Kriisivalmius ei synny pelkistä panssarivaunuista. Julkisen sektorin työntekijät ovat yhteiskunnan näkymätön puolustuslinja.
Sairaalan toiminta hiipuu kolmessa päivässä, jos sen siivous- ja pesulapalvelut keskeytyvät. Jos myös jäte- ja ruokahuolto pysähtyvät, koko yhteiskunta ajautuu nopeasti ongelmiin.
Koronapandemia, viime vuosina yleistyneet kyberhyökkäykset ja rajaturvallisuushaasteet ovat osoittaneet, että Suomessa kriisinkestävyyttä rakennetaan laajalla rintamalla. Arkeamme turvaavat muun muassa ravitsemispalvelut, jätehuolto, sairaaloiden tukipalvelut ja julkinen liikenne.
Lue lisää: Arttu Tiitu riensi hätiin, kun 45 000 koululaisen joukkoruokailut loppuivat seinään
– Kokonaisturvallisuus on kaikkien yhteinen asia ja yhä tärkeämpää nopeasti muuttuvassa maailmassamme, muistuttaa JHL:n yhteiskuntasuhteiden johtaja Päivi Niemi-Laine.
Se tarkoittaa, että kaikki yhteiskunnan tärkeät toimijat tukevat kukin omalta osaltaan yhteiskunnan selviämistä kriiseistä. Silti media ja päättäjät puhuvat kriisivalmiudesta usein lähinnä puolustusvoimien ja turvallisuusviranomaisten suulla.
Erilaisten hyökkäysten kohteena on tyypillisesti kriittinen infrastruktuuri, kuten veden- tai sähkönjakelu. Katkos niissä vaikuttaa monen toimijan, kuten ruoka-, siivous- ja hoivapalveluiden, mahdollisuuteen tuottaa palveluja.
– Poikkeustilanteista selviämistä pitäisikin harjoitella säännöllisesti myös ruohonjuuritasolla. Ja harjoitteluun pitäisi myös satsata, sanoo Niemi-Laine.
Lue lisää: Tekstiilihuolto on tärkeä osa huoltovarmuutta
Koronapandemia testasi kriisivalmiutta
JHL:n jäsenillä on kokemusta kriisivalmiuden käyttöönotosta. Koronapandemian alussa koulut suljettiin nopealla päätöksellä. Ruoka- ja puhtauspalveluita tuottavan Palvelukeskus Helsingin piti yhdessä illassa ratkaista, miten toimittaa kouluruoka eväspaketteina perheille. Pääluottamusmies Eija Paananen näki, kuinka ruokahuollon väki organisoitui nopeasti uuteen tehtävään ja aamulla eväät olivat valmiina lähtöön.
Hän kertoo, että Palvelukeskus Helsingin kriisivalmius on ensiluokkaista, kiitos valveutuneen turvallisuuspäällikön ja motivoituneen henkilökunnan. Tilannekuvaharjoituksia on säännöllisesti, komentoketjut ja resursointi kunnossa. Kaikilla ei mene yhtä hyvin.
– Harmillisesti julkisten alojen työnantajien varautumista ja työntekijöiden kriisivalmiuskoulutusta on karsittu ja se laahaa jäljessä. Tämä siitäkin huolimatta, että JHL:n eri alojen työntekijät ylläpitävät toimintoja, jotka varmistavat yhteiskunnan toimintakyvyn ja turvallisuuden myös kriisitilanteissa, sanoo Päivi Niemi-Laine.
Osaajia kriisiaikojen tehtäviin
Koulutusta kriisien hallintaan ei Päivi Niemi-Laineen mukaan juuri tarjota julkisen työn tekijöille. Osalta työnantajista puuttuvat myös valmiussuunnitelmat ja toimintamallit kriisitilanteisiin.
– Nykyään moni työntekijä ei edes tiedä omaa rooliaan kriisitilanteessa, vaikka työskentelee huoltovarmuuden kannalta kriittisellä alalla, sanoo Niemi-Laine.
Paanasen mukaan JHL:n edustamat toimialat ovat valtava voimavara, kunhan toiminta suunnitellaan ja organisoidaan hyvin. Esimerkiksi Helsingin kaupunki sai Palvelukeskus Helsingiltä tulkkeja ja hoitajia, kun Suomeen vyöryi turvapaikanhakijoita 2015.
– Kun osaaminen on ajoissa kartoitettu, kriisitilanteessa tekijöitä löytyy helpommin. On myös tärkeää resursoida oikeita osaajia, sillä kriisitilanteessa ei ruoka- tai siivousalan asiantuntemusta hankita hetkessä, Paananen sanoo.
Lue lisää: Julkiset palvelut turvaavat huoltovarmuuden vaikeina aikoina
Leikkaukset nakertavat kriisivalmiutta
Myös huoltovarmuudelle tärkeisiin aloihin kohdistuvat leikkaukset ja henkilöstövähennykset huolettavat Päivi Niemi-Lainetta. Hyvinvointialueilla on suuri vastuu terveydenhuollosta ja pelastustoiminnasta kriisiaikoina. Silti sieltä leikataan isoilla saksilla.
– Leikkaukset ja irtisanomiset murentavat kykyämme toimia kriisitilanteissa. Suomella ei ole esimerkiksi erillisiä sotilassairaaloita. Julkisen sote-järjestelmän toimintakyky on osa puolustuskykyämme tältäkin osin.
Monet työnantajat ovat karsineet kriisivalmiuskoulutuksista.
Asiaa eivät helpota kuntien ja hyvinvointialueiden ulkoistamistoimet. Niemi-Laine näkee ulkoistamisten vähentävän sitoutumista. Ulkoistamisissa piilevät hänen mielestään katastrofin ainekset, sillä ne voivat heikentää osaamista ja osallistumista. Myös materiaalivarastojen siirtyminen yksityiselle toimijalle voi tuottaa ongelmia kriisitilanteessa.
On turvallisuusriski, jos osaavia työntekijöitä ei saada nopeasti paikalle kriisitilanteessa. Yksityinen toimija voi asettaa ehtoja tai vaatia korvauksia, jos se joutuu poikkeusoloissa joustamaan sopimuksesta.
Eija Paananen kertoo, että yksityistäminen tarkoittaa yleensä resurssien vähenemistä, eikä kriisitilanteissa välttämättä löydy todellista osaamista nopeasti.
Henkisen kestokyvyn vahvistamista
Kriisivalmius lisää myös ihmisten henkistä kestokykyä, resilienssiä. Varhaiskasvatus, koulutus, sosiaali- ja terveyspalvelut, kirjastot sekä veden, jätehuollon ja tietojärjestelmien suojaus tukevat resilienssin ylläpitoa.
– Hyvinvointialueiden lisäksi kunnilla ja niiden palveluilla on iso merkitys kansalaisten henkisen kantokyvyn vahvistamisessa.
Niemi-Laine ottaa esimerkiksi koronapandemian. Silloin sairaalat, varhaiskasvatus tai vanhainkodit eivät olisi toimineet ilman siivous- ja ravitsemispuolen nopeaa regointikykyä. Kriisitilanteessakin asiat hoituivat. Se vahvisti ihmisten luottamusta yhteiskuntaan.
Kriisivalmius ei tarkoita vain tankkeja ja armeijaa. Se merkitsee myös steriilejä lakanoita sairaalaan, puhdasta juomavettä kansalaisille, toimivaa viemäröintiä ja lämmintä ruokaa sairaaloihin ja vanhainkoteihin. Kriisinkestävyys alkaa arjesta – siivoojan, keittiötyöntekijän, kuljettajan, hoitajan ja hallintotyöntekijän työstä.
– On aika nähdä julkisen sektorin työntekijät yhteiskunnan perustana, joka kantaa myös silloin, kun kaikki muu horjuu, Niemi-Laine sanoo.