Ilman henkilökohtaisia avustajia Suomi palaisi aikaan, jossa vammaiset pakotetaan piiloon    

Avustaja auttaa siinä, minkä ihminen tekisi itse, jos vamma ei häntä estäisi. Ilman avustajaa vammaisella ei olisi mahdollisuutta inhimilliseen elämään – eikä edes ihmisarvoon.

Kollaasi kuvia henkilökohtaisista avustajista ja avustettavista.

Kyllä joku hoitaa

Juttusarjassa kerrotaan, millainen maailma olisi ilman eri alojen JHL:läisiä ammattilaisia.

Herätyskello soi. Edessäsi pitäisi olla tavallinen työpäivä ja sen jälkeen ilta ystävien kanssa. Et kuitenkaan pääse sängystä ylös etkä saa vaatteita päälle, puhumattakaan että voisit lähteä yksin ulos. 

Henkilökohtaiset avustajat ovat yllättäen kadonneet maailmasta. 

Kukaan läheisistäsi ei ehdi apuun. Makaat vaipoissa, kunnes kotihoito ehtii paikalle vaihtamaan ne. Ulos kotihoito ei sinua vie. 

Laitos pitää sinut hengissä, muttei elossa.  

Päivät kuluvat eikä kukaan ehdi auttaa. Menetät päivätyösi ja sinut siirretään vastoin tahtoasi säilöön tupaten täyteen laitokseen, jossa et pysty päättämään omista asioistasi. Omaa rauhaa ei ole. 

Et voi vaikuttaa siihen, millaista ruokaa syöt tai millaista liikuntaa harrasta, etkä siihen, kenen kanssa vietät aikaa. Laitos pitää sinut hengissä, muttei elossa.  

Avustettavan henkilön ja henkilökohtaisen avustajan kädet allekirjoittavat paperia.
Henkilökohtaisen avustajan ansiosta avustettava voi hallinnoida omaa elämäänsä.

Vaikutukset ulottuvat perheväkivaltaan ja kotoutumiseen 

Ystäväpiiriisi kuuluu toinen henkilökohtaisen avun käyttäjä. Hän saa jäädä asumaan kotiin, mutta tulee riippuvaiseksi perheestään. Hänen alaikäiset lapsensakin joutuvat avustajan hommiin. Perheväkivallan uhka kasvaa, kun kaikki väsyvät. Lopulta vammainen on vanki kotonaan. 

Henkilökohtainen avustaja pukee näkörajoitteiselle avustettavalle takkia.
Avustaja voi mahdollistaa vammaiselle itsenäisen arjen.

Sinulla ja kotiin jumittuneella oli aiemmin sama avustaja, hiljattain Suomeen muualta muuttanut. Hänelle tuntui merkitykselliseltä mahdollistaa kahden vammaisen inhimillisen elämä. Lisäksi avustajan työ oli oiva kurkistus suomalaiseen yhteiskuntaan. Kielitaitokin sujuvoitui. 

Nyt avustaja on jäänyt työttömäksi ja kotoutuminen on hidastunut. 

On palattu aikaan, jossa vammaiset ovat jälleen piilossa, laitoksissa tai kotona. Yhteiskunta on kutistunut terveiden valtakunnaksi. 

Tätä on henkilökohtainen apu

  • Henkilökohtaiset avustajat tekevät mahdollisiksi avohuollon ja sen, että vammaiset saavat asua itsenäisesti. 
  • Kyse ei ole vain pukeutumisesta, peseytymisestä, ruonlaitosta tai liikkumisesta, vaan vammaisen itsemääräämisoikeudesta ja itsenäisestä elämästä. 
  • Henkilökohtaisen avun turvin vammainen voi itse päättää, milloin herää, mitä syö, minne menee ja miten haluaa elää. Hän voi vammansa salliessa käydä töissä, opiskella, tavata ystäviä, rakastua, harrastaa ja asua omassa kodissaan. 
  • Avustaja mahdollistaa myös vammaisen ihmisen osallistumisen yhteiskuntaan. Tästä ehkä tunnetuin esimerkki on Suomen ensimmäinen vammainen kansanedustaja Kalle Könkkölä (vihr.) (1950–2018).
  • Könkkölä valittiin eduskuntaan ensimmäisenä vammaisena vuonna 1983. Hän ei ensin pystynyt tekemään kansanedustajan työtään, koska hän ei saanut apua. Könkkölä sai itselleen avustajan hallinto-oikeuden päätöksellä. Eduskunta palkkasi hänelle avustajan, ja työ kansanedustajana alkoi. 

Henkilökohtainen apu on verrattain uusi asia 

Ei tarvitse mennä monta vuosikymmentä taaksepäin, kun vammaisia ei juuri näkynyt katukuvassa. Heitä ei pidetty yhdenvertaisina yhteiskunnan jäseninä. 

Vammaisuutta tarkasteltiin pitkään sairauden, puutteen ja hoivan tarpeen näkökulmasta. Siksi heidät piilotettiin koteihin ja suljettiin laitoksiin. 

Ennen henkilökohtaista apua vammaiset piilotettiin koteihin ja suljettiin laitoksiin. 

Vammaiset itse vaativat muutosta. Vammaisjärjestö Kynnys ry aloitti henkilökohtaisen avun kokeilut 1970-luvun lopulla. Lakiin apu saatiin vuonna 1987 ja käytäntöön 1989. Se mullisti monen vammaisen elämän. Tuesta piti taistella, mutta ainakin se oli olemassa. 

Vuonna 2009 henkilökohtaisesta avusta tehtiin lakitasolla vammaisen subjektiivinen oikeus. Vaikka määrärahoja olisi vähän, vammaispalvelun on myönnettävä ihmiselle henkilökohtaista apua, jos hakukriteerit täyttyvät. 

Enää määrittävä tekijä ei ollut läheisten into, aika tai raha. 

Henkilökohtainen avustaja riisuu avustettavalta kengän.
Henkilökohtainen avustaja auttaa niin pukeutumisessa kuin .

Kauhukuvia löytyy jo maailmalta 

Monessa muussa maassa kauhukuva maailmasta ilman henkilökohtaisia avustajia on yhä totta.  

Esimerkiksi valtaosassa Aasiasta vammaisia ei näy kaduilla. Pahimmillaan heitä pidetään häkin kaltaisissa oloissa, poissa terveiden ja turistien silmistä. 

Yhdysvalloissa henkilökohtaista apua ei ole ja omaishoidon tukea on vaikea saada. Ilman tukea ei välttämättä voi asua kotona. Useassa osavaltiossa kodittomat on pakotettu laitoshoitoon, vankilaa vastaaviin oloihin.  

Ennen henkilökohtaista apua monet kehitysvammaiset ja vaikeasti vammaiset asuivat Suomessakin suurissa laitoksissa tai opiskelivat vammaisille tarkoitetuissa sisäoppilaitoksissa. Sänkyjä saattoi olla saleissa vieri vieressä. 

Nykyisinkin asumisyksikössä saattaa olla jopa 20 asukasta. Yksiköissä asuvien terveys on tutkitusti huonompi kuin kotona asuvien. 

Juttua varten on haastateltu työnantajaa edustavat Heta-liiton hallituksen puheenjohtaja Maija Aatelo, vammaisten oikeuksia puoustava Kynnys ry:n toiminnanjohtaja Veera Florica-Rajalaa ja henkilökohtaisten avustajien valtakunnallisen verkoston Assintentti.infon koordinaattori ja koulutussuunnittelija Susanna Haapalaa. 

Kävelykeppi koskettaa puista tasoa.
Henkilökohtaisten avustajien päivää vietetään 19. marraskuuta toista kertaa.