmäläiset kuvaavat tunnetta? Onko sanojen merkitys aina ihan sama? Tukena keskustelussa voi käyttää tukiviittomia tai tunnekuvia, joilla vahvistetaan yhteistä ymmärrystä ja keskustelua.
Tärkeintä on luoda tunne, että kaikki kuuluvat ryhmään.
Satujen lukeminen ja niistä keskusteleminen pysyvissä pienryhmissä (neljästä kuuteen lasta) on tehokasta. Kalland kertoo, että Saga-hankkeessa lisääntyivät lasten positiivinen vuorovaikutus sekä empaattisuus. Samalla aggressiivisuus ja ahdistuneisuus vähentyivät jo kymmenessä viikossa.
– Kun lapset pohtivat yhdessä tarinoita ja satuja, ne tulivat mukaan myös leikkeihin ja lisäsivät uudenlaista keskustelua ja ryhmäytymistä. Heille syntyi jopa vertaisryhmiä: “Mun äiti on ihan samanlainen”. Myös osa omissa maailmoissaan aiemmin touhunneista tuli mukaan ryhmiin.
Itsetunnon ja oman kielen tukea
Varhaiskasvatuksen ryhmissä olisi hyvä löytää yhteisiä keinoja ottaa talteen ryhmän kaikki kielet ja nähdä ne vahvuutena, toteaa Kalland.
– Aiemmin oli vallalla ajatus, että päiväkodeissa saa puhua vain suomea tai ruotsia ja kaikki muu kielletään. Se oli poissulkevaa.
Kaikkien pitää tuntea, että he kuuluvat ryhmään ja ovat hyväksyttyjä. Kalland sanoo, että esimerkiksi kieltä ja osallisuutta voi vahvistaa vaikka lauluilla ja loruilla. Säännölliset musiikkituokiot tukevat tutkitusti kielellistä kehitystä, ja laulut voivat olla monikielisiä ja monesta eri kulttuurista.
Tärkeintä on löytää ne keinot, joilla tukea monikielisten lasten itsetunnon sekä kieli- ja kulttuuri-identiteetin kehitystä. Tämä ja ylipäätään sosioemotionaalisen kehityksen tuki kehittää myös heidän valmiuksiaan opiskella koulussa.
Monikieliset ohjaajat madaltavat kynnyksiä
Varhaiskasvatuksen tiimien on mahdollista saada tukea toimintamallien suunnitteluun monikielisissä päiväkodeissa. Esimerkiksi Helsingissä on yli kolmen vuoden ajan työskennellyt monikielisiä ohjaajia sekä varhaiskasvatuksessa että perusopetuksessa. Viisi heistä vakinaistettiin vastikään.
Monikieliset ohjaajat sujuvoittavat kodin ja päiväkodin yhteistyötä ja avaavat henkilökunnalle perheiden ja lasten tarpeita sekä näkökulmia. He voivat myös järjestää kerhoja ja leikittää lapsia osallistavasti ja ryhmäyttäen. Ohjaajat liikkuvat tarpeen tullen päiväkodista toiseen tai tulevat vaikka puhumaan vanhempainiltaan.
Monikulttuurinen henkilöstö tuo työyhteisöön ymmärrystä.
– Ohjaajat tukevat ensisijaisesti lapsia mutta myös henkilökuntaa ja perheitä, jotta lapsi pääsisi parhaalla mahdollisella tavalla osaksi päiväkodin toimintaa. Muista kulttuureista tuleville perheille voi olla avuksi, että he saavat tietoa, miten suomalaisissa päiväkodeissa toimitaan, kertoo Helsingin varhaiskasvatuksen aluepäällikkö Eeva Tiihonen.
Yhä useammalla varhaiskasvatuksen työntekijällä on monikielinen tausta. Kalland pitää tätä etuna. Kun myös työntekijät ovat eri kulttuureista ja monikielisiä, lapset varttuvat yhteisössä, joka vastaa sitä yhteiskuntaa, johon he ovat kasvamassa.
Monikulttuurinen henkilöstö tuo työyhteisöön monipuolista kulttuurista ymmärrystä. Se lisää syvällistä osaamista ja auttaa tekemään viisaita päätöksiä.