Joskus työyhteisö kohtaa suruista suurimman, kun se menettää yhden jäsenistään. Surulle on tärkeää antaa tilaa. Osa tarvitsee tukea pidempään kuin toiset.
A. Jaa tietoa kunnioittavasti
Kuolema on julkinen asia, mutta siihen liittyvä tieto on yksityistä.
Esihenkilön tehtävä on tiedottaa työyhteisölle työntekijän kuolemasta ja kertoa siitä tarpeelliset tiedot. Jos saat tietää asiasta ennen esihenkilöä, kerro hänelle ennen kuin puhut muille työyhteisössä.
Omaisten asia on päättää,
kertovatko he läheisensä kuolinsyyn.
Tietoa tarvitaan, jotta huhuilta ja kuulopuheilta vältytään. Jos läheisenä ystävänä tiedät kuolemasta enemmän kuin muut, harkitse, mitä kerrot. Omaisten asia on päättää, haluavatko he kertoa esimerkiksi läheisensä kuolinsyyn. Itsemurha, onnettomuus tai henkirikos voivat vaatia omaisilta omaa työstämistä ennen kuin he puhuvat asiasta muille.
B. Salli suru
Kun työyhteisöstä kuolee jäsen, surulla on vaikutusta kaikkiin. Siitä on viisasta puhua, ja kuollutta on tärkeää muistella.
Läheisimpiin ystäviin ja työtovereihin kriisi iskee kovimmin. Suru aiheuttaa voimakkaan fyysisen ja psyykkisen stressin, eikä siinä tilanteessa voi vaatia itseltään yhtä tehokasta suoriutumista töissä kuin aikaisemmin. Taukoja ja lepoa tarvitaan enemmän.
Itkemistäkään ei pidä hävetä: se kertoo terveestä tunne-elämästä.
Työyhteisön on oltava kärsivällinen. Varsinkin läheisen työkaverin kuoleman jälkeen työ- ja toimintakyvyn palautuminen vie aikaa.
C. Hae lohtua rituaaleista
Kuolema on yhteisöllinen asia. Esihenkilö huolehtii, että kuolemantapauksen tullessa tietoon lippu lasketaan puolitankoon ja muistelutilaisuus järjestetään.
Suruun liittyvät rituaalit auttavat. Yhteisten rituaalien lisäksi jokaisella voi olla omia. Rituaali voi olla kuolleen työtoverin ajatteleminen vaikka silloin, kun tekee työtehtävää, jossa hän ennen oli mukana.
Työpaikasta tulee yhteisön jäsenen kuoleman jälkeen joksikin aikaa surumaisema. Se muistuttaa menetyksestä. Sitä ei tarvitse pelätä. Oma koti voi toimia lepopaikkana voimakkaimmista tunteista.
D. Puhu töiden jakamisesta avoimesti
Myös kuolleen työtoverin työt pitää tehdä. Omista tunteista ja töiden jakamisesta on tärkeää keskustella avoimesti, vaikka vastuu tilanteesta onkin esihenkilöllä.
Työntekijöiden surukuorma on erilainen. Yhdellä kuolleen ystävän töiden tekeminen nostaa vaikeat tunteet pintaan, toiselle se mahdollistaa muistelun. Joku kokee, että hänellä ei ole oikeutta tehdä toiselle kuuluneita töitä.
Voi paljastua myös, että kuollut työtoveri on tehnyt töitä, jotka ovat muille vaativia ottaa haltuun. Tämäkin on otettava puheeksi, jotta työt jaetaan oikeudenmukaisesti, eikä kukaan joudu kohtuuttoman taakan alle.
Vinkit antoi trauma- ja kriisipsykologiaan erikoistunut psykologi ja psykoterapeutti Soili Poijula.
Tutustu Näin onnistut -sarjan aiempiin juttuihin:
Kuinka saan uutta puhtia työhön
Kuinka otan työpaikkakiusaamisen puheeksi
Kuinka annan ja vastaanotan palautetta
Kuinka valmistaudun kehityskeskusteluun