Terhi Raatesalmi-Salosella on missio: esihenkilöiden kuormaa pitää keventää. Työsuojelutarkastaja on niin aktiivinen, että toisinaan hänen pitää patistaa itseäänkin lepäämään.
Onko suuressa rakennusfirmassa pohdittu työhyvinvointia? Puhutaanko siellä asioista ylipäätään? Terhi Raatesalmi-Salosen päässä vilisivät epäluulot, kun hän oli matkalla tekemään työsuojelutarkastusta rakennusyritykseen.
Paikalla selvisi, että asiat olivat paremmin kuin työpaikoilla yleensä. Jopa esihenkilöiden kuormitus huomioitiin: perheelliset pomot saivat jo tuolloin, ennen koronapandemiaa, tehdä etätöitä silloin kun lapsiarki niin vaati.
Nyt Raatesalmi-Salonen istuu kaksionsa viininpunaisella sohvalla Vantaan Tikkurilassa ja naurahtaa epäluulolleen.
– Kyllä insinööri on fiksu. Usein nimittäin esihenkilöt unohdetaan kokonaan.
Moni työnantaja osaa jo edistää rivityöntekijöiden hyvinvointia perehdytyksestä johtamiseen. Työnantajat ymmärtävät, että mitä paremmin työntekijä voi, sitä tuottavampi hän on.
Esihenkilöihin eivät päde samat keinot. He usein puristuvat johtajilta ja työntekijöiltä tulevan paineen väliin. Lisäksi heidän työnsä on sirpaleista. On hallittava niin kokonaisuudet kuin yksityiskohdat, sairauspäivistä vuosilomiin. Sitten pitäisi vielä ymmärtää ihmistä eli osata johtaa erilaisia työntekijöitä.
– Myymäläpäällikkönä sain kokea osani esihenkilöpaineesta.
Työ valuu helposti vapaalle ja esihenkilön täytyy olla aina saavutettavissa. Tänä syksynä Raatesalmi-Salosen tehtävänä on tehdä asialle jotain. Hän keskittyy työsuojelutarkastuksissa esihenkilöiden henkiseen – virkakielellä psykososiaaliseen – kuormitukseen.
Missio passaa Raatesalmi-Saloselle. Hän työskenteli 1980-luvun lopulta alkaen esihenkilönä eri Valintataloissa ja Siwoissa lähes 20 vuotta.
– Myymäläpäällikkönä sain kokea osani esihenkilöpaineesta.
Ay-tähdestä tarkastajaksi
Raatesalmi-Salonen osaa johtaa ja rajata työtään, sillä hänen on nuoresta asti ollut pakko luottaa itseensä.
Hän kuvailee itseään tavallisen duunariperheen lapseksi Helsingin Kalliosta. Isä työskenteli käämijänä eli erilaisten moottoreiden kuparilankojen parissa, äiti tehtaissa tuotannossa ja postituksessa.
Lapsena kukaan ei kuskannut häntä harrastuksiin – tai muuallekaan. Hänen piti mennä jo nuorena töihin, jotta sai rahaa viettää vapaasti aikaa kavereidensa kanssa ja harrastaa jazzia sekä modernia tanssia.
Lukion ensimmäisellä luokalla Raatesalmi-Salonen aloitti Valintatalossa. Myymäläpäälliköksi hän eteni jo 23-vuotiaana.
Ensimmäinen lapsi syntyi pian perään ja kaksi lisää vähän myöhemmin. Arki oli hektistä. Töissä äiti ikävöi lapsia ja kotona mietti, miten töissä menee.
Raatesalmi-Salonen opiskeli päivähoitajaksi, mutta 1990-luvun lamassa päiväkodeissa ei ollut töitä. Työharjoitteluissa tiloista piti tehdä lapsille turvalliset. Kipinä työsuojeluun syttyi.
Hän palasi myymäläpäälliköksi, ja opiskeli työn ohessa merkonomiksi. Uuden vuosituhannen alkupuolella tuli ero. Päävastuu lapsista jäi hänelle. Vaativan johtamistyön ja lapsiarjen yhdistelmä väsytti.
– Oli opittava olemaan tyytyväinen, että selvisi yhdestä päivästä tai asiasta kerrallaan.
Oppi on auttanut häntä jaksamaan myös töissä, jos työt ovat kasaantuneet.
Arki sen kuin otti yhä lisää kierroksia. Vuonna 2004 hänet valittiin täysiaikaiseksi henkilöstön edustajaksi Tradekassa, joka omisti muun muassa Valintatalot.
Hän koki olevansa uransa huipulla, kun sai tuolloisen ammattiliitonsa PAMin riveissä edistettyä hyvinvointia ja tekemisen tapoja Tradekan työpaikoilla.
Kymmenen ay-vuoden jälkeen tie vei työsuojelutarkastajaksi. Rooli vaihtui näkyvästä henkilöstön edustajasta puolueettomaksi virkamieheksi.
– Tavallaan putosin korkealta, mutta olin saanut olla riittävästi esillä.
”Olen päättänyt elää pitkään”
Kahvakuula nousee vaakatasoon, polvet pumppaavat. Taustalla pyörii puoli yhdeksän uutiset. Raatesalmi-Salonen on päättänyt elää pitkään, sillä hänellä on vielä paljon tehtävää. Päätös tarkoittaa kävelyjä työpäivän jälkeen, kilometrejä uimahallilla ja kuntokoristreeniä.
Lisäksi tarvitaan unta, terveellistä ravintoa, virkistäviä harrastuksia ja ystäviä sekä paljon aikaa kahden lapsenlapsen kanssa. Aktivisuus tukee myös sitä, ettei hän itse ylikuormitu työssään.
Kun Urheiluruutu alkaa, Raatesalmi-Salonen hyppää sohvalle ja kaivaa esiin kielisovelluksen opiskellakseen espanjaa. Eläkkeellä hän on ajatellut viettää osan talvista lämmössä. Jos aikaa jää, hän katsookin lempisarjaansa La Promesaa. Samalla kelpaa neuloa villapaitaa. Viimeksi hän neuloi pitkän neuleen odottaessaan esikoistaan 38 vuotta sitten.
– Joskus ihmiset luulevat, että olen ihan uupunut, kun kuulevat näitä juttujani, mutta kyllä minä lepäänkin. Hidasvaihetta siinä välissä minulla ei ole. Joko teen tai en tee.
Joskus harrastukset lipsuvat tositoimiksi. Vuosi sitten Raatesalmi-Salonen hankki ukulelen ja kesällä jo konsertoi ystävilleen mökillä. Hän haluaisi soittaa paremmin, mutta soittotunnille ehtii vain kerran viikossa.
– Keksin arjessakin koko ajan kehitettävää. Välillä pohdin, miksen vain voi olla tyytyväinen.
Elämässä pitää uskaltaa
Koska elämme vain kerran, yllättäviäkin ratkaisuja on uskallettava tehdä. Se ajatus vie Raatesalmi-Salosta eteenpäin.
Nyt hän asuu ensi kertaa elämässään yksin. Se ei johdu erosta, veri vain veti Tuusulan Hyrylästä urbaaniin Tikkurilaan, jossa lapsenlapsetkin asuvat. Aviomies jäi Hyrylään, mutta he soittelevat lähes päivittäin ja näkevät viikonloppuisin ja lomilla.
Oma tila tukee palautumista, jota hän on huomannut tarvitsevansa iän myötä aiempaa enemmän. Halu muuttaa asioita ei silti ole kadonnut. Nyt vain tuntuu oikealta nauttia rauhallisemmasta elämästä.
– On ihanaa olla mummo. Tämä elämänvaihe on paras ikinä.
Työhyvinvointia keskustelu kerrallaan
Kaksion avokeittiön pöydän äärestä näkee parvekkeen läpi pitkälle naapurustoon. Ulos katsellessaan Raatesalmi-Salonen lepuuttaa silmiä kesken etätyöpäivän. Lapsenlasten piirustukset ja maalaukset seinillä muistuttavat tärkeimmästä.
Pöydän ääressä Raatesalmi-Salonen valmistelee työsuojelutarkastuksia ja ratkoo asiakkaiden tapauksia. Reilun kahden kuukauden välein hän vastaa parin viikon jaksoissa asiakasneuvonnassa kysymyksiin muun muassa häirinnästä ja syrjinnästä.
Työsuojelutarkastuksille hän lähtee bussilla kotinsa edustalta. Koska valvonnan painopiste on psyko-sosiaalisessa kuormituksen hallinnassa, tarkastus on muodoltaan kolmisen tuntia kestävä keskustelu. Paikalla on työpaikan pomoja ja työsuojeluvaltuutettu.
Raatesalmi-Salonen nauttii siitä, että saa johtaa keskustelua ja tuoda uutta tietoa esiin. Usein myös työnantajat ovat lopulta mielissään. Ne saavat uutta tietoa kehittämisen tueksi.
– Minulle tuo elämyksiä, kun saan vaikuttaa. Muuten voisi käydä tylsäksi.