Korona-aika osoitti, että huoltovarmuudesta huolehtii luotettavimmin julkinen sektori. On poliitikkojen tehtävä vahtia, että yhteiskunnan elintärkeät toiminnot pysyvät yhteiskunnan omissa käsissä, kirjoittaa JHL:n puheenjohtaja Päivi Niemi-Laine.
Huoltovarmuuden merkitys on korostunut koronapandemian ja Ukrainan sodan seurauksena. Pandemian vuoksi valtioneuvosto julisti valmiuslain liitteessä useita julkisten alojen ammattiryhmiä kriittisiksi ammateiksi, jotta yhteiskunta selviytyisi kriisistä.
Kriittisten ammattien listalle nousivat muun muassa siivoojat ja ruokapalvelutyöntekijät. Korona-aikana luotettavimmaksi huoltovarmuustoimijaksi osoittautuikin alkuvaikeuksien jälkeen julkinen sektori – kunnat ja sairaanhoitopiirit.
Hinnat nousevat huippuvauhtia
Talousnäkymät ovat poikkeuksellisen epävarmat. Venäjän hyökkäyssota Ukrainaan on sekoittanut ennen kaikkea energiamarkkinat, ja hinnat nousevat huippuvauhtia. Onneksi julkinen energiahuolto pitää suomalaisten arjen käynnissä epävarmoina aikoina.
Yhteiskunnan huoltovarmuus on materiaalisen varautumisen lisäksi kriittisten organisaatioiden jatkuvuuden turvaamista.
Suomi on taloudellisesti ja teknologisesti kehittynyt yhteiskunta. Kansalaiset voivat ostaa ruokaa ja juomaa kaupasta tai ravintolasta, saavat sähköä ja vettä verkoista, maksavat tavarat ja palvelut pankkijärjestelmien kautta sekä käyttävät tasokkaita terveydenhoitopalveluita. Nämä ovat esimerkkejä toiminnoista, jotka kuuluvat huoltovarmuuden piiriin.
Lue lisää: Julkiset palvelut ovat kriisajan peruskallio
Viranomaisten vastuulla
Huoltovarmuuden juuret Suomessa ulottuvat jo 1900-luvun alkuun. 2000-luvulla verkostoituneen yhteiskunnan huoltovarmuus on materiaalisen varautumisen lisäksi kriisinkestävyyden parantamista sekä kriittisten organisaatioiden toiminnan ja jatkuvuuden turvaamista. Se on yhteistyötä yritysmaailman, julkisen ja kolmannen sektorin kanssa. Keskeistä siinä on, miten julkisen henkilöstön asema moniammatillisina ketjuina huomioidaan jatkossa muun muassa valmiuslaissa.
Suomessa viranomaisilla on lakisääteinen velvollisuus varautua poikkeus- ja häiriötilanteisiin. Yritykset ovat pääsääntöisesti vapaaehtoisesti mukana toiminnassa lähtökohtanaan liiketoiminnalliset perusteet, asiakkaiden kanssa tehdyt sopimukset ja näihin liittyvä riskienhallinta. Poliitikkojen tehtävä on huolehtia, että julkinen sektori ja yhteiskunnan elintärkeät toiminnot, kuten energia- ja vesihuolto ja ict-yhteydet ovat yhteiskunnan omissa käsissä.