Tarja Al Hanan on henkilökohtainen avustaja, jonka elämäntehtävä on edistää niin ammattikuntansa kuin vammaisten etuja. Siinä auttaa jääräpäinen luonne.
Kaksion ruokapöydälle asetettu laite muistuttaa kynää. Tarja Al Hanan valmistelee sitä verikokeeseen pinkit kumihanskat käsissään. Ikkunasta näkee laukaalaiseen metsään asti.
Muru-kissa pukkaa Al Hanania jalkaan, Saga tarkkailee touhua kiipeilytelineeltä. Al Hanan avustaa kissojen omistajaa. Tämä tarvitsee pyörätuolia vaikean autoimmuunisairauden vuoksi. Käytännössä hänellä on siis useita yksittäisiä sairauksia.
Laite mittaa verenohennuslääkkeen pitoisuutta veressä. Al Hanan pistää laitteen kärjellä pienen reiän keskisormeen, ja laite imee veripisaran itseensä. Lopuksi laastari sormeen.
Jos arvo on liian korkea, verenvuotoriski kasvaa. Liian matala arvo taas aiheuttaa veritulppavaaran.
– Onpas korkea lukema! Lääkemäärä pitää pudottaa välittömästi, Al Hanan sanoo.
Autoimmuunisairautta hoidetaan useilla lääkkeillä yhtä aikaa, joten Al Hanan laskee paperille uudet annosmäärät. Sitten vielä pillerit lääkkeitä annostelevaan dosettiin.
Testi pitää uusia parin päivän päästä. Jos lukema ei ala asettua viitearvoon, on järjestettävä uusi lääkärikäynti.
– Näytitkö sä mulle juuri keskisormea, Al Hanan kysyy hymyillen.
– Laastariahan mä vain näytin, avustettava vastaa ja virnistää.
Molempia naurattaa.
Monenlaiset taidot tarpeen
Tarja Al Hananilla on oikeus lääkkeiden käsittelyyn, koska hän on koulutukseltaan lähihoitaja. Lisäksi hän on kehitysvammaisten ohjaaja. Moni avustaja koostaakin taitonsa eri tutkinnoista, vaikka ilman koulutustakin alalla voi työskennellä.
Tällä hetkellä vammaisalan ammattitutkinnossa voi erikoistua henkilökohtaiseksi avustajaksi. Toinen suuntautumisvaihtoehto on kehitysvammaisten ohjaaja. Lisäksi lähihoitajan koulutuksessa voi erikoistua vammaisalaan. Opetushallitus kehittää parhaillaan sote-alan tutkintoja.
– Näytitkö sä mulle juuri keskisormea?
Aamulla Al Hanan on jo auttanut avustettavaansapukemisessa. Yhdessä he ovat huolehtineet aamulääkkeistä, ruokkineet kissat ja puhdistaneet niiden vessat. Petivaatteet on vaihdettu ja pyykit pyörivät.
Avun käyttäjä on ehtinyt myös selailla Tiktokia ja pelata ystävänsä kanssa tietokoneella. Nyt hän soittaa pianolla Elton Johnin Your Song -kappaletta.
Joskus Tarja Al Hanan värjää myös hiukset.
– Olen hoitaja, sihteeri, juristi, parturi, lääkäri ja projektipäällikkö, hän sanoo.
– Itse autat joskus liikaa ja liian nopeasti. Minä teen myös paljon, keskustelukumppani huomauttaa.
– Näinhän se on. Pitäisi malttaa, Al Hanan vastaa.
Kuntoakin työ vaatii, sillä apuvälineiden kanssa liikkuminen edellyttää toisen henkilön tukea. Al Hanan työntää pyörätuolia loskassakin ja nostelee välineitä autoon.
Joitakin vuosia sitten hän oli menettää työkykynsä kipeytyneiden lonkkien takia. Jääräpäisyyttään hän suostui tekonivelleikkauksiin vasta kivun yllyttyä mahdottomaksi. Enää ei satu.
Vammainen on nähtävä ihmisenä
Avustajat itse puhuvat avustettavistaan usein avun käyttäjinä. Se tekee heistä aktiivisia toimijoita toisin kuin sana avustettava, joka esittää asiakkaan passiivisena. Mitä vaikeammin vammainen avun käyttäjä on, sitä enemmän työ vaatii. Jotkut avustajat ylläpitävät jopa hengityshalvauspotilaan laitteita.
Vajaa kymmenen vuotta sitten Tarja Al Hanan avusti asumisyksikössä kolmekymppistä miestä. Tämä kykeni vastaamaan yksinkertaisiin kysymyksiin vain nyökkäämällä tai päätään ravistamalla.
– Jos aikuinen avun käyttäjä lähtee paniikissa juoksemaan karkuun, hänet täytyy juosta kiinni.
Joskus mies halusi vierailla vanhempiensa luona. Visiitit sujuivat hyvin, mutta pois lähtiessä tälle iski ahdistus. Al Hanan muistaa pelänneensä tämän hermostumista eli huutoa ja reuhtomista. Omalla rauhallisuudellaan Al Hanan pystyi tyynnyttämään asiakasta.
– Jos aikuinen avun käyttäjä lähtee paniikissa juoksemaan karkuun, hänet täytyy juosta kiinni.
Tarja Al Hanan on lopen kyllästynyt henkilö-kohtaisten avustajien työn vähättelyyn. Työnantajat ja hyvinvointialueet usein markkinoivat työtä siten, että kuka tahansa kelpaa avustajaksi.
– Tässä ihminen pitää nähdä ihmisenä, ei vain hoidettavana. Kaikilla ei ole kykyä hoivaan ja läheisyyteen.
Avustajan työnantaja voi olla vammainen itse tai yksityinen apua välittävä yritys, johon saa palvelu-setelin hyvinvointialueelta.
Al Hanan haluaa, että henkilökohtaiset avustajat heräävät oikeuksiinsa ja järjestäytyvät liiton jäseniksi. Hän on yksi JHL:n aktiiveista, jotka ovat mukana kehittämässä uudenlaista edunvalvontaa avustajille. Toistaiseksi henkilökohtaisten avustajien etuja on ollut vaikea valvoa, sillä porukka on hajanainen ja työ on sirpaleista.
Työ vie jänniin tilanteisiin
Avustajan työ vie hauskoihinkin paikkoihin. Tarja Al Hanan on päässyt Jypin lätkäpeleihin, Ruisrockiin ja Suomipop-festareille sekä Ruotsin-reissulle.
Lokakuussa hänen avun käyttäjänsä innostui päivän varolla karaokekisasta Laukaan Peurungalla. Ei muuta kuin invataksi varaukseen ja menoksi. Asiakas tuli toiseksi Adelen One and Only -kappaleella.
Aina nopeat muutokset tai joustot eivät ole mahdollisia. Al Hanan muistuttaa, että jokaisen työntekijän kannattaa perehtyä oikeuksiinsa eikä suostua mihin tahansa.
Vuosia Al Hanan oli kahden vammaisen tyttärensä omaishoitaja. Heidän tullessaan teini-ikään hän ymmärsi, että heillä on oikeus saada muutakin. Lopulta hän voitti hallinto-oikeuden päätöksellä lapsilleen oikeuden kuljetuspalveluun ja henkilökohtaiseen apuun.
– Tällä luonteella jaksaa tapella, vaikka välillä perkeleet lentävät. Kyllä minulla varmaan on veemäisen akan maine, mutta nykyisin en pyytele anteeksi oikeuden hakemista.
Häntä harmittaa, että kaikki on vaikeaa heille, joilla on muutenkin vaikeaa. Lisäksi häntä sapettaa yleinen suhtautuminen vammaisiin. Jopa lääkärit saattavat puhua avun käyttäjien sijasta hänelle vain, koska asiakas liikkuu pyörätuolilla.
Al Hanania kismittää myös maan hallituksen touhu. Hänen avustettavansa oli toimistotyössä palkkatuella. Työ oli tärkeää jo päivärytmin takia. Kesän alussa asiakas jäi työttömäksi, sillä leikkaukset iskivät palkkatukeen.
Taisteleminen väsyttää. Silti vammaistyö on hänen juttunsa. Lähihoitajakoulutuksessa hän kokeili ikäihmisten parissa työskentelyä, mutta ei pitänyt siitä. Vammaisten oikeudet ovat hänelle myös harrastus.
– Tämä on elämäni.
Kaupungillekin lähdetään yhdessä
Iltapäivästä edessä on kauppareissu Jyväskylään. Kissat tarvitsevat uutta hiekkaa. Miksei nuudeleillakin voisi käydä.
Ennen invataksin saapumista Tarja Al Hanan harjaa hiuksia.
– Ei naamaa tarvitse harjata, riittävät ne hiukset, tämä sanoo nauraen.
– Minnes pompula laitetaan, avustaja kysyy.
– Ylös.
Avustaja sipaisee asiakkaansa hiukset ylös ponnarille ja silittää tämän olkaa.
