Järjestäminen on työkalu, jonka avulla ammattiliitto tuodaan työntekijän lähelle. Järjestämistyöllä JHL on saanut paljon uusia aktiiveja – ja mikä tärkeintä, nuoret ovat innostuneet toiminnasta.
Nuoria ei kiinnosta, mitä ammattiliitot tekevät.
Tämä käsitys on omaksuttu mantramaiseksi totuudeksi sekä ammattiyhdistysliikkeen sisällä että julkisessa keskustelussa.
Hölynpölyä, sanoo rovaniemeläinen Jukka Siltala. Hänellä on kouriintuntuva kokemus siitä, että oikeilla keinoilla nuoret saadaan mukaan. Samalla koko ammattiyhdistysliikkeen tulevaisuus on kaikkea muuta kuin toivoton.
Siltala, 31, työskentelee Kolpeneen tuki- ja osaamiskeskuksen ohjaajana. Hän on ollut muutaman vuoden liittoaktiivina paikallisyhdistys Kolpeneen henkilökunta JHL ry:ssä ja luottamusmiehenä.
– Vastaan tulee jatkuvasti väitteitä, että nuoria ei kiinnosta. Kyllä kiinnostaa, kukaan vain ei ole kysynyt heiltä, kiinnostaako, hän toteaa.
Jukka Siltala liittyi JHL:ään 2008, kun hän suoritti ensimmäisen ammattitutkintonsa koulunkäynninohjaajaksi. Kun ammattiryhmän nimikkeet vaihtuivat, luottamusmies houkutteli hänet mukaan toimintaan.
Järjestämällä liitto tulee näkyväksi
Jukka Siltala löysi keväällä 2018 täydellisen työkalun, jolla nuoria saadaan mukaan liittotoimintaan: hän kävi JHL:n kahdeksan päivän järjestämiskurssin ja otti sen opit käyttöön.
Järjestäminen tarkoittaa ammattiliiton tekemistä näkyväksi työpaikalla. Sen avulla työntekijät ymmärtävät, miksi liittoon kuuluminen on tärkeää.
Tavoite on, että työntekijät aktivoituvat toimimaan oikeuksiensa puolesta ongelmatilanteissa – eli osallistuvat omaan edunvalvontaansa. Onnistunut järjestäminen johtaa välillisesti myös jäsenistön nuorentumiseen ja kasvuun.
JHL:ssä on niin palkattuja järjestäjiä kuin liittoaktiivin roolissa toimivia järjestäjiä. Järjestäminen on yleistä varsinkin maissa, joissa ay-liike on heikko. Suomessa sen kaltainen toiminta on hiipunut vuosien varrella, kun ammattiliittot ovat porskutelleet vahvoina eikä aktivointi ole vaikuttanut akuutisti tarpeelliselta.
Järjestäjä istuu työntekijän kanssa alas ja käy läpi täsmäkysymyksiä.
Uudesta asiasta ei kuitenkaan ole kysymys: juuri työpaikoilla tapahtuva aktivointi on alun perin ollut ammattiyhdistysliikkeen kovaa ydintä.
Jukka Siltalalle järjestäminen tuntui heti luontaiselta tavalta toimia.
– Aluksi kävin aluetoimiston ja yhdistyksen avulla läpi viimeisen kolmen vuoden aikana liittyneitä jäseniä. Sitten kävin heidän kanssaan kahdenkeskisiä keskusteluja kahvitauoilla työpäivän lomassa, hän kertoo.
Keskustelut keskiössä
Kahdenkeskiset keskustelut ovat keskeinen menettelytapa järjestämisessä. Järjestämisen yhteydessä niitä kutsutaan myös englannista lainatulla termillä 1-1 eli yksiykkönen (one on one).
Järjestäjä istuu työntekijän kanssa alas ja käy läpi täsmäkysymyksiä: mikä työpaikalla voisi olla paremmin, kuinka siellä ratkotaan ongelmia ja mitä ammattiliitto työntekijälle merkitsee.
– Aloitin siitä, että olen luottamusmies ja haluan esitellä liiton toimintaa, Siltala kuvailee.
Ajankohta oli keskusteluille otollinen: Sipilän hallituksen sote-suunnitelmat ja työntekijöitä kurittava politiikka huolestuttivat työntekijöitä toden teolla.
Suuri osa Siltalan tapaamista JHL:läisistä oli nuoria. Ilmeni, että valtaosa heistä ei ollut edes kuullut oman yhdistyksensä olemassaolosta. Osa oli kirjoilla väärissä yhdistyksissä eikä esimerkiksi kutsu kevätkokoukseen ollut tavoittanut heitä.
Siltalan mukaan Kolpeneen yhdistyksessä on noin 130 jäsentä, joista enää 80 on työssäkäyviä. Lähes kaikki aktiivit ovat olleet mukana kymmeniä vuosia.
Ei vaadi pitkää matematiikkaa päätellä, että nuoria on saatava mukaan.
Mittava liittotausta tuo toimintaan korvaamatonta viisautta. Ei kuitenkaan vaadi pitkää matematiikkaa päätellä, että nuoria on saatava mukaan jos paikallistoiminta halutaan turvata jatkossakin.
Yhtälö on yksinkertainen. Mitä vähemmän aktiivisia nuoria, sitä heikommassa kunnossa on paikallistoiminta – ja sitä kapeammaksi muuttuu esimerkiksi työpaikkojen luottamushenkilöiden kirjo. Lopulta vaikutus ulottuu työntekijöiden oikeuksiin kautta maan.
Kun Jukka Siltala eteni järjestämistyössä, kävi yhä ilmeisemmäksi, että nuoriin kohdistuvat ennakkoluulot eivät pitäneet paikkaansa. Nuoria kiinnosti ammattiliiton toiminta ja tapaamiset kantoivat selvää hedelmää. Kevätkokoukseen ilmestyi reilut parikymmentä ihmistä.
– Huima porukka! Aiemmin siellä oli vain hallituksen jäsenet ja muutama eläkeläinen, Siltala kertoo.
Lue lisää: JHL:n järjestäjät aloittivat työnsä: Ammattiyhdistysliike palaa työpaikoille
Juttu jatkuu alla olevan osuuden jälkeen.
”Ammattiliitto ei tee yhtään mitään”
Kahdenkeskisillä tapaamisilla tuloksia on saanut aikaan myös Nurmijärven kunnalliset JHL:n pääluottamusmies Taina Karjalainen.
Karjalainen esitti noin vuosi sitten Nurmijärven kiinteistönhuollon työntekijöille kolme kysymystä, yhdelle ihmiselle kerrallaan:
1 Mitä haluaisit parantaa omassa työyhteisössäsi, jos mikään ei sinua pidättelisi?
2 Olisitko valmis muiden kanssa rakentamaan liittoa työpaikallasi?
3 Nimeä työpaikan liideri (johtaja).
Haaste oli melkoinen. Kiinteistönhuollossa oli vain vähän JHL:ään tai ylipäätään ammattiliittoon kuuluvia. Osa vannoi työttömyyskassan nimeen.
Ensimmäisenä Karjalaista olikin vastassa soraäänten valli.
– Sieltä kuului lähinnä, että ammattiliitto ei tee tai hoida yhtään mitään.
Taina Karjalainen
Joukossa oli aluksi muutama aktiivi, joita ei Karjalaisen mukaan saisi eroamaan liitosta kirveelläkään. Nyt, järjestämiskeskustelun jälkeen, kiinteistönhuollon työntekijöistä kuuluu liittoon yli puolet.
Järjestämistyön ansiosta kiinteistönhuollosta löytyy nyt peräti kymmenen liittoaktiivia.
Seuraavaksi Karjalainen lähti aktivoimaan vuoropäiväkodin varhaiskasvatuksen työntekijöitä. Vielä syksyllä keittiössä oli vain yksi ammattiliittoon kuuluva ja lastenhoidossa muutama JHL:n jäsen.
Karjalainen sai tuekseen aktiivisen yhteyshenkilön. Tämä otti asiakseen muun muassa perustella muiden ammattiliittojen jäsenille, miksi JHL:n jäsenyys olisi heille hyödyllisempi.
Suureksi avuksi oli sana joukkovoima, jonka Karjalainen kertoo sisäistäneensä järjestämisen yhteydessä.
– Tammikuussa vuoropäiväkodin varhaiskasvatuksen jäsenmäärä oli noussut reippaasti. Nyt lähes kaikki vuoropäiväkodin hoitajat kuuluvat JHL:ään, Karjalainen kertoo.
Keski-Uudenmaan sote, kuuden kunnan yhdistäminen sote-kuntayhtymäksi, aiheutti työntekijöiden keskuudessa suurta huolta vuodenvaihteen molemmin puolin. Sekasortoisessa, jopa paniikkia aiheuttavassa tilanteessa ammattiliiton tärkeyttä ei ollut vaikea perustella. Karjalainen kertoi työntekijöille uudesta Keusoten JHL-yhdistyksestä, mutta lupasi edelleen auttaa välillisesti, jos tarvetta on.
Läheltä löytyi myös esimerkillinen toimintamalli: Nurmijärven vesilaitos.
– Vesilaitoksen työntekijät Nurmijärvellä ovat hyvin aktiivisia ja järjestäytyneitä. Siellä työkulttuuriin kuuluu, että uudelle työntekijälle annetaan liittoonliittymiskaavake nenän eteen. Siten minutkin 80-luvulla liitettiin mukaan. Lisäksi laitoksella kunnioitetaan järjestäytymisvapautta.
Vahva järjestäytymisaste ja aktiivien suuri määrä on osaltaan johtanut siihen, että laitoksen edunvalvontaan liittyvät asiat on kaikki osittain voitettu.
Yleisin vastaväite: jäsenmaksun hinta
Järjestäjä saa tietenkin kuulla vastaväitteitä. Ylivoimaisesti yleisin liittyy jäsenmaksuun.
– Moni kertoo vaihtaneensa työttömyyskassaan, koska siellä on pienempi jäsenmaksu. Kun kuitenkin pelkkään työttömyyskassaan kuuluva soittaa minulle ja kertoo edunvalvontaongelmasta, joudun sanomaan, etten voi auttaa, koska et kuulu liittoon, kertoo Taina Karjalainen.
– Yhteistyö ei saa lopahtaa siihen, että tämä oli tässä ja hei hei.
– Minusta on jopa valitettu henkilöstöhallintoon, kun en suostu auttamaan työttömyyskassaan kuuluvaa. Mutta en ryhdy hoitamaan etenkään henkilökohtaista edunvalvontaa, jos ihminen ei kuulu liittoon.
Karjalaisen vastaus jäsenmaksuun vetoaville on selkeä: hän vertaa työttömyyskassaa ammattiliittoon ja luettelee asiat, joista ammattiliitot neuvottelee.
– Erohan on ihan selkeä. Työttömyyskassalla ei ole edes neuvotteluoikeutta. Lisäksi meillä on kaiken kattavat jäsenedut, hyvät vakuutusedut ja paljon muuta. Luettelen kaikki nämä. Osalle ihmisistä tiedot tulevat aivan uusina!
Soittorumba sai hyvää palautetta
Hollolalainen Pauli Karvinen aloitti järjestämisen yksinkertaisesta syystä: loputon palavereissa istuminen ei tuottanut tulosta vaan enemmänkin vieraannutti luottamushenkilöitä liiton jäsenistä.
– Aloin kysellä, pitäisikö kokeilla tapoja aktivoida nuoret.
Karvinen on tuntipalkkaisten luottamusmies ja varapääluottamusmies. Hän on työskennellyt Hollolan jäähallissa 11 vuotta ja ollut liittoaktiivi yli puoli vuosikymmentä.
Järjestäminen tuli kuvaan kaksi vuotta sitten.
– Aloin kysellä, mitä meidän nuorisotoiminnalle kuuluu. Että pitäisikö kokeilla tapoja aktivoida nuoret?
Pauli Karvinen on liittoaktiivi Hollolassa. Hän on ollut mukana toiminnassa muutaman vuoden. Alkusysäys tuli 2012–13, kun hän istui paikallisyhdistyksensä vapaa-ajan jaostossa.
Joidenkin aktiivien asenne oli kyyninen: siinähän kokeilet. Karvonen teki kuitenkin saman havainnon kuin Jukka Siltala – nuoret eivät ole passiivisia tai piittaamattomia. Yhteydenpito heihin vain mätti.
– Satunnaiset sähköpostit olivat ainoa keino, jolla nuoria tavoiteltiin, Karvinen päivittelee.
Tehottomampaa tapaa saa hakea, hän tuumi. Karvinen sai paikallisyhdistykseltä tukirahan, jonka turvin hän alkoi soitella yksitellen läpi alueen noin 40:ää alle 36-vuotiasta jäsentä.
– Kysyin, kaipaisiko jäsen apua ja mikä häntä kiinnostaa. Varsinkin alle kolmekymppisiltä tuli tosi hyvää palautetta.
Vetoomus toi voiton
Samaan aikaan Karvinen oli mukana järjestämiskampanjassa, joka oli suunnattu Hollolan Tilapalvelu Oy:hyn siirtyneille työntekijöille. Henkilökohtaisissa keskusteluissa suurimmaksi ongelmaksi paljastui, että palkanlaskijan vaihduttua palkkojen maksuissa ilmeni systemaattisesti virheitä. Luottamusmies oli lähestynyt asiasta toimitusjohtajaa, mutta saanut nihkeän vastakaiun.
– Viisi työntekijää löi vetoomuksen pöytään. Seuraavana päivänä toimitusjohtaja ilmoitti, että palkanlaskija vaihtuu.
Yli 80 prosenttia yhtiön työntekijöistä osallistui kokoukseen, jossa sovittiin vetoomuksesta. Pari päivää myöhemmin luottamusmies pyysi vetoomukseen nimen jokaiselta työntekijältä – myös liittoon kuulumattomilta.
– Viisi työntekijää meni toimitusjohtajan luo ja löi vetoomuksen pöytään. Seuraavana päivänä heillä oli kokous, jossa toimitusjohtaja ilmoitti, että palkanlaskija vaihtuu.
Eikä voitto jäänyt siihen. Samaan syssyyn toimitusjohtaja suostui järjestämään työsuojeluvaalit, joihin tämä ei aiemmin ollut useista vaatimuksista huolimatta taipunut. Yhdistykseen saatiin kaksi uutta toimihenkilöä, työsuojeluvaltuutettu ja varatyösuojeluvaltuutettu.
Yhteys pysyy
Onnistumiset tekevät järjestämistyöstä motivoivaa. Aina ei voi voittaa, mutta silloinkin jäsenet saavat kokemuksen, että JHL on tehnyt kaikkensa heidän eteensä.
Kaiken perusta on näkyvä ja välittävä luottamusmiestyö. Tällä haavaa Pauli Karvinen aktivoi hollolalaisten siivoojien rivejä toimimaan pitkään muhineiden ongelmien ratkaisemiseksi. Tämäkin työ kumpuaa siitä, että luottamusmies pitää aktiivisesti yhteyttä työntekijöihin.
Taina Karjalainen on ollut täysipäiväinen pääluottamusmies vuodesta 2013. Hän kertoo, ettei viihdy toimistossa vaan kiertelee työpisteitä, ottaa jatkuvasti kontaktia työntekijöihin ja keskustelee myös esimiesten kanssa.
Hyvä luottamushenkilö antaa liiton toiminnalle reippaat ja aktiiviset kasvot.
Toisin sanoen hän pysyy kosketuksissa työntekijöiden huoliin ja tarpeisiin – ja antaa työyhteisöissä liiton toiminnalle reippaat ja aktiiviset kasvot. Ongelmatilanteissa hän ohjaa työntekijöitä keskustelemaan esimiehen kanssa, ja tarvittaessa tulee keskusteluun mukaan.
Liian suuri osa luottamushenkilöistä jää työntekijöille etäiseksi. Kaikille ei edes ole selvää, kuka tai ketkä heidän työpaikkansa luottamushenkilöt ovat.
Karjalainen sen sijaan kyselee, kuuntelee ja osallistuu. Työntekijä näkee hänen kauttaan konkreettisesti, mitä ammattiliiton jäsenyys tarkoittaa.
Karjalainen kertoo, että järjestäminen tuottaa joskus tulosta kuin itsestään. Työntekijät pyytävät aktiivisesti liittymislomakkeita, kun liitto on profiloitunut työpaikalla terhakkana.
Kuten aiempana tässä jutussa kerrotaan, järjestämistyön tulokset puhuvat puolestaan. Pauli Karvisen mukaan numeroilla voi kuitenkin mitata vain osan onnistumisesta.
– Työntekijät ovat otettuja, kun tietävät miksi maksavat jäsenmaksuaan.
– Ainoa mittari ei ole se, paljonko on tullut uusia jäseniä tai luottamushenkilöitä, vaan se, että on alettu toimia. Aktiivisuus ei näy välittömästi tilastoissa.
Hän ehdottaa, että järjestämiskoulutuksesta tulisi osa luottamusmieskoulutusta. Joissakin liitoissa toimitaan siten jo nyt. Hänen mukaansa olisi myös hyvä, jos järjestämiskoulutukseen voisi mennä ennen luottamusmieskoulutusta.
”Antaa toiminnalle merkityksen”
Jukka Siltala kiteyttää järjestämisen tärkeyden yhteen virkkeeseen:
– Se antaa ammattiliittojen toiminnalle merkityksen.
Taina Karjalainen on samaa mieltä.
– Olen tulipalojen sammuttelija työpisteessä. Työnantaja arvostaa sitä.
– Työntekijät ovat otettuja, kun tietävät kenen kanssa juttelevat soittaessaan luottamusmiehelle, ja miksi maksavat jäsenmaksuaan. Työntekijöille on myös hirveän tärkeää päästä keskustelemaan.
Järjestäminen on tehnyt Karjalaisesta rohkeamman pääluottamusmiehen.
– Työnantajalle saatan paukauttaa hyvin asiallista ja napakkaa tekstiä: että ei todellakaan näin. Työnantaja on ollut ihan ihmeissään, että mitä minulle on tapahtunut! hän sanoo ja nauraa.
Lausahduksessa onkin mukana ripaus huumoria: Karjalainen kiittää työnantajaa asiallisesta yhteistyöstä.
– Olen tulipalojen sammuttelija työpisteessä ja työnantaja arvostaa sitä.
Ehkä kaikkein tärkeintä on, että järjestämistä jää jälki.
– Yhteistyö ei saa lopahtaa siihen, että tämä oli tässä ja hei hei, Karjalainen toteaa.
– Olen luvannut jokaiselle, että te ette jää yksin, pidän teihin säännöllisesti yhteyttä. Olen pitänyt lupaukseni. Nämä ihmiset kokevat, että ammattiliitto arvostaa heitä työntekijöinä.