Suomalaisille lapsiperheille ei kuulu hyvää. Sen paljastavat jo tilastot. Sosiaali- ja terveysministeriö arvioi, että hallituksen leikkaukset sysäävät jopa 31 000 lasta köyhyysrajan alle.
Perheiden huolet näkyvät seurakunnan arjessa, kertovat Tampereen Tuomiokirkkoseurakunnan lastenohjaajat Terhi Ruuskanen ja Katriina Nuppola.
– Lapsiperheköyhyys näkyy aivan eri tavalla vain vuoden takaiseen verrattuna, Nuppola sanoo.
Hänen mukaansa seurakuntaan tulevien perheiden puheissa pyörii huoli perheen taloudesta. Moni lapsi on joutunut lopettamaan harrastuksensa, eikä ilmaisiin harrastuksiin ole mahtunut.
Perheille suunnatuissa kerhoissa leipää, hedelmiä, juustoa, kurkkua ja kahvia kuluu aiempaa enemmän. Seurakunta ei tilastoi määriä, mutta silmämääräisesti ruokamenekki on kasvanut huomattavasti.
– Olemme iloisia siitä, että voimme tarjota perheille ilmaisen ja terveellisen välipalan, Ruuskanen toteaa.
Päiväkerhossa lasten määrä on vähentynyt, koska moni vie lapsensa päiväkotiin. Kirkon perhetyö taas on hyvin suosittua ja ryhmissä käy paljon väkeä.
– Perheet tarvitsevat kohtaamispaikkoja, joissa tavata matalalla kynnyksellä muita, puuhata yhdessä ja saada vertaistukea, sanoo Ruuskanen.
80 vuotta perhetoimintaa
- Evankelisluterilaisen kirkon päiväkerhotoiminta täytti tänä vuonna 80 vuotta.
- Toiminta on laajentunut alkuaikojen päiväkerhoista huomattavasti.
- Tampereen Tuomiokirkkoseurakunnassa tarjolla on päiväkerhoja, perhekerhoja, vauvajumppaa, vauvojen metsäkylpyjä, odottavien äitien ryhmä ja avoin kahvila vanhemmille.
- Nuorille järjestetään rippikouluja ja nuorisotalon kaltaista toimintaa.
- Monikulttuurisuusverkostossa ja perhekeskusverkostossa seurakunta tekee yhteistyötä monien järjestöjen, kuntien, hyvinvointialueen ja Kelan kanssa. Yhteistyö on tiivistä myös päivähoidon, esikoulun ja neuvolan kanssa.
- Lisäksi seurakunta järjestää niin kutsuttua Pikkuhelppi-toimintaa, jossa työntekijät järjestävät vanhemmalle omaa aikaa esimerkiksi viemällä vauvan vaunulenkille.
Monipuolinen työ innostaa, muttei paisuta palkkapussia
Lapset tulevat seurakunnan päiväkerhoon ilman vanhempiaan. Siellä he harjoittelevat muutaman tunnin päivässä itsenäistä olemista ja tekemistä.
Terhi Ruuskanen aloitti Tampereen seurakunnilla liki kaksi vuosikymmentä sitten. Silloin työ oli lähinnä lasten päiväkerhon pitämistä.
Nyt Ruuskanen muun muassa vetää perhekerhoja, joissa lauletaan, askarrellaan ja leikitään yhdessä, ja rakentaa kerronta-alttareita Raamatun kertomuksista lasten katedraaliin Finlaysonin kirkossa. Kerronta-alttarit ovat pienoismaisemia, joissa raamatun sankarit seikkailevat. Kesällä Finlaysonin kirkolla pyörii kesäkahvila ja kesäpiha, missä perheet voivat kokoontua.
Nuppolan työtehtäviin kuuluu ohjaustyön ohessa muun muassa tilastointia, laskutuksia ja tapahtumien suunnittelua turvallisuussuunnitelmineen jopa sadoille ihmisille.
Lisäksi lastenohjaajat suunnittelevat nykyisin varhaiskasvatuksen toiminnan itse. Aiemmin sen tekivät varhaiskasvatuksen ohjaajat.
Monipuolinen työ passaa Nuppolalle ja Ruuskaselle. Työssä on virikkeitä ja jatkuvasti saa oppia uutta.
Lastenohjaajan työ on laajentunut vuosien kuluessa, mutta Tuomiokirkkoseurakunnassa on mahdollista kehittää ammattitaitoaan lisäkoulutusten myötä.
– Työn monipuolisuuden soisi näkyvän myös euroissa. Mutta vaatimustason nousu ei kyllä palkassa näy, Nuppola sanoo.
Toiminta kaikille avointa
Kirkkolain mukaan vain pappi, kanttori ja diakoni ovat pakollisia kirkon työntekijöitä. Kirkon ei siis olisi pakko tehdä lapsi- ja perhetyötä, mutta seurakunnat kautta maan haluavat siihen panostaa.
Ruuskanen ja Nuppola uskovat, että kirkon perhetyön merkitys vain kasvaa, kun muualta leikataan. Kirkonkin talous on tiukalla, koska valtionosuudet ovat pienentyneet, mutta lapset ja perheet ovat etusijalla.
– Pidän siitä, että olemme saavutettavia mahdollisimman monelle perheelle. Pidämme viimeiseen asti kiinni maksuttomuudesta. Se on ykkösasia, Nuppola sanoo.
Sekä Ruuskaselle että Nuppolalle myös hengellisyys sekä perheiden kristillisen kasvatuksen tukeminen on tärkeää. Kirkon lapsi- ja perhetoimintaan kuuluukin elämän suurten kysymysten pohtiminen kristilliseen vakaumukseen nojautuen. Yhteistyöverkostoissa kristillisyys ei saa näkyä.
Kaikkeen toimintaan voi osallistua, vaikka ei kuuluisi kirkkoon. Kirkkoon kuulumattomat maksavat lapsen päiväkerhopaikasta muutaman kympin lukukaudessa. Retkistä voi koitua lisäkustannuksia kaikille, samoin rippileirit ovat maksullisia.
Muuten toiminta on maksutonta. Edes kahvi ei maksa.
Perhetyön muutokset näkyvät työehdoissa
Kirkon lapsi- ja perhetyön painopiste on siirtynyt päiväkerhoista perheisiin. Samalla palvelussuhteiden muodot ovat muuttuneet.
Ammattiliitto JHL:n sopimusasiantuntija Keijo Hiltunen kertoo, että moni seurakunta on muuttanut työsuhteita työajattomiksi virkasuhteiksi. Tällöin työntekijällä ei ole kiinteitä työaikoja, mutta vastapainoksi pitäisi voida itse päättää työn tekemisen ajasta ja paikasta.
– Tämä ei toteudu, koska kerhoaikoja on kalenteroitu tiettyihin sijanteihin. Yhteydenotot aiheesta ovat lisääntyneet muutamina viime vuosina, Hiltunen kertoo.
Aiemmin vastaava sopimustyyppi on ollut käytössä hengellistä työtä tekevillä, kuten papeilla. Työajattomalle ei makseta viikonloppu- tai iltalisiä eikä ylityökorvauksia.
Tampereen tuomiokirkkoseurakunnassa on vain yksi määräaikainen kasvatuksen ohjaaja kokeilumielessä työajattomana. Terhi Ruuskasella ja Katriina Nuppolalla on kiinteät työajat, mutta lisät heille maksetaan aikana. Lauantaista he eivät saa lisiä.
