Vastoin pelkoja naisten läpimurto työelämään vahvisti Suomen ammattiliittoja. Niinpä ay-liikkeen oli mahdollista vahvistaa naisten asemaa.
Naiset pilaavat työelämän. Sitä moni pelkäsi Suomessakin, kun 1950-luvun kotiäiti-ihanne alkoi rapautua.
Erityisesti 1970-luvulla naiset rynnivät joukolla työelämään. Moni lakiuudistus, kuten päivähoitolaki, mahdollisti naisten työnteon yhä laajemmin. Heidän osuutensa työntekijöistä kasvoi useissa ikäryhmissä jopa viidenneksellä.
Pelot kumpusivat englanninkielisistä tutkimuksista, jotka selittivät ay-liikkeen nuutumista naisten tulolla työelämään. Perinteisessä marxilaisuudessa taas naisten ja lasten työpanoksen katsottiin polkevan hintoja.
Lue lisää: JHL:n juristit: Orpon hallitus vie tasa-arvoa taaksepäin – Etenkin yksi laki syrjii naisia pahasti
Pelot osoittautuivat turhiksi. Ensinnäkään naiset eivät tuhonneet ay-liikettä, toteaa professori ja tutkija Tapio Bergholm.
– Suomessa naisten tulo työelämään pikemminkin vahvisti liittoihin järjestäytymistä.
Naisten palkat nousivat Tupon aikana eniten
Naiset eivät myöskään pilanneet palkkakehitystä. Vuonna 1969 Suomessa otettiin käyttöön tulopoliittinen kokonaisratkaisu, tuttavallisesti Tupo. Se päättyi vuoteen 2000.
Lue lisää: 5 asiaa, jotka sinun tulee tietää kolmikannasta
Tupo perustui kolmikantaan: työntekijöiden ja työnantajien edustajat sekä hallitus neuvottelivat työehtosopimukset yhdessä. Solidaarinen palkkapolitiikka nosti pieniä palkkoja suhteellisesti eniten, kun palkankorotukset annettiin rahana eikä prosenttikorotuksina. Tätä kutsuttiin pennilinjaksi.
– Tupo kavensi sukupuolten välistä palkkaeroa enemmän kuin vuosituhannen lopulla säädetty tasa-arvolaki, Bergholm sanoo.
Ay-liike jatkoi naisistumistaan
Varsinkin 2010-luvulla ay-liike naisistui. Nykyisin lähes 60 prosenttia ammattiliittojen jäsenistä on naisia.
Tapio Bergholmin ja Helsingin yliopistonlehtori Markku Sippolan yhteistutkimuksen mukaan naisistuminen johtuu kahdesta syystä. Ensinnäkin julkinen sektori on kasvanut. Toiseksi naisia on aiempaa enemmän työelämässä.
Moni naisvaltainen ala noudattaa tarkasti työehtosopimuksia. Esimerkiksi teollisuuden miesvaltaisille aloille on usein neuvoteltu rapsakoita korotuksia työehtosopimusten määrittelemän minimin päälle.
Bergholm pohtiikin, että liittojen neuvottelemista työehtosopimuksista saattaa olla nykyään enemmän hyötyä naisille kuin miehille.
Naiset samapalkkaisuutta vastaan
Aina naiset eivät itsekään ole kannattaneet samapalkkaisuutta eli sitä, että samasta työstä maksettaisiin sama palkka, olipa sukupuoli mikä tahansa.
Vielä 1990-luvun alkupuoliskolla kaupan alalla työskentelevät naiset pelkäsivät, että samapalkkaisuuden seurauksena naisia ei palkattaisi ollenkaan. Asiasta kirjoittaa esimerkiksi työväenhistorian tutkija Marjaliisa Hentilä väitöskirjassaan Keikkavaaka ja kousikka – Kaupan työ ja tekijät 1800-luvulta itsepalveluaikaan (1999).
– Tragikoomista, että tässä ollaan edelleen.
Filosofian tohtori Ilkka Levä
Vuonna 1945 Suomeen luotiin ensimmäistä kertaa ohjetuntipalkat. Tästä puhuttiin palkkasäännöstelynä, jonka tarkoitus oli vakiinnuttaa palkkoja ja hillitä sodanjälkeistä inflaatiota.
Samalla Juho Kusti Paasikiven hallituksen valmistelema laki junttasi naisen palkan enintään 80 prosenttiin miesten palkasta. Ay-liike oli tuolloin samaa mieltä.
– Nykyajassa tämä kuulostaa hirveältä, mutta siihen aikanaan se kavensi miesten ja naisten palkkaeroa tuntuvasti, Bergholm toteaa.
Samalla kuitenkin yleistyi käsitys, että naisvaltaisten alojen työ olisi jollain tapaa vähemmän vaativaa kuin miesvaltaisten.
Takapakkia tiedossa?
Suomi saattoi jo vuonna 1962 voimaan kansainvälisen työjärjestö ILOn samapalkkaisuussopimuksen. Sitä kuitenkin kierrettiin keksimällä naisille uusi, alin palkkaluokka. Samapalkkaisuus kirjattiin suomalaiseen lainsäädäntöön laajemmin vasta tasa-arvolaissa 1986, joka astui voimaan 1987.
Vuoden 1945 lainsäädännöstä tilanne on parantunut vain neljä prosenttiyksikköä. Tilastokeskuksen mukaan naisen euro oli vuonna 2025 edelleen 84 senttiä. Nainen siis tienaa kokoaikatyössä keskimäärin 16 prosenttia vähemmän kuin mies.
– On jopa tragikoomista, että tässä ollaan edelleen, sanoo filosofian tohtori ja naisia ay-liikkeessä tutkinut Ilkka Levä.
Hän muistuttaa, että Suomessa nais- ja miesvaltaiset alat pitävät pintansa tiukasti.
– Nykyhallituksen tapa purkaa hyvinvointiyhteiskuntaa osuu aina naisvaltaisiin aloihin, mikä ei todellakaan auta tasa-arvon tavoittelussa.
Naistenpäivää vietettiin sunnuntaina 8. maaliskuuta.