Oma pomo houkutteli laitoshuoltaja Ruth Luteten ammattiliittoon. Kongolaistaustainen Lutete on asunut Suomessa kymmenen vuotta, eikä uudesta kotimaasta löydy kuin yksi epämiellyttävä piirre. Uusi jäsen -juttusarja jatkuu.
Tällä kertaa tapaamme Uusi jäsen -juttusarjassa helsinkiläisen Ruth Luteten, 36. Hän työskentelee toista vuotta laitoshuoltajana Ammattiopisto Liven Leppävaaran toimipisteessä. Lutete muutti Kongon demokraattisesta tasavallasta Suomeen vuonna 2013 tuolloin nelivuotiaan poikansa kanssa.
Alkuvuodet olivat hankalia, mutta lopulta Lutete oppi suomen kieltä ja sai ammatin. Sen jälkeen alkoi elämä hymyillä.
Liven laitoshuoltotiimi on poikkeuksellisen järjestäytynyttä: lähes kaikki kuuluvat ammattiliitto JHL:ään. Syksyllä jäseneksi liittyi myös Ruth Lutete – esihenkilönsä kehotuksesta.
Lue lisää: JHL:n jäsenhankintaviikot: Monikulttuurinen työyhteisö sai aikaan hyvän kierteen –Ammattiliittoon on helpompi liittyä, kun työkaveri on jo jäsen
Tervetuloa JHL:n jäseneksi! Miten sinusta tuli jäsen?
– Pomoni kertoi ammattiliitosta ja sanoi, että siihen kannattaa liittyä.
Mitä odotat liitolta?
– En tunne JHL:ää vielä kovin hyvin, joten haluaisin kuulla lisää sen toiminnasta. Toivoisin, että liiton nettisivuilta löytyisi tietoa myös ranskaksi. Ammattiliiton asiat ovat monimutkaisia, eikä vieraskielisen ole aina helppo ymmärtää niitä suomeksi.
Mikä on mukavinta työssäsi laitoshuoltajana?
– Työ on itsenäistä, ja siihen kuuluvat tietyt rutiinit, joten se ei ole monimutkaista. Pidän myös työkavereistani. Meitä on seitsemän laitoshuoltajaa ja pomomme Minna.
Minun vastuullani on Liven Leppävaaran toimipisteen neljäs kerros. Siivottavaa riittää – alueellani on 12 luokkaa mukaan lukien opetuskeittiö, seitsemän vessaa ja kaksi käytävää. Tykkään työstäni, joskaan en kovin paljon vessojen siivoamisesta. Mutta se taitaa olla aivan normaalia.
Sano jotain hyvää pomostasi!
– Minna on kuin hyvä äiti, minkä usein hänelle sanonkin. Hänellä on hyvä sydän. Jos minulla on ongelmia, voin kertoa niistä ja hän lohduttaa. Jos teen suomen kielessä virheitä, hän korjaa. Lisäksi Minna hymyilee paljon. Pidän hänestä todella.
Tykkään myös Liven opettajista, tulemme hyvin juttuun. Kerran eräs opettaja kiitteli minua siitä, että vessat ja kaikki muutkin paikat ovat aina puhtaina.
Kun saavut töistä kotiin, mitä teet ensimmäiseksi?
– Ensin syön ja sitten otan päiväunet, sillä herään aamuisin jo neljältä. Työt alkavat kello 5.30 ja loppuvat kello 13.30. Herättyäni päiväunilta järjestelen kotona paikkoja.
Iltaisin katson telkkaria tai Youtube-videoita ja seuraan Kongon uutisia. Pidän myös ranskankielisten elokuvien katsomisesta. Menen nukkumaan kello 23. Olen yrittänyt opetella mennä nukkumaan jo iltakymmeneltä, mutta se ei ole helppoa.
Miten päädyit töihin Liveen?
– Kun olin oppinut riittävästi suomea, pystyin aloittamaan laitoshuoltajan opinnot Ammattiopisto Liven Metsälän toimipaikassa. Valmistuin 2019 kurssimme parhaana oppilaana, mistä olin todella iloinen.
Opintojeni aikana tein kaksi harjoittelua. Ensin työskentelin viisi kuukautta Kallion virastotalossa ja sitten kolme kuukautta Liven Tenholantien toimipisteessä.
– Ensin jopa hammasharjan löytäminen myymälästä tuotti vaikeuksia.
Jälkimmäisessä esihenkilöni arvosti kovasti työtäni. Niinpä sain alkukesästä 2021 häneltä mieluisan puhelinsoiton: haluaisinko laitoshuoltajan paikan Leppävaarasta? Sanoin tietysti kyllä ja aloitin työt 15. kesäkuuta 2021. Olin onnellinen, koska olin etsinyt töitä jo kuukausia.
Miltä tuntui muuttaa Kongosta kauas Suomeen?
– Ensimmäiset viikot olivat vaikeita, sillä kaikki oli erilaista. Jopa hammasharjan löytäminen myymälästä tuotti vaikeuksia. En osaa englantia, joten minulla oli tulkki mukanani aina, kun hoidin virallisia asioita.
Kaksi ensimmäistä vuotta lapseni ja minä asuimme vastaanottokeskuksessa Lappeenrannassa. Työnteko ei vielä ollut mahdollista, koska en osannut suomea ja minun piti pitää huolta pojastani. Vuonna 2016 muutin Helsinkiin ja aloitin suomen opinnot. Opiskelin kaksi vuotta Eiran aikuislukiossa ja saavutin B1-tason suomen kielessä.
Miten olet viihtynyt Suomessa?
– Viihdyn Suomessa mainiosti, sillä asiat on organisoitu hyvin ja kaikki toimii jouhevasti. Täällä on voimassa laki ja järjestys, kaikkialla on rauhallista.
Ainut asia, josta en pidä, on kylmä ilma. Kesä on mukava, koska on lämmintä. Minua eivät häiritse edes valoisat yöt, osaan nukkua vaikka verhot auki.
Oletko löytänyt Suomesta ystäviä?
– Asun Munkkivuoressa, jossa ei näy juurikaan maahanmuuttajia. Olemme onneksi poikani kanssa ystävystyneet naapurissa asuvan mukavan suomalaisperheen kanssa. Toivoisin löytäväni lisää suomalaisia ystäviä.
Mitä pidät suomen kielestä?
– Se on vaikeaa! Ranskan kieli on paljon yksinkertaisempaa. On yksi mies (homme) ja useita miehiä (hommes). Muut sijamuodot hoidetaan prepositioilla, joita ei ole monta. Suomen kielessä on sen sijaan sanat miestä, miehen, miehellä, miehessä … ja miltei kaikki sanat taipuvat epäsäännöllisesti. Niitä on todella vaikeaa oppia muistamaan.
Ikävöitkö Kongoa?
– Totta kai, sillä se on kotimaani. Kongosta ei kuitenkaan juuri kantaudu hyviä uutisia. Sota Ruandan kanssa on yhä käynnissä. Äitini asuu pääkaupunki Kinshasassa, ja minulla on siellä myös serkkuja. Lentoliput ovat kalliita, joten en ole vielä käynyt Kongossa lähtöni jälkeen.
– Esihenkilöni Minna on kuin hyvä äiti.
Mitä harrastat?
– Pidän musiikista ja laulan kongolaisia lauluja lähes päivittäin. Kuuntelen suomalaistakin musiikkia, tykkään etenkin Anna Puusta.
Laitan myös ruokaa. Kongolainen suosikkiruokalajini on fumbua. Se valmistetaan fumbua-kasvista, joka on eräänlainen villi pinaatti. Ruokaan tulee myös maapähkinöitä, tomaattia, sipulia ja valkosipulia.
Suomalaisia reseptejä etsin ruoka.fi-sivustolta. Pidän esimerkiksi tonnikalapastasta.
Mistä ärsyynnyt?
– Siitä, kun poikani kinuaa pitkään ostamaan hänelle jotakin. Osta puhelin, osta se, osta tämä. Osta osta osta!
Mikä tekee sinut onnelliseksi?
– Elämä. Kun olet elossa, sinulla on aina toivoa. Minulla on myönteinen elämänasenne.
Jos et olisi laitoshuoltaja, mitä tekisit?
– Haluaisin opiskella sisustussuunnittelijaksi, mutta toistaiseksi se ei ole helppoa, sillä en osaa vielä riittävästi suomea. Toinen toiveammattini on päiväkodin lastenhoitaja. Sitä varten minun pitäisi kuitenkin opiskella lähihoitajaksi iltaisin, enkä ole löytänyt paikkaa, jossa se onnistuu.
Mitä teet kymmenen vuoden päästä?
– Asun Suomessa ja teen sisustussuunnittelijan tai lastenhoitajan töitä.
Mikä on tärkeintä elämässä?
– Ihmisen oma persoona. Ihmisen pitää tuntea hyvin itsensä. Jos et tunne itseäsi, on vaikea elää muiden ihmisten kanssa. Kun tunnet itsesi, olet vahva ja pystyt välittämään vahvuuttasi myös toisille. Toinen tärkeä asia on rakkaus.
Lue Uusi jäsen -sarjan aiemmat osat:
JHL:n uusi jäsen Heini Rusanen, 23, kertoo, miksi pienten poikien pitää saada käyttää kynsilakkaa
Ammattiliitto on nuoren tuki – Uusi jäsen Jonathan Ndongala, 23, kertoo miksi hän valitsi JHL:n