Mitä, jos pelastettava olisi omaa perhettä? Tämä ajatus oli Jari Korkiamäen mielessä joka kerta, kun hän lähti hälytykseen.
Joukko pelastajia kantaa Jari Korkiamäkeä halki pelastuslaitoksen käytävien. Lopuksi kantajat pulauttavat Korkiamäen ensin kylmävesi- ja sitten uima-altaaseen. Lokakuussa 2025 julkaistu Facebook-video päättyy tunteikkaisiin halauksiin.
Uimaretki on ”Stadin brankkarien” perinteinen eläköitymisrituaali. Voit katsoa videon alta:
Korkiamäki jäi eläkkeelle 63-vuotiaana neljänkymmenen vuoden uran jälkeen. Hänen viimeinen pestinsä oli yksikön päällikkö Helsingin kaupungin pelastuslaitoksella.
Muutama päivä uimaretken jälkeen pelastusalan järjestöt valitsivat hänet Vuoden palomieheksi. Titteli toi kutsun myös Linnan juhliin.
Korkiamäki on tullut uransa aikana tunnetuksi pelastusalan kehittäjänä ja kommentoijana. Nyt hän kertoo, mitkä ovat alan neljä polttavinta haastetta – ja miten ne pitäisi ratkaista.
Lue lisää: Testaa, pärjäisitkö pelastajan kuntotestissä
1 Eläkeikä matalammaksi
Jari Korkiamäki jäi eläkkeelle heti kun se oli mahdollista.
– Olen ollut kaksikymmentä vuotta barrikadeilla eläkeiän nostoa vastaan. Olisi ollut hassua, että kun oma eläkeikä koittaa, olisinkin sen yli.
Alan etujärjestöt, myös ammattiliitto JHL, ovat pitäneet pelastajien nykyistä eläkeikää liian korkeana. Se määräytyy syntymävuoden perusteella ja on 65–68 vuotta.
Ennen vuoden 1989 eläkeuudistusta pelastajien eläkeikä oli 55 vuotta. Siihen paluu ei ole enää realismia, Korkiamäki sanoo. Hän laskisi pelastajien eläkeiän kuudenkympin paikkeille.
– Kun tulin alalle, sen ikäiset kollegat olivat ihan valmiita eläkkeelle. Nykyiset 55-vuotiaathan ovat tosi hyväkuntoisia.
2 Hyvinvointialueiden rahapula
Hyvinvointialueiden kiristynyt taloustilanne on osunut myös pelastusalaan. Käytännössä vain isoimmilla alueilla on ollut varaa rekrytoida. Jari Korkiamäki toteaa, että henkilöstön vahvuudet ovat monessa kunnassa pienet. Nenä pysyy juuri ja juuri pinnan yläpuolella.
– Jos tulee isompi onnettomuus, ne ovat heti takamatkalla.
Hän näkee vaarana, että valtiojohto tarjoaa lääkkeeksi valmiusaikojen venyttämistä. Pelastajat eivät siis tulisi onnettomuuspaikalle niin nopeasti kuin aikaisemmin. Säästöjä syntyy, mutta palvelun taso laskee.
3 Leikkaukset vaikuttavat alan vetovoimaan
Hakijamäärät pelastusalan oppilaitoksiin ovat olleet hyviä. Jari Korkiamäki pelkää, että jos valmistuvat pelastajat ja ensihoitajat eivät leikkausten takia työllisty, alan houkutteleva maine voi kärsiä.
Asia on läheinen Korkiamäelle. Hän kertoo rakastaneensa urallaan eniten kouluttamista.
– Osaamisen siirtäminen nuoriin on ollut palkitsevaa. Olen halunnut välittää ajatuksen elinikäisestä oppimista.
Lue lisää: Palopäällikkö paljastaa 10+1 yllättävää asiaa ammatistaan – Testaa, olisiko sinusta palopäälliköksi
4 Ay-vastaisuus heijastuu työehtoihin
Jari Korkiamäki on huolissaan yhteiskunnassa kasvavasta ay-vastaisuudesta. Sitä on lietsonut etunenässä Suomen nykyinen hallitus.
– Hallitus kävelee tällä hetkellä ay-liikkeen yli aika huolellisesti.
– Hallitus kävelee tällä hetkellä ay-liikkeen yli aika huolellisesti.
Hän murehtii, että moni ei ymmärrä tilannetta – etenkään kaikki nuoret.
Korkiamäki pelkää, että ay-vastaisuus vähentää liittojen jäsenmääriä ja niiden joukkovoima heikkenee. Tämä heijastuu ennen pitkää pelastajienkin työehtoihin.
Korkiamäki muistuttaa, että työnantaja ei ole antanut lomia, kahdeksan tunnin työpäiviä tai viiden päivän työviikkoja hyvää hyvyyttään. Ammattiliitot ovat neuvotelleet ne vuosien saatossa.
– On aivan paskapuhetta, että jokainen pystyisi neuvottelemaan oman palkkansa.
Kaivon kautta alalle
Jari Korkiamäki kokee, että pelastajana hänen vastuullaan on ollut käyttää verorahat mahdollisimman tehokkaasti.
Jäätyään eläkkeelle hän on saanut jo uusia työtarjouksia. Hän on pyytänyt palaamaan puolen vuoden päästä asiaan.
– Ensisijainen tarkoitus on olla eläkkeellä. Haluan ensin tunnustella, miltä se tuntuu.
Pelastustyössä Korkiamäkeä ovat alusta asti kiehtoneet jännitys ja vaaralliset tilanteet. Hän myöntää, että mukana on ollut myös ”sankarimeininkiä”.
– Ensisijainen tarkoitus on olla eläkkeellä.
Korkiamäki muistaa yhä hetken, jolloin hän tiesi, että hänestä tulee pelastaja.
Oli vuosi 1981. Tuolloin 19-vuotias Korkiamäki oli kiirehtinyt ensimmäiseen kesätyöpäiväänsä Seinäjoen paloasemalle suoraan matematiikan ylioppilaskirjoituksista.
Yksi ensimmäisistä hälytyksistä tuli kadun alla kulkevassa lämpökanaalissa roihahtaneesta tulipalosta. Korkiamäki saapui muun yksikön mukana palopaikalle ja näki avonaisen katukaivon, josta tulvi mustaa savua.
Eihän tuonne voi mennä, hän ajatteli.
Kun vanhempi pelastaja laskeutui palomestarin käskystä kaivoon sammuttamaan paloa, Korkiamäen oli pakko mennä perässä.
– Kun palo oli sammutettu, tiesin, että tämä oli minun juttuni, hän kertoo.
Halu auttaa ihmisiä ajoi häntä eteenpäin vastakin.
– Olen aina pyrkinyt toimimaan kuin pelastettava ihminen olisi oma sukulaiseni.
