Kirjastoista on yhden sukupolven aikana tullut monitoimitaloja. Samalla kirjaston työntekijöistä on kuoriutunut moniosaajia.
Vielä 35 vuotta sitten kirjojen lainaus oli käsityötä. Virkailija kirjoitti takakannen taskun pahvikorttiin eräpäivän ja sijoitti sen lainaajan kohdalle asiakaskortistoon. Kun asiakas palautti kirjan, virkailija siirsi pahvikortin takaisin kirjan taskuun. Jos kirjaa ei palautettu ajallaan, kotiin lähti muistutuskirje.
Niihin käsityön aikoihin työnsä aloitti kirjastovirkailija Tuija Linna.
Lue lisää: Perustaidot eivät enää riitä – Työntekijöistä tuli moniosaajia
Hän päätyi alalle vähän sattumalta. Linna oli ollut pitkään neljän lapsensa kanssa kotona ja kaipasi 35-vuotiaana takaisin työelämään. Työvoimatoimiston tarjoama työ Kalvolan lähikirjastossa vei asiakaspalvelusta pitävän Linnan heti mukanaan.
Hän kouluttautui kirjastomerkonomiksi, eikä ole sen koommin ollut työttömänä.
Kirjastossa Linnan päätyö oli pahvikorttipeli lainaustiskillä sekä kirjojen hyllytys ja uusien teosten muovitus. Hänen työpaikallaan Hämeenlinnassa lainaukset ja myöhästymismaksujen perintä siirtyivät 90-luvun loppupuolella tietokoneilla hoidettaviksi.
Digitalisaation myötä työ nopeutui ja aikaa riitti uusiin tehtäviin.
Työnkuva laajeni digitalisoinnin myötä
Tuija Linna kertoo, että aikoinaan Hämeenlinnassa vain korkeakoulutetut kirjastonhoitajat saivat käydä kouluissa esittelemässä kirjoja. Kyse oli silloin koulutuksen määrittelemistä tehtävistä.
Kun työt lainaustiskillä vähenivät, aika oli muuttunut. Myös kirjastovirkailijat pääsivät tekemään kouluihin kirjaesittelyitä ja vetämään dramatisoituja satutunteja lapsille. Nykyään kirjastovirkailija voi tehdä samoja töitä kuin kirjastonhoitaja.
– Kiinnostuin kirjallisuudesta töissä, vaikka alun perin alalle motivoi asiakaspalvelutyö. Osaamisen lisääntyminen antoi uusia mahdollisuuksia.
Vanhusten yksinäisyys näkyy kirjastoissa.
Linna on ehtinyt tehdä Hämeenlinnassa töitä lähi- ja pääkirjastoissa. Tehtävät ovat muovautuneet työpaikan tarpeiden mukaan.
Pääkirjastoissa työntekijät erikoistuvat enemmän kuin lähikirjastoissa, joissa kaikki tekevät vähän kaikkea. Linna on nykyään kokoelmatiimissä, joka hoitaa muun muassa kirjapoistoja ja varastoon siirtoja sekä etsii kadonneita kirjoja.
Lue lisää: Näistä syistä työn ilo kuplii kirjastoissa
Kirjastoista tuli monitoimitaloja
Viimeisten 20 vuoden aikana kirjastojen palvelut ovat moninkertaistuneet. Sama koskee työnkuvia. On tapahtumajärjestämistä, juontamista, viestintää ja ohjelmistojen ja laitteiden käytön neuvontaa.
Tuija Linnan työpaikalla kirjastoväki hoitaa toimistotilojen, äänitysstudioiden ja soittimien vuokrausta. Tarjolla on myös mediahuoneita, joissa voi katsoa videoita, pelata pelejä tai vaikka digitalisoida vanhojen VHS-kasettien sisältöjä. Kaikkiin näihin tarvitaan asiakasneuvontaa, ja myös uutta osaamista.
Pelkästään asiakaskäyttöön tarkoitettujen ohjelmistojen määrä on suuri. Kirjastoissa asiakkaat voivat opiskella vaikka musiikin tekemistä verkkokurssien avulla.
Sosiaalityö hiipi kirjastoihin
Aikoinaan lähikirjastoissa kävi sosiaalityöntekijä tiettyinä päivinä tapaamassa asiakkaita. Kirjastotyöntekijät ohjasivat asiakkaat tämän luokse. Sittemmin roolit ovat muuttuneet.
– Sosiaalityöntekijä ei enää käy, mutta asiakkaat tulevat juttelemaan meidän kanssamme. Osa kysyy neuvoa erilaisista asioista, osa haluaa vain jutella. Jotkut asiakkaistamme viettävät koko päivänsä kirjastossa.
Linna kertoo, että vanhusten yksinäisyys näkyy kirjastoissa.
Kun Linna aloitti työt kirjastossa, hiljaisuus-kyltti muistutti hillitystä käytöksestä. Nykyään kirjastossa riittää hulinaa ja välillä työntekijät ovat lastenkaitsijoitakin. Englannin kielen taitoa tarvitaan entistä enemmän, sillä ulkomaalaistaustaiset saattavat kysyä apua esimerkiksi erilaisten verkossa olevien palveluiden käyttöön.
Kaikki ei ole kuitenkaan muuttunut. Niin kauan kuin on paperikirjoja, on myös muovittamista.
– Olen hommassa jo konkari, eikä ryppyjä tai kuplia jää muovitetun kirjan pintaan. Vaikeimpia muovitettavia ovat yhä ohutkantiset aikakauslehdet.
Mikä on totta ja mikä tarua kirjastoalan moniosaajuudessa?
1. Digitalisaatio vaatii uutta osaamista
Totta: Lainausasiat hoituvat lähes ilman virkailijoita palautus- ja lainausautomaatilta. Digitalisaatio on kuitenkin lisännyt neuvontapalveluita monien asiakaskäytössä olevien ohjelmistojen myötä. Myös viestintä on verkossa ja monikanavaista.
2. Sosiaalityötä ei tehdä kirjastossa
Tarua: Aiemmin sosiaalityöntekijä kävi lähikirjastoissa tapaamassa asiakkaita. Nykyään ihmiset tulevat juttelemaan meille ja pyytävät apua digiasioissa. Toisinaan he haluavat vain keskustella. Kirjastoissa näkyy muun muassa vanhusten yksinäisyys.
3. Tehtävät ovat lisääntyneet
Totta: Kun tulin alalle, työ oli lainauksia, palautuksia ja karhuamista sekä muovitusta ja hyllytystä. Nykyään kirjastovirkailija pitää satu- ja kirjaesittelytunteja, opastaa laitteiden käytössä ja hoitaa viestintää monilla eri kanavilla. Kirjastolaisten on osattava opastaa myös englanniksi.
4. Moniosaajuus vie voimat
Tarua: Jatkuva uuden oppiminen motivoi ja antaa mahdollisuuden siirtyä uusiin tehtäviin. Tehtäviä kierrättämällä kaikkien osaaminen pääsee käyttöön.
5. Kaikki ei muutu
Totta: Niin kauan kuin on paperisia kirjoja, on myös muovitusta. Olen muovittanut kirjoja 35 vuotta. Ei jää enää kuplia tai ryppyjä kanteen.