Elämme kaikki yhteydessä toisiimme, emme tyhjiöissä. Empatia on sen ymmärtämistä, kirjoittaa Motiivin kolumnisti, Naisasialiitto Unionin puheenjohtaja Amani Al-mehsen.
Julkisessa keskustelussa on viimeisten vuosien aikana toistunut väite, että empatia ei kuulu politiikkaan, päätöksentekoon tai työmarkkinoille. En voisi olla enempää eri mieltä.
Aloitin urani yli kymmenen vuotta sitten ja olen liikkunut hoitajan töistä journalismiin ja asiantuntijatehtäviin. Työyhteisöjä matkan varrelle on mahtunut laidasta laitaan. Ne ovat olleet lämpimiä ja inhimillisiä, mutta myös rikkinäisiä ja eristäviä. Olen pyrkinyt liikkumaan niissä menettämättä itseäni ja arvojani. Kantavin arvo elämässäni on aina ollut empatia. Sen ylläpitäminen ei ole aina ollut helppoa ympäristössä ja yhteiskunnassa, joka käsittää välittämisen heikkoutena.
Ammattilaisten mukaan empatia parantaa työhyvinvointia, etenkin kuormittavassa ja stressaavassa ympäristössä. Tutkija Miia Paakkanen määrittelee empatian monipuoliseksi vuorovaikutuskyvyksi, jonka avulla voimme ymmärtää toisiamme, iloita hyvän tekemisestä ja vaikuttaa toisiimme.
Empatiaa tarvitaan eniten silloin, kun se ei ole helppoa.
Myöhemmin olen löytänyt termit kuvastamaan tätä viisautta. Feministinen ja antirasistinen johtajuus nojaa demokraattisuuteen, moniäänisyyteen ja välittämiseen. Empatia on sen ymmärtämistä, että elämme kaikki yhteydessä toisiimme, emme tyhjiöissä.
Monelle empatian sivuun asettaminen on selviytymiskeino, tapa mukautua ympäristöön, joka kannustaa tekemään niin. Mutta jos joustamme empatiasta kerran, miksi emme toistekin? Ennen kuin huomaammekaan, totumme toimintamalliin, joka suosii kylmyyttä ja etäisyyttä. Ja siitä kärsimme me kaikki.
Edesmennyt filosofi ja historioitsija Hannah Arendt tutki pahuutta. Ajattelen usein hänen sanojaan siitä, kuinka empatian kuolema on ensimmäinen ja kertovin merkki barbaarisuuteen vajoamisesta. Se on tila, jossa ihmisyys nähdään valintana, ei luonnollisena ja välttämättömänä osana meitä jokaista.
Herkkyys ja empatia ovat tässä päivässä mitä suurinta rohkeutta. Näin ei pitäisi olla. Meidän tulisi jokaisen vaalia niitä, etenkin silloin kun se ei ole helppoa. Juuri silloin niitä tarvitaan kaikista eniten.
Amani Al-mehsen on ihmisoikeusasiantuntija, kolumnisti, Naisasialiitto Unionin puheenjohtaja ja ikuinen herkistelijä. Hänen esikoiskirjansa Hayati, Rakkaani julkaistaan syyskuussa 2025.