”Oli kuuma kesäpäivä kotiseudullani Komulla, kun kännykässäni kilahti äänimerkki.
Pitäjän alueella on syttynyt maastopalo, pystytkö lähtemään muonitukseen, kysyi viesti Pyhäsalmen VPK:n naistenosaston WhatsApp-ryhmässä. (VPK tulee sanasta vapaapalokunta, ja se on jäänyt käyttöön, vaikka nykyään oikea käsite on sopimuspalokunta.)
Koska olin töistä vapaalla, vastasin kyllä, ja otin auton alleni. Puolessa tunnissa olin paloasemalla, ja päivitimme pelastustoimen johtajan antamat tilannetiedot naisosaston muiden jäsenten kanssa. Lähdimme välittömästi läheiseen S-marketiin ja hankimme ostoskärryn täyteen tuttuja tarvikkeita: kananmunia, ruisleipää, suolakurkkuja, banaania, suklaata ja kahvia.
Sitten heti paloasemalle ja keittiöhommiin. Paistoimme kananmunat sekä teimme sämpylät ja ruisleivät valmiiksi.

Pakkasimme muonituslaatikon autoon ja kiisimme kohti palopaikkaa. Siellä laitoimme ruokapisteen pystyyn suojaisaan paikkaan, hieman syrjemmäksi paloalueesta. Nälkäiset pelastajat pääsivät tankkaamaan energiaa siinä vaiheessa jo muutaman tunnin jatkuneen sammutustyön lomassa.
Kun tilanne oli ruokahuollon puolesta hoidettu, palasimme paloasemalle ja teimme loppujärjestelyt. Keikka oli ohi.
Ystävä houkutteli VPK:n naisosastolle
Ystävä houkutti minut 2000-luvun alussa katsomaan, minkälaista on touhu VPK:n naisosastossa. Paloasema on aivan Pyhäjärven keskustassa, ja sillä on pitkä historia pelastustoimessa. Minuun teki vaikutuksen se, että me naisetkin voimme olla hyödyksi onnettomuustilanteissa.
Naisosasto keskittyy ruokahuoltoon ja paloturvallisuudesta tiedottamiseen sekä muonittaa esimerkiksi VPK:n Päivä paloasemalla -tapahtumaa ja nuoriso-osaston kursseja. Olemme vapaaehtoisesti hälytysvalmiudessa, jos palo-onnettomuus sattuu omalla alueella. Silloin on tärkeää toimia tehokkaasti ja tietää, mitä tehdä.
Kerran palo-onnettomuus sattui omalle kohdalleni.
Pelastajien varusteet painavat paljon, ja työ vaatii kovaa kuntoa ja voimaa. Siksi toimiva ruokahuolto on tärkeä osa VPK:n toimintaa. Jos palontorjunta kestää kauan ja onnettomuus on kaukana, viemme muonituksen onnettomuuspaikalle. Muissa tilanteissa järjestämme ruoan paloasemalle, ja pelastajat tulevat vuorotellen paikalle ruokailemaan.
Kuka Johanna Komu?
- Ikä: 51
- Ammatti: Lähihoitaja
- Työpaikka: Suomenselän Muisti ry:n palvelusasumisyksikkö KotiKarpalo
- Asuinpaikka: Pyhäjärven Komun kylä
- Koulutus: Lähihoitaja
- Perhe: Uusioperhe eli mies ja kuusi lasta (kolme yhteistä ja kolme miehen tytärtä) sekä kaksi omaa lastenlasta ja neljä bonuslastenlasta
- Harrastukset: Vapaaehtoistyö VPK:ssa, Komun kyläyhdistyksessä sekä JHL:n Järviselän yhdistyksen hallituksessa, vesijuoksu ja lenkkeily
- Motto: ”Kuuntele itseäsi ja uskalla tehdä ratkaisuja, vaikka kaikki ei ole aina varmaa.”
Muutama palo-onnettomuus vuodessa
Palo-onnettomuuksia sattuu alueellamme yleensä muutaman kerran vuodessa, mutta tärkeintä on olla valmiudessa ja pitää yllä toimintakykyä.
Naisosasto kokoontuu kolmen viikon välein päivittämään tietoja ja taitoja. Harjoituksissa käymme läpi ensiaputaitoja, harjoittelemme palokaluston käyttöä ja kouluttaudumme paloturvallisuudesta, niin että osaamme toimia tosipaikan tullen.
Hyvät alkusammutustaidot ovat kaiken perusta. On tärkeää tietää, miten tulipalon voi sammuttaa ja estää tulen leviäminen heti alkuvaiheessa.

Tunteet ovat sallittuja
Onnettomuuspaikalla on hyvä tarjota paitsi toimintakykyä myös henkistä tukea. Paniikkitilanteissa on hyötyä siitä, että osaa jutella rauhallisesti uhrien kanssa, ottaa kädestä kiinni ja olla läsnä siinä tilanteessa.
Myös tunteet ovat sallittuja. Toisen ihmisen tuska onnettomuuden edessä voi tuntua auttajastakin pahalta. Joskus jos uhri itkee, saatan itsekin ruveta itkemään.
Minulle on tärkeää auttaa. Joskus sitä apua saattaa itsekin tarvita.
Onneksi meillä on naisosaston kesken hyvä yhteishenki. Vaativia tilanteita voimme käydä läpi yhdessä. Tiedän, että palokuntatyö on yhteiskunnallisesti tärkeää, ja auttamisesta jää aina hyvä mieli.
Onnettomuus sattui omalle kohdalle
Kerran palo-onnettomuus sattui omalle kohdalleni. Se teki selväksi, miksi tarvitaan varautumista.
Olimme perheeni kanssa matkalla asuntovaunun kanssa, kun aistin savunhajua autossa. Ilmoitin välittömästi, että nyt pitää pysähtyä, kaikki ulos autosta!
Kun mies avasi konepellin, auto oli jo ilmiliekeissä. Moottoriin oli tullut oikosulku. Soitin heti hätäkeskukseen ja etsin asuntovaunusta jauhesammuttimen. Palo saatiin sammutettua ja perhe pelastettua, mutta auto meni lunastukseen. Se oli iso säikähdys, jossa olisi voinut käydä huonostikin.

Kokemus teki selväksi sen, että jokaisessa talossa ja autossa pitäisi olla sammutuspeitto tai jonkinlainen käsisammutin. Kannattaa myös opetella sammuttimien käyttö etukäteen.
Teen paljon vapaaehtoistyötä. Saan siitä virtaa. Palokuntatoiminnasta on myös etua. Voin vuokrata Pyhäsalmen VPK:n mökkiä edullisesti ja saan kolme ilmaista lippua vuodessa paloaseman yhteydessä olevaan VPK:n elokuvateatteriin. Minuun teki vaikutuksen etenkin Syke-elokuva, joka kertoo hienosti hoitoalan työstä.
Minulle on tärkeää hoitaa yhteisiä asioita ja pystyä auttamaan. Joskus sitä apua saattaa itsekin tarvita.”
5 vinkkiä: Näin varaudut palo-onnettomuuksiin
- Tunne velvollisuutesi.
Suomessa jokaisella on lakisääteinen velvollisuus auttaa vakavassa hengen tai terveyden vaarassa olevaa henkilöä omien kykyjensä mukaan. Älä kuitenkaan aseta omaa henkeäsi tai terveyttäsi vaaraan. - Soita hätäkeskukseen.
112-sovellus kannattaa ladata puhelimeen etukäteen. Siinä toimii paikannus, josta hätäkeskus näkee, mistä soitto tulee. - Varaudu sammutuspeitteellä sekä vaahto- ja jauhesammuttimella.
Opettele niiden käyttö etukäteen. Sammutuspeite toimii pienten palojen sammuttamiseen. Vaahtosammutin sopii lämpimiin sisätiloihin. Jauhesammutin on tehokas yleissammutin ja toimii myös pakkasella. - Huolehdi, että rakennuksissa on toimiva palovaroitin.
Palovaroitin on uusittava 5–10 vuoden välein. Laitteen takapuolelta voi tarkistaa valmistuspäivän ja viimeisen käyttöpäivämäärän. - Opettele tärkeimmät ensiaputaidot.
Niitä ovat esimerkiksi tajuttoman hengityksen turvaaminen, peruselvytys ja suuren verenvuodon tyrehdyttäminen. Ensiapukoulutusta antavat esimerkiksi Suomen Punainen Risti, kansalais- ja työväenopistot, partio ja sopimuspalokunnat.