Ruumiinavaussalin siivoaminen vaatii tarkkuutta ja kykyä olla ajattelematta vainajia tarkemmin. Aiemmin Roope Mäkinen siisti synnytysosastoa. Juttu sisältää ruumiinavaussalin arjesta voimakkaita yksityiskohtia, jotka eivät ehkä sovi herkimmille.
Oven takaa pölähtää imelä löyhkä: kuin jauhelihapala olisi heitetty pilaantumaan kotikaljasaaviin.
Turun yliopistollisen sairaalan laitoshuoltaja Roope Mäkinen ei ole moksiskaan ruumiinavausosaston eli obduktiotilan hajusta.
– Siihen tottuu, hän sanoo rauhallisesti.
Sairaalan alueella työskentelee noin 350 siivoojaa. Osa haluaa kokeilla työtä ruumiinavausosastolla, mutta harvalle se sopii. Moni jättää työtehtävät ensimmäisen kerran jälkeen.
Mäkinen on ainoa, joka työskentelee Turussa vakituisesti ruumiinavausosastolla. Hän siivoaa myös sairaalan muita tiloja, kuten kappelia. Aina puolenpäivän aikaan hän siirtyy omaan rauhaansa puhdistamaan tiloja, joissa käsitellään vainajia.
Lue lisää: Päivi Lehtonen saattaa kuolevat viimeiselle matkalle
Teräksiset kylmiöt kätkevät sisäänsä 144 paikkaa vainajille. Osa niistä on vapaana, toiset varattuja. Keltainen lappu tarkoittaa meneillään olevaa ruumiinavausta.
Mäkinen kertoo, että ruumiinavaussalin siivouksessa on tärkeää hillitty olemus. Elämää ja sen päättymistä tulee kunnioittaa. Toisinaan käytävillä voi nähdä surevia läheisiä, ja silloin hienotunteisuus on erityisen olennaista.
Elämällä on alku ja loppu
Roope Mäkinen siivoaa ruumiinavaussalia aina suojavarusteet päällä. Ne varjelevat sekä häntä itseään että muita. Koskaan ei voi tietää, minkä takia vainaja on kuollut. Salista voi myös levitä bakteereja, jotka voivat vaarantaa sairaalan toimintaa ja potilasturvallisuutta.
– Ei ole missään tapauksessa kivaa, jos verta lentää naamaan, kun harjaa.
Vainajasta aiheutunutta sotkua ei kannata hämmästellä. Mäkinen kertoo, että jotkut siivoukset avaussalissa ovat sotkuisempia kuin toiset, vaikka ihmisen sisäelimet laitetaan takaisin ruumiinavauksen päätteeksi.
Roope Mäkinen kuvaa kuolemaa koruttomasti: elämällä on alku ja loppu.
Työ alkaa seinistä, joista siivotaan roiskeet. Sitten vuorossa ovat avauspöydät ja lopuksi suolikärryt. Kärryjen ja pöytien siivoamiseen käytetään paljon vettä, enemmän kuin muissa Mäkisen siivoamissa sairaalan kohteissa.
Avauspöydissä on viettävät uurteet, jotka johtavat pöydän keskellä ammottavaan viemäriin. Sinne valuvat ruumiinnesteet, rasva, liha sekä luu.
Mäkinen kertoo, että viemäristä “voi löytyä kaikenlaista”.
– En ole menettänyt yöunia ainakaan vielä.
Mäkisen esihenkilö Anne Ojala kuvailee häntä työyhteisössään arvostetuksi, vaativan siivouksen “prototyypiksi”, järki-ihmiseksi. Asioiden järkiperäistäminen auttaa, kun siivoaa ruumiinavaussalia. Työ on koulinut kuolemasta Mäkiselle neutraalin ja arkisen asian.
Hän kuvaa kuolemaa koruttomasti: elämällä on alku ja loppu.
– Suhtaudun elämään niin, että se päättyy joskus. Ei kuolemasta tarvitse tehdä ihmeellisempää asiaa kuin se on.
Vainajien elettyjä elämiä Mäkinen ei pohdi.
– Ei siivotessa kannata kuvitella mitään. Jos kuvittelet, työ menee mahdottomaksi.
Kuvakarusellista voit selata yksityiskohtia ruumiinavausosastosta ja Mäkisen työstä:
Mäkinen suojautuu vahvasti työhönsä. Kaikilla osaston työntekijöillä on omat suojajalkineensa.
Mäkinen valmistautuu ruumiinavauspöydän siistimiseen. Ensin pöytä vaahdotetaan, sitten harjataan ja kuivataan.
Sairaalasiivous on äärimmäisen tärkeää
Alun perin Roope Mäkinen ei haaveillut obduktiotilojen puhdistamisesta tai siivoojan ammatista. Hän päätyi laitoshuoltajaksi 13 vuotta sitten eikä muista, minkä takia alalle lähti.
Hän kuvailee siivoamista yhteiskunnan ja sairaalan toiminnan kannalta tärkeäksi työksi, jonka merkitys huomattiin koronavuosina. Pandemia-ajan seurauksena palautetta annetaan sairaalassa yhä aktiivisesti.
– Kyllä se täällä muistetaan ja tunnustetaan. Yleisesti yhteiskunnassa taas ei.
Mäkisen mielestä yhteiskunnassa ei arvosteta muitakaan matalapalkka-aloja ja -ammatteja, kuten lastentarhanopettajia tai bussikuskeja, vaikka ne ovat yhteiskunnallisesti merkittäviä.
Hän pohtii, että ehkä ihmiset eivät muista, mitä tapahtuisi, jos kukaan ei siivoaisi. Esimerkiksi ruumiinavaus lakkaisi välittömästi. Pahimmillaan ihmisiä sairastuisi tauteihin, jopa kohtalokkain seurauksin. Siksi tarkka ote työskentelyyn on tärkeää.
– Huonosta siivouksesta seuraa ketjureaktio, ja sitten henkilökuntakin sairastuu.
Lue lisää: Uimahallin siivous on totista työtä, jota tehdään hymy huulilla
“Elämän ja kuoleman herra”
Roope Mäkinen on työskennellyt Turun yliopistollisessa sairaalassa useassa eri tehtävässä. Ennen ruumiinavaussalia hän siivosi synnytyssalia. Vuorotyö ei kuitenkaan ollut Mäkiselle mieluista, ja nyt hän tekee pelkkiä arkipäivien päivävuoroja.
Myös synnytyssalissa oli sotkuista. Nykyisessä työnkuvassa on kuitenkin hiljaisempaa.
Työkaverit ovat alkaneet kutsua häntä elämän ja kuoleman herraksi. Lempinimi juontaa työkokemuksesta synnytysosaston siivoojana. Häntä tällainen ylevä titteli ei niin kiinnosta.
– Joku voi kutsua tällä tavalla. Kutsukoot millä kutsuvat.
– Pidän siitä, että saan tehdä työtä yksin.
Mäkisestä kaikilla hänen työtehtävillään on ollut puolensa, mutta parhaiten hän viihtyy nykyisessä.
– Pidän siitä, että saan tehdä työtä yksin.
Mäkinen esittelee entisiä työtilojaan. Matka kiemurtelee ympäri valtavaa sairaala-aluetta. Korjausrakentamiseen kuuluvat aikakerrostumat yhdistyvät, kun vanha sairaala on saanut kiiltäviä ja moderneja tiloja.
Haikaran kuvalla merkityn synnytysosaston käytävällä parahtaa pieni vauva. Mäkinen kääntyy katsomaan, mutta pieni elämänalku ei sytytä suuria tunteita.
– Näkeehän lapsia kaupungillakin.
