Elinkeinoelämä haluaa lisää paikallista sopimista, mutta ay-liike näkee, että paikallinen sopiminen on jo nyt hyvissä kantimissa. Se on edennyt pitkälle varsinkin yksityisaloilla, mutta paikallisesti sovitaan myös julkisen sektorin työpaikoilla. Paikallinen sopiminen tarkoittaa työ- tai virkaehtosopimuksessa annettua oikeutta sopia joistain asioista työpaikkakohtaisesti, esimerkiksi joustavista työaikajärjestelyistä työehtosopimuksessa määritellyissä raameissa.
JHL:n yksityisaloilla on noin 30 työehtosopimusta, jotka koskevat noin kolmasosaa liiton jäsenistä. Nämä jäsenet työskentelevät muun muassa yksityisellä opetusalalla, ammattikorkeakouluissa, kesäyliopistoissa, työväenopistoissa, yksityisellä sote-alalla sekä liikenteessä, tekniikassa ja energia-alalla. Myös raideammattilaiset ovat yksityisissä työehtosopimuksissa.
1 Mitä uutta paikallisen sopimisen lisääminen toisi JHL:n yksityisen alan työehtosopimuksiin?
– Ei paljon mitään. Paikallinen sopiminen on viety jo pitkälle. Eli JHL:llä on jo nyt useat yrityskohtaiset työehtosopimukset, jotka mahdollistavat toisin sopimisen monessa asiassa. Sopimusten pilkkomiseen pienempiin osiin olisi vaikea mennä, JHL:n yksityisalojen neuvottelujohtaja Marianne Leskinen sanoo.
Leskinen pohtii, tekisikö paikallisen sopimisen lisääminen työehtosopimuksista työpaikkakohtaisia.
– Eniten yritykset haluavat sopia työvuorojen joustosta.
JHL:n yksityisalojen neuvottelujohtaja Marianne Leskinen
Hän kertoo paikallisen sopimisen esimerkiksi vanhustenhuollossa perustuvan kaksiportaiseen malliin. Liitto tai JHL:n luottamusmies voi sopia esimerkiksi yksityisellä sosiaalipalvelualalla Attendon kanssa paikallisen sopimuksen, jossa voidaan teettää jopa 12-tuntisia työvuoroja. Sitten yksittäinen JHL:n jäsen miettii, sopiiko se hänen elämäntilanteeseensa, ja päättää, ottaako hän tarjouksen paikallisesta sopimisesta vastaan.
– Eniten yritykset haluavat sopia työvuorojen joustosta. Jäsenet, jotka hyväksyvät pitkät työvuorot, voivat sitten tallentaa ansaitut tunnit tai päivät esimerkiksi työaikapankkiin. Täytyy vain pitää huolta, ettei siitä tule roskapankkia. Eli ylityö- ja muut pidennykset tulee ottaa huomioon täysimääräisinä, opastaa Leskinen.
2 Mikä on suurin ongelma paikallisessa sopimisessa yksityisaloilla?
– Kyllä se on luottamusmiesten puute, varsinkin sote-alan pienillä työpaikoilla. Vapaaehtoistyön, kuten luottamusmiestoiminnan, imu on yhteiskunnassamme heikentynyt, Marianne Leskinen toteaa.
Siksi hänen mukaansa yksityisen sosiaali- ja palvelualan sopimukseen on tullut kohta, joka mahdollistaa toisen allekirjoittajajärjestön luottamusmiehen käytön apuna oman työpaikan sopimusta neuvoteltaessa.
– JHL:n luottamusmiesten määrä ja heidän jatkuva kouluttamisensa ovat siksi paikallisen sopimisen keskiössä. Jos ja kun etätyö lisääntyy, paikallisen sopimisen haasteet kasvavat vielä nykyisestä, arvioi Marianne Leskinen.
3 Ovatko julkisen sektorin sopimukset liian jäykkiä paikalliseen sopimiseen?
Julkisen sektorin työehtosopimukset koskevat noin 70 prosenttia liiton jäsenistä. Julkisten alojen virka- ja työehtosopimukset koskevat henkilöitä, jotka ovat töissä kunnissa, hyvinvointialueilla, valtiolla tai kirkon alalla. Paikallisia sopimuksia julkissektorilla tehdään yleensä työaikajärjestelyistä, kertoo julkisen sektorin neuvottelujohtaja Kristian Karrasch.
– Alan suurimmassa sopimuksessa KVTES:ssä (Kunta-alan yleinen virka- ja työehtosopimus), kuten muissakin alan sopimuksissa, on työajasta vähän rajoitteita, oikeastaan vain säännöllisen työajan keskimääräinen pituus. Useimmista asioista voi sopia toisin.
Hänen mukaansa tyypillinen paikallinen sopimus koskee liukuvaa työaikaa, jossa maanantaista torstaihin tehdään enemmän tunteja ja sitten perjantaina vähemmän.
– Erilaiset palkkausjärjestelmät sovitaan paikallisesti. Kaikkiaan sopimiseen on väljät raamit, toteaa Karrasch.
4 Missä piilevät julkisen puolen ongelmat paikallisessa sopimisessa?
– Neuvotteluasetelma ei ole tasapuolinen, koska työnantajalla on aina enemmän tietoa ja mahdollisuus käyttää asiantuntija-apua. Meidän ainoa tapamme tasapainottaa asetelmaa on kouluttaa ja ohjeistaa luottamusmiehiämme, Karrasch toteaa.
– Silloin paikallinen sopiminen on pahimmillaan uhkailua.
Julkisen sektorin neuvottelujohtaja Kristian Karrasch.
Hän pitää myös ongelmana sitä, että kunta voi päättää veroprosentin nostolla tai laskulla taloudellisen tilansa tiettyyn mittaan saakka. Eli tuotannolliset ja taloudelliset syyt voidaan saada aikaan kunnan omilla päätöksillä.
– Silloin paikallinen sopiminen on pahimmillaan uhkailua. Jos työntekijät eivät suostu palkkojen tai palveluehtojen huonontamiseen, tulee potkut.
– Paikallisen sopimisen lopputulos pitää olla aina kokonaisuutena alan työehtosopimusta parempi tai ainakin samaa tasoa.
Hänen mielestään paikallisen sopimisen lisäämistä on vaikea toteuttaa, jos ei haluta mennä vähimmäispalkkojen alle tai heikentää äitiys- tai sairasajan etuja tai lyhentää vuosilomia.
– Paikallinen sopiminen ei voi huonontaa JHL:n jäsenten työsuhteen perusasioita. Eli ollaan peruskysymysten äärellä, miksi ammattiliitot yleensä ovat olemassa, Kristian Karrasch sanoo.
Lue lisää: Lakimies vastaa: Pitääkö työehtojen muuttamisesta järjestää yt-neuvottelut?
Puheenjohtaja Päivi Niemi-Laine: Mieluummin Suomeen oma kuin Ruotsin malli
Kesän päätteeksi politiikan, talouden ja työmarkkinoiden vaikuttajat kokoontuivat Eurooppa-foorumiin Turkuun. Paikallisen sopimisen myyttejä ja niiden murtamista oli paneelimuotoisessa keskustelussa pohtimassa muiden muassa JHL:n puheenjohtaja Päivi Niemi-Laine.
Ennen panelistien ääneen pääsyä Ruotsin Sovitteluinstituutin (Medlingsinstitutet) johtaja Irene Wennemo kertoi, että Ruotsin työmarkkinamallia ovat viime vuosikymmeninä hänen mielestään muokanneet toimihenkilöistyminen ja LO:n (paikallinen SAK) rinnalle nousseet muut keskusjärjestöt.
Itseironiseen tapaan hän totesi, ettei ruotsalaisessa sopimusmallissa ole mitään logiikkaa, mutta se toimii. Lyhyesti: vientiteollisuuden palkankorotukset määräävät muiden alojen korotusten ylärajan. Lisäksi vuonna 2020 ei hukattu yhtään työtaistelupäivää koko Ruotsissa.
Yhteistä tilastokantaa kaivataan
Paikallisen sopimisen paneelissa puheenjohtaja Päivi Niemi-Laineelta kysyttiin, mitä mieltä hän on Ruotsin sopimismallista.
– Se ei meille (JHL:lle) käy. Naisvaltaisten palvelualojen palkat jäävät siinä varmasti jälkeen. Hakisin ennemminkin Suomen mallia, jossa viime kierroksella naisvaltaisille aloille saatiin vähän parannuksia. Paikallisella sopimisella meillä on pitkät ja hyvät perinteet, Niemi-Laine totesi.
Muut panelistit olivat tutkija Aki Kangasharju työnantajia lähellä olevasta tutkimuslaitos ETLAsta, kunta-alan työnantajien KT:n ykkönen Markku Jalonen sekä Työ- ja elinkeinoministeriön kansliapäällikkö Elina Pylkkänen.
Odotetusti Kangasharju liputti paikallisen sopimisen lisäämisen puolesta, koska Ruotsi hyötyy lakkojen olemattoman vähäisestä määrästä. KT:n Jalonen totesi paikallista sopimista tehtävän paljon jo nyt. Hän uskoi kriisien lisäävän paikallista sopimista ja kannatti maan hallituksen lupaamia kolmikantaisia neuvotteluja.
Elina Pylkkänen piti Ruotsin mallia lakkojen vähäisyyden kannalta hyvänä ja huomautti yhteisen tilastopohjan auttavan kaikkien Ruotsin alojen sopimusneuvotteluissa.
– Palkkojen on reagoitava sekä ylös että alaspäin työvoiman kysynnän mukaan.
Avuksi yhteiset tilastot
Yhteisen palkka-, työvoima- ja taloustilastoinnin tarpeeseen yhtyivät kaikki panelistit. Jopa vuonna 2008 haudattu tukuseto (tulo- ja kustannuskehityksen selvitystoimikunta) mainittiin.
Niemi-Laine kiteytti oikeudenmukaisen sopimisen yhtälön JHL:n näkökulmasta. Koska palvelut pitää tuottaa kansalaisille, täytyy palvelualojen imu, työehdot ja palkat, olla kohdallaan.
– Poliitikot päättävät palveluiden määrästä ja tasosta, me työmarkkinoilla neuvottelemme työehtosopimukset. Neuvottelua ja sopimista auttaisi yhteinen käsitys palkkojen, hintojen ja talouden tilasta. Valtio voisi olla mukana tekemässä tätä tilastointityötä.
Lue lisää: Puheenjohtajalta: Laaja palkkaratkaisu oli oikea-aikainen korjausliike
