Neljä vuotta sitten Emilia Aherikon sydän täyttyi helpotuksesta. Hän astui ensimmäistä kertaa elämässään rytmisen voimistelun treeneihin. Kova harjoitteleminen alkoi saman tien, mutta Aherikko aisti joukkueessa ihanan ryhmähengen.
Ensivaikutelma osoittautui todeksi. Soveltavan voimistelun SC Vantaan Uniikit -joukkueen voimistelijat ja valmentajat puhaltavat Aherikon mukaan yhteen hiileen.
Taustalla hänellä oli toisenlaisia kokemuksia. Hän harrasti vuosia jalkapalloa, mutta ryhmähenki oli joukkueessa kortilla. Peruskoulussa Aherikkoa kiusattiin.
Mikä ihmeen soveltava voimistelu?
- Soveltava liikunta tarkoittaa liikuntaa henkilöille, joiden on vamman, sairauden tai muun toimintakyvyn heikentymisen tai niiden sosiaalisiin tilanteisiin aiheuttaman vaikutuksen vuoksi vaikea osallistua yleisesti tarjolla olevaan liikuntaan. Kilpatasolla puhutaan paraurheilusta.
- Näiden ryhmien voimistelua kutsutaan soveltavaksi voimisteluksi. Termejä erityisliikunta ja erityisvoimistelu pidetään vanhentuneina.
- SC Vantaan Uniikit -joukkue jakautuu harraste- ja ammattilaistasoihin. Harrastajista nuorimmat ovat 5-vuotiaita, ammattilaisista vanhimmat noin 45 vuoden ikäisiä.
- Joukkue ei kilpaile sijoituksista, vaan esittää kisoissa omaa näytösohjelmaansa.
- Palkinnoista ja sijoituksista kisaavat yksilöurheilijat omilla ohjelmillaan.
- Vaikeustasoja on neljä, ja niissä voi edetä tietoisella harjoittelulla.
Lähde: Soveltavan liikunnan ja paraurheilun sanasto , SC Vantaan Uniikit
Nyt, yhtenä kevään viimeisistä sadeiltapäivistä, hän treenaa Korson koulun liikuntasalissa Vantaalla. Ensin hän osallistuu Uniikkien parinkymmenen hengen näytöstreeniin, sitten hioo yksilösuoritusta kansainvälisiin voimistelukisoihin. Tiedossa on neljä sarjaa – pallo, keilat, nauha ja naru.
Kisa järjestetään Saksassa 12.–21. kesäkuuta. Ennen sitä Aherikko esiintyy ja kilpailee 5. ja 6. kesäkuuta Joensuun Gymnaestradassa, Suomen suurimmassa voimistelutapahtumassa.
Kesällä 2027 haaveissa siintelevät Special Olympics -maailmankisat Chilen Santiagossa. Niistä tulisi Aherikon kilpauran tähän asti suurin koitos.
Suomi on voimistelun mahtimaa
Paraurheilu jää Suomessakin valtavirran varjoon. Rahahanat ovat tiukassa ja median valokeila kohdistuu pääasiassa vammattomiin urheilijoihin.
Suomi on kuitenkin niin vammaisten kuin vammattomien voimistelun suurmaa. Maa pärjää kisoissa erinomaisesti ja harrastusmahdollisuuksia riittää.
Emilia Aherikko treenaa ahkerasti ja hankkii itse sponsorisopimuksia. Hän muistaa osallistuneensa viisiin tai kuusiin voimistelukisoihin. Tähän mennessä kaikista on tullut kultaa.
Kuka Emilia Aherikko?
Ikä: 27
Koulutus: Hoiva-avustajan, merkonomin ja varastoalan tutkinnot
Tärkeintä elämässä: Perhe, ystävät ja urheilu
Mikä sai liittymään JHL:ään: ”Katselin, millaisia liittoja oli tarjolla. JHL on hoiva-avustajien liitto.”
Emilia Aherikko, mitä vinkkaat ihmiselle, jolle tuottaa vaikeuksia lähteä tekemään vaikkapa salitreeni?
– Kannattaa muistaa, että treenaamaan pääseminen tuo aina iloisuutta. Ja palkitsee tosi paljon, kun on saanut koko treenin aikaiseksi.
Olen nyt aloittanut itsenäisen harjoittelemisen Kisahallissa ja Liikuntamyllyssä, jonne ostin kuukausikortin. Käyn niissä myös salilla. Treenaan niissä noin kolme-neljä kertaa viikossa – ja päälle tulevat voimistelutreenit!
Odotan aina treenejä innokkaasti. Koskaan ei ole vielä ollut semmoista hetkeä, että treeneihin olisi vaikea tulla.
Mikä voimistelussa on parasta?
– Ohjelmien tekeminen ja joukkuekaverit. Ihanat valmentajat, joilta saa tukea ja jotka korjaavat, jos tekee virheitä. Ystävyys ja se, että meillä on tämä yhteinen juttu. Tässä seurassa on kiva olla.
– Nauhan kanssa saan ohjelmaan luovuutta ja rauhaa.
Toivoisin, että soveltavaan urheiluun ja -voimisteluun saataisiin lisää ihmisiä. Jokaiselle löytyy varmasti oma laji.
Millaiset olivat ensimmäiset voimistelutreenisi?
– Alkuun minua jännitti, mutta tulin ystäväni kanssa ja se toi rohkeutta. Tuo ystävä ei enää ole mukana lajissa, mutta jo niissä treeneissä oli paljon samoja ihmisiä kuin nykyäänkin.
Teimme nauha- ja keilatekniikkaa. Harjoittelimme myös ykköstason ohjelmaa. Menimme siis suoraan asiaan! Tiedossani oli jo tuolloin, että haluan kilpailla.
Miten päädyit paraurheilijaksi?
– Aloitin rytmisen voimistelun normipuolella noin 6–7-vuotiaana ja showtanssin niin ikään normipuolella 12 –13-vuotiaana. Jo siellä tehtiin piruetteja ja muita samantyylisiä asioita kuin voimistelussa. Niinpä en ole edes tarvinnut aina kauheasti harjoittelua oppiakseni liikkeitä.
Normitanssia harrastaessani kiinnostuin jalkapallosta ja osallistuin parafutiksen maailmankisoihin Abu Dhabissa.
Pelasin jalkapalloa yhdeksän vuotta. Seura ei ollut minulle oikea. Siellä oli vähän huono ilmapiiri. Jotkut joukkueessa kiusasivat muita ja minuakin. SC Uniikeissa kaikki ottavat toisensa huomioon eikä ketään kiusata.
Perheeni on urheilullinen. Meillä on harrastettu jääkiekkoa, lumilautailua, pyöräilyä, juoksua, sambaa, telinevoimistelua, teamgymiä ja fitness-urheilua. Tulen tavallisesta pääkaupunkiseudun perheestä, johon kuuluu äiti, isä ja kolme lasta. Olen meistä nuorin ja asun nykyään yksin.
Katso videolta, kuinka Aherikko harjoittelee nauhaliikkeitä valmentajansa Susanna Kuuselan kanssa:
Voimistelet neljällä välineellä: nauhalla, pallolla, narulla ja keiloilla. Mikä on suosikkivälineesi?
– Nauhan osaan erityisen hyvin. Sen kanssa saan ohjelmaan luovuutta ja rauhaa.
Ketkä ovat esikuviasi?
– Yksittäisiä henkilöitä ei tule mieleen, mutta katson paljon voimisteluvideoita Youtubesta – myös normivoimistelua. Normijoukkueilla on parajoukkueita haastavammat liikkeet. Haluan todella oppia myös niitä.
Millainen ohjelma sinulla on tulevissa kisoissa?
– Ohjelma on aivan ihana. Se on tehty Vesa-Matti Loirin kappaleeseen Ystäväni. Unelmieni ohjelma on herkkä nauhaohjelma, joka saisi ihmiset itkemään ja eläytymään. Tämä on lähellä sitä.
Missä näet itsesi viiden vuoden päästä?
– Töissä ja apuvalmentajana. Pitää vain löytää seura, joka tarvitsee apuvalmentajaa.
Töitä haluan tehdä lasten tai vanhusten parissa. Rakastan vanhuksia ja viihdyn heidän kanssaan.
Olen ollut vanhustentalon päivätoiminnassa ja kaupassa työharjoittelussa. Lisäksi olin palkkatuella Kinaporin seniorikeskuksessa seitsemän kuukautta heinäkuuhun 2025 asti. On harmi, että nykyään on tosi vaikea työllistyä. Olisi kiva löytää työpaikka.
Mikä on suurin voimistelu-unelmasi?
– Haaveena ovat Chilen Special Olympics -maailmankisat kesällä 2027. Niissä tähtäisin menestykseen. Siksi pysyttelen vielä kolmostasolla, vaikka osaan liikkeet jo niin hyvin, että minulla olisi jo mahdollisuus siirtyä neloselle. Toisin sanoen opettelen tekemään kolmostason liikkeet mahdollisimman hyvin sen sijaan, että yrittäisin ottaa haltuun nelostason vaatimia uusia liikkeitä.
Unelmoin myös ohjelmien tekemisestä itse. Haluan tulla vielä paremmaksi voimistelijaksi. Se vaatii lisää notkeutta ja varmuutta ohjelmiin.
Ihanaa olisi päästä myös Urheilugaalaan – ja tietysti joskus vaikka Linnan juhliin.
SC Uniikit esittää näytösohjelmansa Joensuun Gymnaestrada-suurtapahtuman Feel It! -näytöksessä 5. kesäkuuta. Katso näytös Yle Areenasta 6. kesäkuuta eteenpäin.
