Poliitikot siirtävät eläkeikää yhä pitemmälle. Miten työntekijä jaksaa työuran loppuun asti? Lastensuojelun ohjaaja Jarkko Virta ja puistotyöntekijä Erkki Väisänen kertovat.
Jarkko Virta, 51, pyrkii pitämään itsensä työkuntoisena pitkälle tulevaisuuteen. Jooga ja pilates huolehtivat fysiikasta. Teatterin lavalla esiintyminen ja bändissä soittaminen taas pitävät pään kasassa.
Virta työskentelee Siuntiossa lastensuojelun ohjaajana. Puolet työajasta kuluu laitostyössä pienryhmäkodissa, puolet JHL:n luottamustehtävissä.
Lue lisää: Eläkeikäiset kertovat, mikä pitää heidät työelämässä – Tärkein syy ei ole raha
Voinnissa näkyy heti, jos fyysinen tai henkinen palautuminen tipahtaa pois. Sen Virta oppi kovimman kautta: toissa talvena hän uupui. Jatkuvat sote-alan leikkaukset, uusien hyvinvointialuiden sekavuus ja lukuisat luottamustoimet kuormittivat.
Sitten hän näki Motiivi-lehdessä ilmoituksen JHL:n aktiiveille suunnatusta Kiila-kuntoutuksesta.
– Oli pakko laittaa äijä kondikseen.
Vuoden mittainen kuntoutus alkoi kuntotesteillä ja tavoitteiden asettamisella: työroolien selkeyttäminen ja yleisen hyvinvoinnin lisääminen. Tärkeintä oli oman toiminnan rajaaminen. Liikuntakin oli päässyt retuperälle.
Virta saavutti tavoitteet.
– Jo kuukauden jälkeen oli ihan eri meininki.
Hänen eläkeikänsä on 66 vuotta. Laitostyö on niin raskasta, että siitä hän tuskin eläköityy.
– En ole urallani nähnyt montaa, jotka olisivat tästä ammatista eläkkeelle jääneet.
Työkykyä ratkotaan työpaikoilla
Hyvä kunto ja toimintakyky eivät takaa tervettä eläkeikää, mutta tutkimusten mukaan ne ennustavat sitä.
– Vapaalla kannattaa tehdä jotain muuta kuin sitä, mitä töissä teki jo kahdeksan tuntia, vinkkaa tutkimusprofessori Tuomo Alasoini Työterveyslaitokselta.
Tietotyöläiselle tekee hyvää välttää somea. Ruumiillista työtä tekevälle pilates voi olla palauttavampaa kuin voimaharjoittelu.
– Ihmiset ovat eriarvoisessa asemassa puhuttaessa työurien pidentämisestä.
Tuomo Alasoini
Eri sukupuolten ikääntymisen haasteet vaihtelevat. Naisten ikääntymiseen liittyvät esimerkiksi vaihdevuosien hormonaaliset muutokset.
Vastuu ei ole pelkästään yksilöllä. Jo laki ja työehtosopimukset asettavat työnantajille velvollisuuksia. Pari vuotta sitten työturvallisuuslaki muuttui siten, että työpaikoilla pitää huomioida yli 55-vuotiaiden yksilöllisiä tekijöitä.
Jos ergonomia ja yleiskunto ovat kunnossa ja osaamisen kehittämisestä huolehditaan, toimistotyössä voi hyvin jaksaa 70-vuotiaaksi. Sen ikäinen palopelastaja tai vanhusten hoitaja taas on utopistinen ajatus.
– Ihmiset ovat eriarvoisessa asemassa puhuttaessa työurien pidentämisestä, Alasoini huomauttaa.
Lue lisää: Jari Korkiamäki jäi eläkkeelle – Nyt pelastajalegenda kertoo, miten alan 4 jättihaastetta ratkaistaan
Merkityksellisyys tukee työkykyä
Pitkien urien kannalta erityisen tärkeää on henkisen jaksamisen tukeminen. Työkykyä tukee tutkitusti työn merkityksellisyys ja mielekkyys sekä mahdollisuus käyttää omaa osaamista ja oppia uutta.
Työnkuvien muokkaaminen työkyvyn mukaan ja korvaavat työt organisaation sisällä auttavat. Työkierto vahvistaa motivaatiota ja osaamista. Ikääntyviä auttaa se, että työhön lisätään palauttavia tekijöitä kuten taukoja. Paljon on kiinni johtamisesta. Työajan lyhentäminen voi olla tarpeen.
– Ei ikääntyminen suoraan määritä työkykyä, huomauttaa Työterveyslaitoksen erikoistutkija Mervi Ruokolainen.
Hänen mukaansa moni yli 55-vuotias jaksaa työssään jopa nuorempia paremmin. Ikääntyvä ihminen voi osata rajata työtään ja huolehtia palautumisestaan aivan eri tavalla kuin ennen.
– Ei ikääntyminen suoraan määritä työkykyä.
Mervi Ruokolainen
Valveutuneimmilla työpaikoilla työkykyjohtaminen on Suomessa jo ennaltaehkäisevää. Sen tarkoitus on muun muassa vähentää sairauslomapäiviä. Alasoini ja Ruokolainen penäävät vastuuta myös yhteiskunnalta. Teknologiset murrokset, kuten tekoäly, kiihdyttävät muutosta. Osaamista on päivitettävä pärjätäkseen.
Kummankin mielestä ihmisille pitäisi lisäksi tarjota mahdollisuuksia oppia uutta tai vaihtaa alaa. Porkkana vaihtui kuitenkin kepiksi, kun hallitus lakkautti vuorotteluvapaan ja aikuiskoulutustuen.
– Lyhytnäköistä. Ei tämä työuria pidennä, Alasoini sanoo.
Hänen mukaansa olisi edelleen tärkeää, että työnantajat, työntekijät ja päättäjät kehittäisivät työelämää yhdessä, kolmikantaisesti.
Kaikkea ei voi ennakoida
Ikääntymistä ja onnettomuuksia ei voi estää, vaikka miten treenaisi. Sen sai tuta Kiuruveden kaupungin puistotyöntekijä Erkki Väisänen, 59. Hän on viettänyt ikänsä jääkiekon ja kaukalopallon parissa.
Reilu vuosi sitten hän kaatui kaukalossa. Pitkään vaivanneesta, töissä kuluneesta olkapäästä repesi kiertäjäkalvo, eikä se korjautunut leikkauksella.
Väisänen työskenteli ennen onnettomuutta ongelmajätepisteellä, muttei enää nostelisi rikkinäisiä kodinkoneita.
Sairauslomalla hän oli viime marraskuun loppuun. Tuolloin hän jännitti työkykyneuvotteluja, jotka olivat edessä töihinpaluun yhteydessä.
– Vaikuttaa jo toimeentuloon, jos en pysty normityöhön, hän toteaa.
Huolta aiheutti erityisesti se, että Väisäsen mukaan korvaavaa työtä löytyy harvoin, vaikka paperilla sitä pidetään parhaana ratkaisuna pitää iäkkäät töissä. Työvuosia Väisäsellä olisi vielä jäljellä, sillä hänen eläkeikänsä on 65 vuotta.
– Halutessaan työnantaja voi hoitaa asiat hyvin.
Erkki Väisänen
Hän pelkäsi, että työnantaja laittaa hänet saikulle eläkkeelle jäämiseen asti. Pelot eivät toteutuneet, päinvastoin. Väisänen sai palata töihin täydellä palkalla, mutta kevennetysti. Hän teki sen, minkä pystyi. Leikatulla kädellä ei vieläkään nosteta kiloa enempää.
– Täytyy nostaa hattua työnantajalle ja esihenkilölle, että tämä meni näin. Tämä todistaa sen, että halutessaan työnantaja voi hoitaa asiat hyvin.
Nyt helmikuussa 2026 hän on jälleen sairauslomalla. Pitkä jonotus toi vihdoin paikan rannekanavaleikkaukseen.
Raskaan työn tekijöille tyypillinen rasitusvamma kehkeytyi oikeaan ranteeseen vähitellen muun muassa moottorisahan ja naulapyssyn tärinästä. Oireena ollut käden puutuminen lakkasi heti leikkauksessa.
– Maaliskuussa palaan töihin, kevennetysti silloinkin.
