Ville-Veikko Liekkinen muistaa tapauksen yhä kirkkaasti. Yläasteen oppilas kiusasi yhtenään muita nuoria. Koulunkäynninohjaaja Liekkinen ja opettajat miettivät päänsä puhki, miten härkkimisen saisi loppumaan. Puheyhteyttä nuoreen ei syntynyt.
Sitten Liekkinen kohtasi nuoren luokkahuoneessa kahdestaan. Tämä sai sylkäistyä suustaan, että häntä itseään kiusattiin hänen aiemmassa koulussaan.
Liekkinen kysyi nuorelta, ovatko aikuiset tähän asti keskustelleet hänen kanssaan vääristä asioista.
– No v***u joo.
Lue lisää: Nuoriso-ohjaaja Keba Sabally paljastaa 5 keinoa, joilla teiniin saa yhteyden
Sillä hetkellä koulunkäynninohjaaja ymmärsi, että aikuisen ei pidä tilkitä yhteyttä nuoreen omilla johtopäätöksillään ja mielipiteillään. Pitää antaa tilaa.
Liekkinen huomasi aiemmin luoneensa nuorelle koulukiusaajan tarinan, josta puuttui kaikkein olennaisin asia: nuori purki kiusaamalla omaa traumaansa.
Nuori pitää kipua usein sisällään
Ville-Veikko Liekkinen päätyi lasten ja nuorten pariin suloisen vahingon seurauksena. Hän alisuoritti peruskoulun, hankki kauppaoppilaitoksesta merkantin paperit välttävin arvosanoin, työskenteli vaneritehtaalla ja meni siviilipalvelukseen yläasteen kouluavustajaksi.
Siellä hän huomasi, että se on mukavaa hommaa.
– Minua ei koulunkäynti kiinnostanut. Siksi minusta on hauska ajatus, että olen ollut kohta 30 vuotta koulussa töissä.
Liekkinen istuu Kukkulan koulun veistoluokassa puisen pöydän reunalla ja antaa silmiensä kostua. Hän kertoo 25 vuoden urallaan kohdanneensa usein kipua, jonka nuori pitää sisällään niin kauan, että taakka käy liian painavaksi.
Nyt Liekkinen on saanut kivun tunnistamiseen uudet avaimet. Hän on elokuusta asti toiminut Keski-Suomen hyvinvointialueen kokopäiväisenä konsultoivana koulunkäynninohjaajana.
Konsultoivan ohjaamisen tärkeimpiä tavoitteita on kiinnittää nuoria takaisin koulunkäyntiin. Mahdollisuus muiden joukossa on siirtää nuori väliaikaisesti omasta koulustaan Jyväskylän Kukkulaan, hyvinvointialueen sairaalakouluun.
Liekkinen tuntee alueen koulujen turvallisuuskulttuurin. Hän on toiminut yli kymmenen vuotta Avekki-kouluttajana – siis valmentanut Jyväskylän perusopetuksen ammattilaisia varautumaan uhka- ja väkivaltatilanteisiin.
Hän jatkaa edelleen ammattilaisten kouluttamista, mutta aiempaa huomattavasti suurempi osa työnkuvaa on jalkautuminen oppitunneille. Näin hän saa olla nuorille läsnä aiempaa enemmän.
Aiemmin konsultointi oli satunnaista ja kulki Kukkulan arjen ehdoilla. Nyt Liekkinen voi kalenteroida työnsä kokopäiväisesti. Sukkulointi eri koulujen välillä on ketterää.
Haastatteluviikolla maaliskuussa 2026 Liekkinen laskee tavanneensa parikymmentä nuorta. Osa kontakteista on lyhyitä, joskus yhteinen taival on pitkä ja moninainen.
– Jos näihin haasteisiin olisi yksinkertaisia ratkaisuja, ne olisi ratkaistu jo kauan sitten, Liekkinen toteaa.
Siirin koulunkäynti lähti lentoon
– Olin toivonut, että mua oltaisiin kuunneltu enemmän. Yritetty enemmän ymmärtää syitä, miksi mä en käynyt koulua, ysiplusluokkalainen Siiri puhuu videolla.
Siiri, 16, on ysiplussalla, sillä hänellä ei ole peruskoulun päättötodistusta. Hän ja Liekkinen istuvat pulpetin äärellä ja katsovat videota läppäriltä. Videolla Liekkinen haastattelee Siiriä. Parin minuutin haastattelupätkä on tarkoitettu osaksi ammattilaisten yhteistyötä käsittelevää koulutuskokonaisuutta.
Siiri kertoo videolla ilmoittaneensa koulussa, että aamut ovat hänelle tosi hankalia. Silti häntä vaadittiin paikalle varhain. Se ei onnistunut. Poissaoloja kertyi.
– Jos nuori huutaa ”haista v***u”, oikeasti hän haluaa sanoa jotain muuta.
Kukkulassa hänen koulunkäyntiään on painotettu iltapäiviin. Opinnot ovat lähteneet lentoon. Siiristä sairaalakoulussa on hyväksyvä ja rento ilmapiiri.
– Saa tulla just sellaisena kuin on. Jos väsyttää, voi ottaa vähän rennommin sen päivän.
Siirillä, kuten kaikilla sairaalakoulun nuorilla, on hoitosuhde erikoissairaanhoitoon. Jaksojen kesto sairaalakoulussa vaihtelee. Oppilaita on keskimäärin kahdeksan per luokka.
Liekkisen mielestä video kiteyttää olennaisen: nuoren kiinnittäminen koulunkäyntiin ei ole rakettitiedettä, vaan pieniä tekoja.
Onko lippis oikeasti ongelma?
Liekkinen kavahtaa ajatusta, että aikuisen pitäisi näyttää nuorelle mallia.
– Mulla ei ole henkseleitä mennä näyttämään, miten pitää toimia.
Esimerkki: koulusta kerrotaan, että oppilas kieltäytyy ottamasta ruokalassa lippistä pois päästä. Vanhanaikaisempi koulunkäynninohjaaja voi tiukata nuorelta, miksi tämä ei käyttäydy. Liekkinen sen sijaan kehuu hattua.
Koululta hän taas voi kysyä, tarvitseeko lippis ottaa pois. Onko ongelma hattu vai jokin asia, joka ilmenee hatun kautta? Onko lippis oppilaan keino suojautua tai hakea turvaa?
Liekkiselle voitto ei ole taistella nuorelta lippistä pois ruokalassa, vaan saada hänet syömään kouluruokaa.
Liekkinen toteaa, että koulut ovat pullollaan taitavia ihmisiä, jotka tekevät työtään suurella sydämellä. Hän on silti havainnut, että nuoret kokevat äänensä ja tarkoitusperänsä tulevan väärinymmärretyiksi.
– Tai ne jäävät sen lippiksen alle piiloon.
Nuoret voivat myös hyvin
Käytöshaasteiden taustalla on usein neuroepätyypillisyys, kuten keskittymishäiriö adhd. Muita yleisiä syitä ovat ahdistuneisuus ja masentuneisuus.
Liekkinen ei kuitenkaan halua kertoa kliseistä tarinaa pahoinvoivista nuorista. Hänestä on hienoa, että adhd tunnistetaan nykyisin paremmin kuin koskaan.
Hän toteaa nähneensä 25 vuoden ajan, että nuoret voivat usein hyvin.
– Hyvää on paljon enemmän kuin pahaa.
Katso videolta, mitä Ville-Veikko Liekkinen haluaa sanoa tulevasta huolestuneelle nuorelle:
Ulkokuoren alla on herttainen otus
Joskus nuorta ei parhaalla yrittämiselläkään saa kiinnittymään kouluun. Silloin Liekkinen saattaa jäädä hetkeksi lillumaan keinottomuuden tunteeseen.
Se ei tarkoita henkilökohtaista tai ammatillista epäonnistumista. Vaikkei tulos olisi aivan toivottu, aikuinen on kohdannut nuoren.
– Jokainen näistä lapsista ja nuorista ansaitsee tulla nähdyksi ja kuulluksi.
Mitä, jos lapseen tai nuoreen ei saa yhteyttä kotona? Liekkisellä on tilanteeseen neuvo niin ammattilaisena kuin kolmen lapsen isänä: Pitää yrittää nähdä käyttäytymisen läpi.
– Jos nuori huutaa ”haista v***u”, niin oikeasti hän haluaa sanoa jotain aivan muuta.
Huoltajilla on iso omakin taakka, joten periaatetta voi olla vaikea toteuttaa. Tärkeintä on pysähtyä, olla kiinnostunut ja tähytä kovan ulkokuoren alle.
– Siellä on aina hirveän herttaisia otuksia.
Siirin nimi on muutettu hänen henkilöllisyytensä suojaamiseksi.
