Tuhannet vanhuuseläkkeellä olevat käyvät yhä töissä. Palvelutalon hoitaja ja ex-toimistoapulainen kertovat, miksi työelämä on niin mukavaa, ettei siitä halua heti luopua.
Simo-Pekka Hämäläinen, 71, on tullut aamuvuoroon helsinkiläiseen Laajasalon palvelutaloon. Hän tarkistaa yhdessä työkavereidensa kanssa päivän ohjelman. Seuraava askare on asukkaiden herättely ja ohjaaminen aamupesulle ja aamiaiselle.
Hoitajana työskentelevä Hämäläinen on yksi tuhansista suomalaisista vanhuuseläkeläisistä, jotka käyvät edelleen töissä.
Lue lisää: ”Oli pakko laittaa äijä kondikseen” – Mikä avuksi, kun työ kuluttaa loppuun jo ennen eläkeikää?
Joulukuussa 2024 Hämäläisen ikätovereista noin 6 000 paiski töitä. Kaikkiaan vuonna 2024 työssä käyneitä eläkeläisiä oli 180 000. Luvussa ovat mukana työkyvyttömyyseläkeläiset mutta eivät osittaista vanhuuseläkettä saavat.
Eläkeläisten työskentely on ollut pitkään kasvussa, mutta nyt määrä on kääntynyt hienoiseen laskuun.
Laskua selittää eläkeiän nousu. Ihmiset jäävät entistä iäkkäämpinä vanhuuseläkkeelle.
– Myös talouden matalasuhdanne vähentää eläkeläisten työssäkäyntiä, kertoo kehityspäällikkö Jari Kannisto Eläketurvakeskuksesta.
Julkisen alan eläkeläisten liitto KELO ry:n puheenjohtaja Riitta Vehovaara on pannut merkille, että JHL:läisillä aloilla eläkkeellä työskentely on vähentynyt viimeisen vuoden aikana selvästi.
Vielä vuosi-pari sitten varhaiskasvatuksesta tai sosiaali- ja terveysalalta eläköityneet saivat valita, minne ja milloin menevät töihin.
– Nyt yhä useampi sanoo, että enää ei pyydetä töihin, Vehovaara kertoo.
Taustalla vaikuttavat hyvinvointialueiden ja kuntien säästöt. Monella hyvinvointialueella on irtisanottu väkeä tai yt-neuvottelut ovat kesken.
Hämäläinenkin kertoo töiden vähentyneen vuoden aikana. Vielä vuonna 2024 hän kävi töissä viikoittain, nyt keikkaa on kerran tai kaksi kuussa.
– Minun sijaani töihin pyydetään yhä useammin opiskelijoita, jotka ovat halvempaa työvoimaa kuin tämmöinen kaupungilla yli 30 vuotta työskennellyt. Se on ihan ymmärrettävää.
Palkka ei ole ykkösmotiivi
Eläkkeellä työskenteleviä on eniten korkeasti koulutetuissa ja verrattain hyvätuloisissa eläkeläisissä.
Tavallisesti palkka ei olekaan eläkeläisille ensisijainen syy tehdä töitä. Moni hakee töistä ennemminkin mielekästä tekemistä ja sosiaalisia kontakteja. Simo-Pekka Hämäläisellenkään päällimmäinen motiivi ei ole raha.
– Tulen toimeen ilmankin.
Tärkeämpää hänelle on, että hän voi edelleen olla hyödyksi, auttaa ja jakaa nuoremmille tietotaitoaan. Töissä on mukavat työkaverit ja asiakkaat, ja työ on mielenkiintoista.
Hämäläinen haluaa oppia uutta ja pysyä perillä siitä, mitä alalla tapahtuu. Hänestä on esimerkiksi kiinnostava seurata, millaisia muutoksia potilasjärjestelmä Apottiin tulee.
– Ja tykkään keskustella nuorempien kollegoiden kanssa. Mitä he maailmasta ajattelevat, millaisia haaveita heillä on? Työyhteisömme on hyvin kansainvälinen. Meillä pääsee keskustelemaan myös eri kulttuurien tavoista ja perinteistä.
– Minun sijaani töihin pyydetään yhä useammin opiskelijoita. Se on ihan ymmärrettävää.
Simo-Pekka Hämäläinen
Myös vantaalainen Maire Holopainen, 76, teki pitkään töitä eläkkeellä.
Hän jäi vanhuuseläkkeelle 65-vuotiaana perhepäivähoitajan työstä. Eläköidyttyään hän työskenteli vielä neljä vuotta osa-aikaisena toimistoapulaisena JHL:n paikallisosaston toimistolla.
Holopainenkin teki töitä ensisijaisesti mielekkyyden vuoksi. Työkaverit ja kohtaamiset liiton jäsenten kanssa olivat hänelle tärkeitä. Hän halusi auttaa omaa osastoaan.
– Vaikka eläkkeeni on pieni, halusin jatkaa töissä ennen muuta siksi, että ay-toiminta on minusta hirveän mielenkiintoista.
Palkkatulojaan sekä Hämäläinen että Holopainen ovat käyttäneet lähinnä matkusteluun.
Palkka- ja yrittäjätulojen osuus eläkeläisten bruttotuloista on noussut selvästi. Vuonna 2010 eläkeläisten työskentelystä saamien tulojen osuus oli noin viidennes. Vuonna 2023 osuus oli noussut jo neljännekseen.
KELOn puheenjohtaja Riitta Vehovaara uskoo, että JHL:läisillä aloilla palkka on keskimääräistä suurempi motivaattori. Naisvaltaisilla aloilla eläkkeet ovat voineet jäädä hyvinkin pieniksi.
– Ja jos tulee vielä elämänmuutoksia kuten leskeksi jääminen tai ero, voi työskentely olla melkein taloudellinen välttämättömyys, Vehovaara sanoo.
Kokemus tuo varmuutta
Usein kuulee, miten yli 50-vuotiaita karsastetaan rekrytoinnissa. Hämäläinen ja Holopainen eivät ole törmänneet ikäsyrjintään edes eläkkeellä.
– Pitkään en ajatellut itsekään ikääni millään lailla. Vasta aivan viime vuosina olen ihmetellyt, että olenko todella näin vanha, Holopainen sanoo ja naurahtaa.
Hämäläinen puolestaan on itse koettanut puuttua ikäsyrjintään toisesta ääripäästä.
– Vastavalmistunut ei voi tietää kaikkea, vaan vasta työ opettaa. Nuorilta ei voi vaatia heti samaa kuin konkareilta.
Kumpikin ajattelee, että iästä ja kokemuksesta on ollut heille hyötyä. Vuodet ovat tuoneet varmuutta ja tietotaitoa.
Hämäläinen on toiminut 30 vuoden aikana niin luottamusmiehenä ja työsuojeluryhmässä kuin yhteistoimintavastaavana. Hän kertoo neuvoneensa nuorempia kollegoita esimerkiksi siinä, mitä kaikkea pitää selvittää ennen kuin hakee asiakkaalle etuuksia tai palveluita.
– Tunnen Helsingin kaupungin organisaation hyvin.
Toisaalta kumpikin kertoo auliisti myöntävänsä, jos ei osaa tai tiedä jotain. Nuoremmilta on ollut helppo pyytää apua.
Hämäläiselle ikääntyminen on tuonut mukanaan myös haasteita. Keho ei taivu enää samalla tavalla kuin parikymppisenä, mutta onneksi ergonomiset työotteet ovat painuneet tarkasti takaraivoon.
– Huomaan myös, että uuden teknologian opiskelu ei suju yhtä nopeasti kuin nuorilta. Opettelu on aiempaa haastavampaa mutta ei vaikeaa.
Milloin tulee stoppi?
Maire Holopainen lopetti työt jo muutama vuosi sitten, kun osaston toimistolla oli henkilövaihdoksia eikä toimistoapulaiselle ollut enää tarvetta.
– Ei se minua harmittanut.
Hän jatkoi vapaaehtoistyötä JHL:n perhepäiväjaostossa. Nyt puuhaa riittää eläkeläiskerhossa ja Teatteri Vantaan sukkakerhossa. Kerholaiset kutovat sukkia näyttelijöille kiitokseksi ensi-iltaan.
Palkkatulojaan Hämäläinen ja Holopainen ovat käyttäneet lähinnä matkusteluun.
Simo-Pekka Hämäläinen ei ole miettinyt, miten kauan hän aikoo vielä tehdä töitä. Toistaiseksi työhaluja vielä on, jos vain keikkoja tulee tarjolle.
– Jos joku päivä ei enää kysytä, niin hyväksyn sen. Minulla on muitakin aktiviteetteja.
Hämäläinen paljastuu kiireiseksi eläkeläiseksi. Hän käy viikoittain keilaamassa tai jumpassa. Luottamustoimiakin on: Helsingin kunnallisten eläkeläisten hallituksen jäsenyys ja KELO ry:n hallituksen varajäsenyys. Kesät kuluvat mökillä Kangasniemellä puutarhatöissä.
– Jossain vaiheessa tulee väistämättä myös ikä ja kunto vastaan, mutta ei vielä.